Uusimmat

Nascar Racing 4 (PC)

09.04.2001 13:19 Muropaketin toimitus

Kun Papyrus julkaisee autopelin, ei yksikään autosimulaattorifanaatikko jätä sitä noteeraamatta. Varsinkaan jos tiedetään että pohjalla on Grand Prix Legendsin ansiokas fysiikkamoottori. Harmi vain että Papyrusin painotus on Yhdysvalloissa kansallisautourheiluksi nostetussa Nascar-sarjassa. Meitä eurooppalaisia ei koko Nascar muutoin juuri hetkauttaisi, ellei se sattuisi Papyrusin ansiosta olemaan yksi parhaista autopelisarjoista kotitietokoneille.

Neljäs Nascar Racing on edeltäjäänsä nähden enemmänkin kuin pelkkä kasvojen kohotus, toisin kuin edeltäjänsä. Nyt taustalla on uusi fysiikkamoottori, joka tuo ajamiseen aivan uusia ulottuvuuksia. Myös grafiikkapuolta on kehitetty edelleen, esimerkiksi Grand Prix Legendsistä tuttu 36fps-rajoitus on nyt kokonaan poissa. Muuten simulaattori on taattua ja hyväksi koettua Papyrus-tyyliä.

Nascar-kilpailu on luonteeltaan varsin erilaista vaikkapa Formula 1:een verrattuna. Suurin osa kilpailuista ajetaan ovaaliradoilla (poikkeuksena kaksi normaalia moottorirataa) ja keltaiset liput keskeyttävät ajon tuon tuosta, mikä tekee varikkotaktiikasta erittäin tärkeän tekijän. Ovaalien ajaminen kuulostaa äkkiseltään ajateltuna varsin tylsältä, mutta sitä se ei ole: 1600 kilon painoisen auton vieminen yli 300km/h -nopeudella jyrkästi kallistettujen mutkien läpi ei ole mikään helppo tehtävä. Ja tähän kun otetaan lisäksi jatkuva ruuhka radalla, niin kaaos on valmis. Mutkia ajetaan kaksi, joskus kolmekin autoa rinnakkain, joku on jatkuvasti puskurissa kiinni, joten pienikin virheliike ja romua syntyy. Otsalla hikikarpaloita, kädet hiestä märät, takapuoli puuduksissa, pulssi ties missä. Virtuaaliautoilua parhaimmillaan!

Raskaita rautoja ja tarkkoja ajolinjoja

Koska Nascar Racing 4:n fysiikkamalli pohjautuu Grand Prix Legendsiin on siinä huomattavasti eroja verrattuna Nascar 3:een. Grand Prix Legendsiä ajaneelle tuntuma onkin osittain tuttu, vaikka erojakin löytyy johtuen aivan erilaisesta autosta; onhan Nascar-rassi noin tuplat raskaampi laite kuin vuoden -67 formula: moottori on edessä, nykypäivän sliksit ovat huomattavasti pitävämmät kuin -67 renkaat ja niin edelleen. Lisäksi fysiikkapuolella parametrejä on muutettu Nascar-autoille sopivaksi ja lisätty päälle vielä tukku uusia ominaisuuksia, kuten aerodynamiikka ja renkaiden kuluminen.

Papyrus onkin onnistunut hienolla tavalla mallintamaan auton suuren massan monessa suhteessa. Autoa ei voi viskoa mutkiin miten tahansa, vaan ajolinjat joutuu valitsemaan tarkasti ja houkuttelemaan autoa niihin, stressaamatta liikaa helposti ylikuumenevia renkaita. Etenkin jarrutuksissa on oltava kieli keskellä suuta, renkaiden lukkiutuminen kuumentaa ne äkkiä jolloin auto voi villiintyä heittelehtimään ja jarrutus menee helposti pitkäksi. Ja jos auto lopulta karkaa käsistä, se on menoa, varsinkin nopeilla ovaaleilla nopeuksien hipoessa ja ylittäessä 300 kilometriä tunnissa rajan.

Antoisa yksinpeli

Nascar mahdollistaa ajamisen sekä tietokonetta että toisia ihmisiä vastaan. Yksinpelissä radoille saa maksimissaan 42 vastustajaa, joiden nopeutta voi säätää omia taitojaan vastaavaksi. Mukana ovat oikeat Nascar-kuljettajat autoineen, joten taitojaan voi koetella edesmennyttä Dale Earnhardtia, Jeff Gordonia ja kumppaneita vastaan. Vastustajia ohjaava koneisto on myös kokenut jonkin verran uudistuksia. Esimerkiksi kuljettajat ovat nyt aggressiivisempia kuin ennen ja tunkevat herkästi autonsa rinnalle. Pieniä bugeja on tosin löytynyt: autot saattavat myös hölmöillä joissain tilanteissa ja esimerkiksi törmäillä varikkomuuriin yrittäessään ajaa varikolle. Pienistä ongelmista huolimatta yksinpeli on varsin antoisaa. Tiukkoja tilanteita riittää ja vastustajien nopeus on aina mukautettavissa omaan nopeuteen, mikä takaa tasavertaisen vastuksen ja iloa pitkäksi aikaa.

Yksinpelimoodissa on valittavissa joko harjoittelu, yksittäinen kilpailu tai kokonainen mestaruussarja. Harjoittelumoodissa voi ajaa kaikkia ratoja, muuttaa säätilaa ja säätää autoa valmiiksi eri tilanteita varten.

Jo yksittäisessä kisassa voi ajaa täysipainoisen Nascar-kilpailun kaikkine vaiheineen. Ensin halutun mittainen harjoitusjakso, sitten aika-ajo, lämmittely ja lopulta itse kisa. Harjoitusjakson ja lämmittelyn kestoa voi itse säätää, samoin kuin kisan pituutta. Aika-ajo on aina samanlainen, kuljettaja ajaa radasta riippuen yksi tai kaksi nopeaa kierrosta yksin radalla. Ja mestaruussarjaas uskaltautuessaan on luvassa hikinen ja haastava kaikkiaan 21:n radan mittainen urakka.

Moninpeli on Papyrusin vahva puoli

Auton mallinnuksen ohella moninpeli on ollut pitkään Papyruksen simulaattoreiden vahva puoli. Perinteet ovat pitkät – jo Nascar 2:ssa oli modeemipohjainen moninpeli, jolla Yhdysvalloissa järjestettiin komeita virallisia turnauksia. Puhumattakaan Grand Prix Legendsistä jonka Internet-moninpeli on poikinut erilaisia kansainvälisiä sekä kansallisia kilpasarjoja, sekä etenkin GPL-fanien tunteman VROC-moninpelikeskuksen. Nascar 4 ei jää tässä yhtään huonommaksi, pikemminkin päinvastoin. GPL:stä tutun normaalin Internet-moninpelin lisäksi tarjolla on nyt uusi Sierra.com:n virallisempi moninpelikeskus, josta on helppo etsiä peliseuraa suuremman maailman radoilta. Suomalaiskuskeille on puolestaan tarjolla erityinen paikallinen nettiliiga, www.ruutulippu.net, josta voi etsiä kisaseuraa lähempää.

Normaali Internet-moninpeli tukee peräti 42:a yhtaikaista pelaajaa. Jos vain palvelimen kaistaleveys riittää voidaan Internetissä näin ajaa Nascar-kilpailuja oikeaa vastaavalla kilpailijamäärällä. Dedicated server-optiolla ei palvelin näytä grafiikkaa, jolloin konetehoa ei vaadita tolkuttomasti. Vaikka käytössä ei olisi erillistä serverikonetta, pystyy omien kokemusteni perusteella 1024/384kbit ADSL-yhteydellä järjestämään jopa 18 pelaajan kisoja, ilman että tapahtuu minkäänlaista tukehtumista (teoreettinen maksimi noin 20). ”Hostaus” ei syö koneen resursseja mitenkään merkittävästi, sillä palvelinkoneen näytölle ei piirretä kaikkia autoja, vaan vain sen verran kuin asetuksissa on määritelty.

Gentlemen, start your engines

Moninpeli toimii upeasti ja tunnelma kisoissa on mahtava. Viimeistään siinä vaiheessa kun tulee kuulutus ”gentlemen, start your engines”, virtuaalihevosvoimat jyrähtävät käyntiin varikolla ja lämmittelykierros alkaa, kohoaa jännitys aivan uudelle tasolle. Autot ajavat rinnakkain yhden kierroksen pacecarin perässä, kunnes se poistuu varikolle ja vihreä lippu heilahtaa.

Tällöin kaasu survaistaan pohjaan (varovasti, monissa radoissa pääsuora on kalteva ja mopo karkaa helposti käsistä) ja itse kisa voi alkaa. Nascar 4 toteuttaa oikean Nascarin sääntöjä edeltäjiään tarkemmin, esimerkiksi lähdössä saa ennen maaliviivaa ohittaa vain ulkokautta. Rikkureita rangaistaan stop&go rangaistuksella. Uutta on myös se, että keltaisten lippujen aikana varikolta ei saa poistua mikäli pacecarin vetämä letka on menossa varikon kohdalla. Tästä on merkkinä varikkosuoran päässä oleva stop-kyltti.

Moninpeluu ei ole millään muotoa helppoa ja vaatii paljon sekä pelkkää ajoharjoittelua, että myös varsinaista moninpelin harjoittelua. Kisoista tulee helposti pelkkää keltaisten lippujen alla ajelua, mikä turhauttaa helposti. Keltaiset liput voi toki tarvittaessa kytkeä pois päältä, jolloin kisa ei keskeydy. Tämä kuitenkin poistaa kisoista tärkeän taktikointielementin ja mahdolliset varikkokäynnit pudottavat kilpailijan armotta kyydistä. Parasta onkin jos moninpelissä kaikki kilpailijat olisivat suunnilleen saman tasoisia, jolloin syntyy todella tiukkaa taistelua ja upeita hetkiä.

Internet-yhteyden laadusta riippuen vastustajien autot saattavat ”warppailla”, eli liikkua nykien ja siirtyillä radalla yllättävästi paikasta toiseen. Tämä johtuu siitä että peli joutuu arvaamaan koko ajan vastustajien sijainnin Internetin viiveen takia. Mikäli tuo viive, eli ping-aika, vaihtelee muuttuu arvauksen teko mahdottomaksi, eikä auto olekaan aina ihan siellä missä näyttää. Tästä saattaa aiheutua ylimääräisiä kolareita, joten moninpeli vaatii yksinpeliä suuremmat turvavälit.

Grand Prix Legendsiin verrattuna warppailu on kuitenkin ehkä hiukan vähäisempää, johtuen paljolti varmaankin itse autoista (joskin välillä se tuntuukin pahemmalta autojen etäisyyksien ollessa huomattavasti pienemmät). Nascar-autothan eivät missään nimessä kulje samalla lailla ”sladissa” kuin vanhat formulat, mikä tekee sijainnin ennustamisen hiukan helpommaksi. Toisaalta ovaaliradat vielä korostavat tätä eroa. Warppailu onkin ehkä moninpelin ikävin ominaisuus, mutta sen kanssa täytyy vain oppia elämään.

Lisää nopeutta säädöillä ja varikkotaktiikalla

Autojen säätäminen on yksi peliin tosissaan uppoutuvien kilpa-ajofanien lempiharrastuksista. Hyvillä säädöillä voi kierrosajoista nipistää kallisarvoisia sadasosia, sekunnin kymmenyksiä ja sekunteja, suoranopeutta ohituksiin tai hitusen paremmat kaarreominaisuudeet. Säätely on toteutettu monipuolisesti, ja itse asiassa suurin piirtein kaikki todellisten Nascar-autojen säädöt ovat jo mukana.

Parametrit on jaoteltu kolmeen eri lohkoon: jousitus, aerodynamiikka/voimansiirto sekä painonjakauma. Jousituksen säätöihin kuuluvat rengaspaineet, iskunvaimentimien puristumis- sekä paluusäätö, jousien jäykkyys, pyörän poikittais- ja pitkittäiskulmat (camber ja caster) sekä ajokorkeus. Näiden lisäksi samalla ruudulla ovat jarrutasapaino, aurauskulma sekä kallistuksenvakaimien jäykkyys. Aerodynamiikka- ja voimansiirtopuolella voidaan valita käyttöön aika-ajo tai kisamoottori, vaihteiston sekä perän välitykset, takaspoilerin kulma sekä keulan maskin peittävän teipin koko. Viimeksi mainittu on todellakin teippi joka peittää moottorin ilmanottoaukkoja keulan alaosassa. Mitä enemmän niitä peitetään sitä vähemmän ilmanvastusta, mutta samalla vähemmän tuuletusta koneelle. Kolmannessa osiossa säädetään auton painonjakaumaa, jonka voi tehdä pituus- ja poikittaissuunnissa, sekä myös niin sanotun wedgen ristikkäispainon lisäämiseksi tai vähentämiseksi. Nämä säädöt suoritetaan ennen kisaa eikä niihin voi enää puuttua ennen sen loppua.

Joitakin säätelyjä voi kuitenkin suorittaa myös kisan aikana, varikkopysähdyksillä. Tällöin säädettäviä asioita ovat takaspoileri, etumaskin teippi, wedge sekä track bar ja tietysti pakolliset renkaiden vaihdot ja tankkaukset. Varikolla autosta myös oiotaan lommoja, ja tarvittaessa poistetaan autosta sellaiset katteet joita ei enää pysty suoristamaan. Ajon aikana säätöjä voidaan määrätä funktionäppäimillä, jolloin varikolle pysähdyttäessä apurit säntäävät kilparassin kimppuun. Funktionäppäinten käyttö on tosin hieman hankalaa ajon aikana, mutta apuun tulee erillinen arvostelun lopussa mainittava N4Assistant-ohjelma.

Aloittelevalle virtuaalikuljettajalle säätöjen paljous on varmasti hämmentävää ja vaikeaa, mutta onneksi pelin mukana tulee jokaiselle radalle varsin toimivat säädöt: kolme erilaista kisasäätöä sekä aika-ajosäätö. Lisäksi Papyrus on panostanut pelin käyttöliittymään ja jokaisessa säätönupissa on tooltip-help, joka kertoo miten kyseinen säätö vaikuttaa autoon. Käyttöohjekirjasessa on myös varsin kattava säätöopas eikä kannata unohtaa myöskään erilaisia netistä löytyviä ohjeita.

Kattavat Nascar-säännöt mutta kevyt vauriomallinnus

Pelin realismitasoa voi säätää eri tavoin. Haluttaessa mukana on kaikki todellisen Nascar-rallin ominaisuudet, kuten keltaiset liput ja ”double file restartit” (keltaisen lipun lopussa autot asettuvat kahteen jonoon, vasemmassa kierroksella jääneet ja oikealla johtajan kanssa samalla kierroksella olevat). Nascar 4 rankaisee helposti myös muista rikkeistä, kuten varikkoylinopeudesta tai jos tulee varikolta radalle ennen kuin saa luvan ja niin edelleen. Radiossa hölöttävää spotteria onkin syytä kuunnella tarkasti erikoistilanteissa, koska se ohjaa kuljettajaa toimimaan oikein joka tilanteessa.

Sadekeliä ei pelissä ole toteutettu mutta se ei olekaan olennaista, sillä Nascareilla ei sateeseen ole asiaa ja kisat siirretään sateen sattuessa. Ilman lämpötilat ja tuulen suunta sen sijaan ovat mukana, joten mikäli säävaihtelut ovat käytössä joutuu autoa säätämään myös kisakohtaisesti .

Ainoa tuntuvampi realismivajaus on autojen vauriomallinnuksessa. Auto kyllä kolhiintuu kolareissa, mutta ne tuntuvat kestävät räimimistä liiankin hyvin. Kisaa pystyy jatkamaan pahankin törmäyksen jälkeen, joskin auto on lommoilla eikä aerodynaamiikka toimi enää välttämättä niin kuin pitäisi. Tähän onkin kaivattu päivitystä pelin tekijöiltä; nyt nimittäin on mahdollista jopa ajaa ovaaleja ”seiniä pitkin”, eli nojaten muuriin ulkokaarteessa hidastamatta lainkaan vauhtia.

Hyvä peliohjaintuki ja force feedback

Nascar Racing 4 tukee DirectInput-ohjaimia ja sisältää myös oman paremman ajurin perinteiselle joystick-portissa olevalle tikulle taikka ratille. Perustoiminnot kuten vaihteen vaihdot ja sivulle katsomisen voi asettaa haluamilleen napeille, mutta osa toiminnoista on kiinteästi tietyillä näppäimillä. Niitä muuttaakseen joutuu ottamaan käyttöön ohjaimen omat mahdolliset työkalut.

Pelissä on varsin toimiva force feedback-tuki, joka on Grand Prix Legendsin tapaan tehty antamaan palautetta auton liikkeistä, ei niinkään tuottamaan hauskoja tärinäefektejä. Myös erillistä H-kaavio-vaihdekeppiä tuetaan.

Maalaa oma autosi

Pelin OpenGL tai Direct3D-grafiikka ei häpeä muiden ominaisuuksien rinnalla. Aivan kevyttä grafiikka ei kuitenkaan ole, joten hitaamman koneen omistajat joutuvat säätämään asetuksia jonkin verran saadakseen pelin pyörimään tyydyttävästi. Radat ovat hienosti mallinnetut, jokainen ovaali on selkeästi erilainen profiileineen ja pomppuineen, ja yksityiskohtia on mukavasti radan ympärillä.

Autotkin on mallinnettu tarkasti , ja ne näyttävät varsin aidoilta mainosteksteineen ja logoineen. Bonuksena pelissä on mahdollisuus maalata autonsa haluamallaan tavalla, mikä on kätevää erityisesti moninpeleissä. Maalauksen voi tehdä joko pelin omalla maalausohjelmalla, tai tallentamalla pohjakuva levylle ja käyttämällä erillistä kuvankäsittelyohjelmaa. Asiaa hankaloittaa hieman vain se, että omat maalaukset eivät näy automaattisesti muilla pelaajilla, vaan auton joutuu lähettämään erikseen kaikille osanottajille.


eDomen rallirassi Paint Shop Prossa.

Ja Nascarin editorissa.

On se hieno.

Todella hieno.

Aggressiivista V8-ärinää

Äänet eivät perinteisesti ole olleet Papyruksen vahvuus, mutta Nascar 4:ssä on menty tällä alueella selvä askel eteenpäin. Onhan äänipuoli autosimulaattorissa tärkeä komponentti: perstuntuman puuttuessa joudutaan turvautumaan pelkästään kuvaan ja ääneen (ja force feedbackiin), jolloin äänellä on tunnelman ohella todellista merkitystä. Renkaiden vinkuna kertoo pidon loppumisesta, moottorin äänen perusteella vaihdetaan isompaa vaihdetta ja niin edelleen. 3D-ääniäkin tuetaan, joten pelaaja voi hyvät kuulokkeet tai kaiuttimet omatessaan ”vaistota” toisten autojen läheisyyden rumpukalvojensa tärinästä.

Moottorin ääni on kutkuttavan aggressiivista ärinää ja kuvaa hyvin vapaasti hengittävän, vaimentamattoman, lähes kuusilitraisen V8-moottorin murinaa. Ääni ei myöskään ole yksitasoinen, vaan on erilainen moottorijarrutuksessa kuin veto päällä, mikä tuo siihen uutta realismia edeltäjiinsä verrattuna. Moottorin kiertäessä rajoittimelle käynti pätkii uskottavan kuuloisesti, eli ”röpöttää” kuten eräs formulaselostaja on tavannut asian ilmaista.

Äänistä puhuttaessa on myös mainittava spotteri, joka kertoo radiolla jatkuvasti kuljettajalle tilanteista, ja antaa ohjeita ja varoituksia. Halutessa spotterin tarinat saa näyttöön myös tekstinä. Spotteri onkin lähes korvaamaton apu ajossa, se kertoo mikäli muita autoja on rinnalla, varoittaa kolareista, opastaa varikolla ynnä muuta.

Jukka Kauppisen näkemys:

Nascar 4 on mukavan monipuolinen kokemus. Siitä tuntuu löytyvän purtavaa sekä puoliammattimaisille nettikuskeille että myös satunnaisemmille suhuuttajille. Ajaminen tietokonettakin vastaan oli melkoisen hurjaa mutta tietenkin hiukkasen kliinistä, tosin ratojen tylsyys poislukien vastus ja elämyksen taso oli silti siellä ajopelien paremmassa päässä.

Parhaimmillaan meininki oli kuitenkin nettiralliin siirryttäessä, mihin Nascar 4 on poikkeuksellisen hyvin optimoitu. Hauskaa riitti niin kahden pelaajan välisissä romuralleissa kuin useamman kymmenen pelaajan isommissakin kisoissa. Hyvän pelihakujärjestelmän ansiosta netistä löytää kohtalaisen hyvin itselleen sopivia kilpailuja, ja erityisesti suomalaispelaajien oma nettiliiga on hyvä ajatus, vaikka väkeä ei täällä niin paljon liikukaan. Mutta sekä itsekseen että muiden kanssa pelattuna Nascar 4 on kirkkaasti tämän hetken ykköspeli kilpa-ajosta nauttiville.

Tero Tynin näkemys:

Ovaalin kiertäminen ei ole laisinkaan niin tylsää kuin voisi aluksi kuvitella. Lähemmäs 40:n auton kiertäessä rataa 200 mailin tuntinopeudella, välimatkojen ollessa Hesarin sunnuntaipainoksen luokkaa, on kutkuttavaa menoa kaikilla mittapuilla.

Grafiikka on realistista mutta myös aika raskasta: allekirjoittaneen PC, vaikkei mopo olekaan, hyytyy raskaimmissa kohdissa noin 20 fps:n tienoille. Toki asiaan vaikuttaa myös pelin realistinen fysiikka joka sekin vaatinee jonkin verran prosessorilta

Yhteenveto:

Nascar 4 on takuuostos jokaiselle autosimulaattorifanaatikolle. Vaikka ei olisikaan ovaalien ystävä, niin pelin ajotuntuma sekä tunnelma ovat sen verran korkeaa tasoa että se vie herkästi mukanaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun erehtyy kokeilemaan moninpeliä verkossa…

 

Kehittäjä: Papyrus
Julkaisija: Sierra
Maahantuoja: IQ Media

 

Laitevaatimus:

P II 266 MHz, 64 Mt, 8xCD, Direct3D-näytönohjain 8 Mt.

Testattu:

P III 800 MHz, GeForce 2 MX, 384 Mt, Logitech Wingman Formula Force.
P III 800 MHz, GeForce 2 GTS, 256 Mt, SB Live!, Wingman Formula Force.
P II 400 MHz, GeForce 2 GTS, 192 Mt, SB Live!, Saitek R4-ratti

Tiedostoja:

Nascar Racing 4 demo, 70 Mt. Konevaatimus: P200, 32 Mt, Direct3D.
Päivitys v1.0.0.1 beta, 600 kt, korjaa vain moninpeliongelmia.
Nascar 4 E3-video, 35 Mt.

Linkkejä:

Papyrus – pelin kehittäjä
Suomalainen Nascar 4-nettiliiga, www.ruutulippu.net
Suomalainen Wet-liiga
Mm. erinomainen auton säätöopas
Apuohjelma ajonaikaisten varikkokäskyjen käytön helpottamiseen

Teksti: Jouni Stenroos & Jukka O. Kauppinen.
Kuvat ja eDome-auto Mika Hyvönen.