NBA 2K12 (PS3, Xbox 360)

21.10.2011 17:35 Miikka Lehtonen

Tekijä: Visual Concepts
Julkaisija: 2K Sports
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella), 2-10 (internetissä)
Pelin kotisivu:http://2ksports.com/games/nba2k12
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Pidätkö NBA-koripallosta? No, siinä tapauksessa kannattaa nyt olla silmät tapillaan, sillä 2K Sportsin NBA 2K12 taitaa olla tämän kauden ainoa tarjonta, sillä NBA:n työsulku näyttää aina vain todennäköisemmältä.

Jos näin ikävästi sattuu käymään, niin ei huolta huomisesta: NBA 2K12 kun tarjoaa sen verran kattavan ja näyttävän version koripallosta, että oksat pois.

2K:n leirissä todennäköisesti hymyiltiin leveästi, kun kävi ilmi, että EA Sportsin ainoa yritys tämän vuoden koriskentillä tulee olemaan NBA Jamin ladattava versio, joka on kuulemma ongelmallinen ja muutenkin vähän vaisu painos. Sillä nyt heidän kelpaa jyllätä, koska tallista löytyy aika tykki koripallopeli.

Tunnustetaan heti alkuun, että en ole varsinainen koripallofriikki. Tunnen supertähdet ja tiedän yleisesti pelin kulun, mutta jos joku pyytäisi minua selittämään 1-3-1-puolustuksen salat, sormi menisi suuhun vauhdilla.

Niinpä NBA 2K12 tarjosi todella kylmän herätyksen. Kyseessä kun ei ole mikään NBA Live –koulukunnan ”juostaan vähän sinne päin ja donkataan 10 metrin päästä” –viritelmä, vaan todellinen koripallosimulaatio, josta lajin hardcore-ystävät saavat varmasti koko rahan edestä viihdettä. Mutta miten käy meidän satunnaisempien katsojien?

Enemmän, paremmin, tykimmin

NBA 2K12 ei tyydy ihan pariin uudistukseen, sillä se lisää 2K-sarjaan pinon uudistuksia, jotka tekevät pelistä entistä realistisemman. Osa uudistuksista on turhia: haluatko jalkaasi prikulleen samat virtuaalikengät, kuin Kobe Bryantilla? Nyt se onnistuu! Ja kun Kobe vaihtaa lenkkareita jouluna, sinäkin vaihdat! Ei, en keksinyt tätä itse: tämä on pelin virallisesta ohjekirjasta repäisty ominaisuus.

Mutta NBA-tähtien tahaton komedia sikseen, sillä pelillistäkin annettavaa on sangen mukavasti. Kuten jo totesin, peli on koripallosimulaatio. Tästä kertoo jotain se, että pelkän napin painamisen sijaan heitot tapahtuvat napin, analogitikun ja liipasinten yhdistelmillä ja käytössä näkyisi olevan helposti parikymmentä erilaista lähestymistapaa. Ja niillä on myös väliä: oikea työkalu oikeaan paikkaan, muuten on korista turha haaveillakaan. Ai mikä on oikea mihinkin? Älkää minulta kysykö.

Pelasin itse NBA:ni pääasiassa mainion uratilan kautta, josta moni muu peli saisi ottaa mallia. Kun oma koristähti on luotu, käydään läpi tulokkaiden esittelyottelu, vastaillaan haastatteluissa mahdollisten työnantajien kysymyksiin ja sitten koetaan NBA:n varaustilaisuus. Ja sitten harjoitellaan, treenataan, pelataan ja opetellaan.

Uratilan kautta sai hyvän käsityksen siitä, miten monilla tasoilla NBA 2K12 mallintaa peliä ja tarkkailee pelaajien onnistumisia, sillä uratila pitää kirjaa kaikesta ja arvostelee pelaajaa tylysti. Puolustitko väärin heittoa vastaan? Miinuspisteitä. Teitkö liikkeelläsi tilaa kaverille, jotta tämä pääsi korille? Plussaa! Oliko tekemäsi rike hyvään vai huonoon paikkaan? Pisteitä rapisee taas. Tarjolla on myös haasteita ja tavoitteita niin ennen pelejä kuin niiden sisällä. Jos oma joukkue pääsee viimeisellä neljänneksellä johtoon, peli voi vaikka tarjota ylimääräistä pistepottia siitä, että onnistuu pitämään johtonsa.

Eikä se siihen lopu, sillä pelin edetessä pelaajan koristähdelle muodostuu tämän haastatteluvastausten ja pelityylin mukaan oma persoonallisuus. Oletko kusipäinen diiva, joka rohmuaa palloa ja itkee lehdistölle, kun kaverit eivät syötä tarpeeksi, vai nöyrä ja hiljainen puurtaja, jota kaikki arvostavat, mutta jota ei tähdistöpeleissä nähdä? On todella hienoa nähdä, että joku peli upottaa uratilaansa näin paljon vaivaa.

Jos koripallo siis ei ole tuttu laji, varoitan jo nyt: NBA 2K12 turhauttaa ja hämmentää yhtä suurissa määrin, kun reach in foulit, three second violationit ja muut outoudet sakottavat pistetiliä ja pelihaluja. Tarjolla on harjoitusleiri, jossa voi opetella pelin saloja, mutta täydellisille nyypille en silti välttämättä peliä suosittelisi ihan kylmiltään. Jos koripallo sujuu, tarjolla on herkkua.

Koris kulkee

Villit nettitarinat kertovat, että erot NBA 2K11:n ja 2K12:n välillä eivät ole suunnattomia, mutta tähän on hyvä syykin: hyvää on vaikea parantaa. Todella mainiot pelaaja-animaatiot, toimiessaan todella tiukka tekoäly ja lajin yksityiskohtien mallintaminen ovat kova kombo.

Tunnustan ihan rehellisesti: olin itse alussa pihalla kuin lumiukko. Missä minun pitäisi pelata? Mikä on power forwardin pelipaikka tässä tilanteessa? Peli ei tätä kerro, vaan se pitäisi tietää ennakkoon. Voisi kuvitella, että uratilan ulkopuolella moisilla yksityiskohdilla ei ole väliä, mutta onpa kuitenkin. Jos pelaaja sooloilee väärässä paikassa ja ryssii kuvioita, vastapuoli on sen verran taitava, että tulosta ei yksinkertaisesti synny.

En muista, milloin olen viimeksi pelannut urheilupeliä, joka olisi pistänyt näin tiukasti, mutta silti reilusti kampoihin. Voitetut ottelut tuntuvat oikeasti voitoilta ja tappiot kirvelevät, varsinkin jos häviää ihan itse pelin: eräässä uratilan matsissa johdimme kahdella pisteellä ottelun loppusekunneilla. Minun vartioimani mies pääsi vapaaksi, otti metrin tilaa … ja upotti aivan summerin soidessa kolmosen. Kyllä söi miestä!

Ongelmiakin löytyy. Mainitsin ylempänä, että tekoäly on toimiessaan tiukka. Toimiessaan on se avainsana, sillä ainakin arvosteluversiossa tekoäly välillä jäätyi täysin ja pysähtyi passiivisesti seisoskelemaan kentällä heittokellon kuluessa. Liikaa muuttujia, joista valita? Odottiko tekoäly minun tekevän jotain? Paha sanoa.

Lisäongelmia löytyy nettipelin puolelta – kuulemma. Tarinat internetin syövereistä kertovat, että moni arvostelija on törmännyt pelin pilaavaan lagiin, mikä ei ole vaikeaa: NBA 2K12:ssa ajoitus on hirveän tarkkaa niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkin. Jos nappeja ei painele juuri oikein, heitot menevät harakoille tai hyökkääjät rälläävät kentällä, miten sattuu. Niinpä pelin pilalle menemiseen ei ihmeitä tarvita, ja tiettävästi niitä ihmeitä pelissä esiintyy välillä.

Törmäsinkö itse tällaiseen? Ihan rehellisesti sanoen en tiedä. Peliseuraa ei löytynyt paria kertaa useammin ja kun sitä löytyi, otin pataani niin suvereenisti, etten ehtinyt siinä paljon lagia ja sen vaikutuksia pohtimaan. Ihan pelattavalta se silti tuntui.

Pelitiloissa löytyy

Hehkutinkin jo erinomaista ja oikeasti urheilupelien rimaa kohottavaa uratilaa, mutta se ei ole NBA:n ainoa herkku. Tarjolla on niin kuumia pikapelejä, maksimissaan 5v5-moninpelimättöjä, kausitiloja ja ties mitä muuta. Pinon komein tarjonta on silti NBA’s Greatest –tila, jossa vino pino NBA-historian koreimpia tähtisikermiä ja kirkkaimpia tähtiä ottaa yhteen.

Pelin asenteesta kertoo paljon se, että paitsi joukkueet asuineen ja pelaajien ulkonäköineen on mallinnettu viimeisen päälle, niin ovat myös itse ottelutapahtumat. Kamerafiltterit saavat pelin näyttämään aikakauden TV-lähetykseltä ja lisäksi peli muuttelee sääntöjään niin, että ne ovat uskolliset kunkin ajankohdan NBA-säännöille. Jälleen: tällaista pikkutarkkaa omistautumista lajille en muista ihan hetkeen nähneeni muissa urheilupeleissä.

Kuten jo totesin, en varsinaisesti ole koripallofani. Suuri osa pelin hienouksista ja nerokkuuksista todennäköisesti purjehti komeasti kalloni yli horisonttiin, mutta se, mikä päähäni filtteröityi, teki suuren vaikutuksen.

NBA 2K12 on sellainen peli, jollaisen haluaisin nähdä omista suosikkilajeistani. Oppimiskynnys on korkea, sillä mukana ovat kaikki lajin hienoudet, ja niitä pitäisi vieläpä osata käyttää hyödykseen, jotta pelistä tulisi muuta kuin ärräpäitä. Niinpä NBA 2K12 ei varmasti ole koko kansan herkkua. Mutta jos koripallo on lajisi… jos tunnet taktiikat, jos tunnet pelaajat, jos tiedät lajin hienoudet ja osaat arvostaa niitä, NBA 2K12 tulee puraisemaan kyykäärmeen lailla. Ja tiedättekö mitä? Peli taisi tehdä minulle Top Gearit. Sitä pelattuani haluan yllättäen oppia lisää koripallosta. Jos se ei ole hyvän pelin merkki niin mikä?