NBA Ballers (PS2, Xbox)

29.10.2004 00:00 Miikka Lehtonen

Peli alkaa pahaa enteilevästi ”suuren tv-yhtiön johtajan” huoneessa, jossa kaksi miestä suunnittelee uusia ohjelmia. Ohjelman ideaksi keksitään ryysyistä rikkauksiin -henkinen tarina koripalloilijasta, joka nousee kaduilta NBA-tähdeksi. NBA Ballers ansaitsee vähintään kunniamaininnan historian erikoisimmasta urheilupelin tarinasta. Mitään tv-pelleilyä ei tämän jälkeen ole välianimaatioiden lisäksi tiedossa, vaan kyseessä on onneksi puhdas katukorispeli, vieläpä hyvä sellainen.

Siinä missä oikeat koripallopelit tapahtuvat NBA-parketeilla ja (suhteellisen) tiukoilla säännöillä, katukoriksessa kaksi pelaajaa ottaa yhteen takapihoilla. Säännöt ovat rennompia, peli päättyy 11 pisteeseen ja kikkailu on pääasia. Puolustuksessa keinot ovat myös aitoa koripalloa vapaampia, ja esimerkiksi vanha kunnon ristivyöote on sallittu taktiikka. Näin peli siis etenee. Kikkaillen, donkkaillen ja vastustajia heitellen pelaaja ottaa matsia joko toisia katukoripalloilijoita, NBA-tähtiä tai kavereitaan vastaan. Pelin todellinen kantava teema on kuitenkin ”Rags to Riches” -moodi.

Ennen TV-uran aukeamista on pelaajan luotava oma koripalloilija muokkaamalla tämän kehotyyppiä, ominaisuuksia ja varusteita. Alussa erilaisia vaihtoehtoja on avoinna vain kourallinen, mutta menestymällä uramoodissa voi ostaa virallisia NBA-varusteita, kavereita hengailemaan kentän laidalle ja viileitä kaaroja kaupungilla kruisailemiseen.

Innokkaan amatöörikoripalloilijan ura alkaa New Yorkin legendaarisesta Rucker Parkista, jossa ensimmäisenä haasteena on voittaa eliminointiturnaus. Voittaja pääsee tv-ohjelmaan, mutta yksikin tappio päättää pelin lyhyeen. Jo tässä vaiheessa tulee selväksi, että vaikka erilaisia kehotyyppejä on melkoinen määrä, niiden vaikutus peliin on olematon. 160-kiloinen The Magic Afro lentää paremmin kuin Jordan, mutta häviää vääntötilanteissa onnettomalle, rillipäiselle sintille. Peliin tulisi heti huomattavasti lisää hohtoa, mikäli pelaajan luoma hahmo vaikuttaisi jotenkin pelin tyyliin.

Kun ensimmäinen turnaus on voitettu, edessä on seuraava haaste. Pian tulee selväksi se tosiasia, että Rags to Riches ei tarjoa vaihtelevia haasteita. Jokaisessa episodissa odottaa uusi eliminointiturnaus tai haasteottelu, jonka voittamalla pääsee jatkoon, mutta häviöllä pamahtaa eteen game over. Mitä tosi-tv:tä sellainen on, missä ei pääse lainkaan hehkuttamaan inhimillistä kärsimystä ja tappion karvaita kyyneleitä? Lajin hallitseva kuningas, NBA Street Vol 2, vältti leipiintymisefektin melko pitkään sillä, että yhden koripalloilijan sijaan pelaaja rakensi itselleen katukorisjoukkuen. Voitetulta vastustajalta sai uusia pelaajia, jotka muuttivat joukkueen pelityyliä. Nyt ainoana kehityksen kohteena ovat olevinaan pelityylin mukaan kehittyvät ominaisuudet, joskin itse ainakin hämmästyin suuresti kun koko turnauksessa yhden kolmosen upottanut pelaajani kehittyi juuri kolmen pisteen heitoissa eniten.

Lisärasitteena on pelin ärsyttävä kumilankatekoäly, joskaan ei tosin ainoastaan Rags to Riches -moodissa. Efekti on tuttu monista autopeleistä, eli suomeksi sanottuna kone huijaa sitä enemmän mitä paremmin pelaajalla menee. Jos onnistuu kiskaisemaan kuuden pisteen kaulan tekoälypelaajaan, eivät rutiiniheitotkaan yllättäen uppoakaan enää sisään ja donkit kimpoilevat koriraudasta suoraan vastustajan käsiin. Samaan aikaan kilpakaveri heittelee sukkana sisään kolmosia kentän puolivälistä. Vaikka efekti ei olekaan yhtä raivostuttava kuin esimerkiksi EA Sportsin urheilupeleissä, pidän silti tällaista huonosti ohjelmoitua kumilankatekoälyä pelien lähes pahimpana syntinä. Ei tulekaan suurena yllätyksenä, että NBA Ballers on parhaimmillaan juuri ihmispelaajaa vastaan.

Tekniseltä toteutukseltaan NBA Ballers on sangen muikea paketti. Graafisesti se on erittäin komea. Pelaajien kasvoihin ja muihin tekstuureihin on käytetty paljon vaivaa ja ne ovat äärimmäisen tarkkoja. Taustagrafiikat ovat paitsi yksityiskohtaisia, myös mielikuvituksellisesti tehtyjä. 60 hertsin näyttötilassa ruudunpäivitys on silkinpehmeää ja ripeää, joten valittamista ei tällä osa-alueella ole. Myös äänipuolella kulkee lujaa. Selvästi NBA Streetistä apinoidun katuhenkisen selostajan lisäksi matsien soundtrackina toimii rap- ja R&B-henkinen musiikki. Vaikka siihen ei pelin aikana tulekaan pahemmin kiinnitettyä huomiota, se sopii silti tunnelmaan kuin nyrkki silmään.

NBA Ballers on kaikin puolin erittäin viihdyttävä peli. Vanha totuus siitä, että pelin oppii hetkessä mutta hallitsee vasta paljon myöhemmin pitää jälleen kerran paikkansa. Yksi pelin parhaista oivalluksista on kätkettyjen liikkeiden lisääminen peliin. Kun peli alkaa, pelaajalla on käytössään vain kourallinen perusliikkeitä, mutta yhdistelemällä turbo- ja toimintanappeja löytää huikeita kikkaheittoja, harhautuksia ja puolustusliikkeitä. Näiden hallitseminen ja löytäminen on avain pelin vähänkään parempaan pelaamiseen.

Kun kyseessä on selvästi varteenotettava katukorispeli, vertailut genren hallitsevaan kingiin ovat väistämättömiä. EA Bigin NBA Street vol 2 on yleisen mielipiteen mukaan parasta, mitä firma on tehnyt vuosikausiin, joten sen syrjäyttäminen olisi NBA Ballersilta vaikea temppu. Tällaisenaan eväät eivät siihen aivan riitä, joskin pohja kunnolliselle kilpailulle on luotu. NBA Street ottaa niukan, mutta riittävän voiton joukkuepelinsä, paremman selostajansa lajiuskollisuutensa kautta. Siinä, missä NBA Ballers on hetkittäin yhtä halvan ja mauttoman oloinen kuin kullanhohtoinen rap-video, NBA Streetistä paistaa läpi rakkaus katukoripalloa ja lajin legendaarisia pelaajia ja kenttiä kohtaan. Kuningas voi joutua tiukoille, mikäli NBA Ballers vangitsee enemmän tällaista fiilistä väistämättömään jatko-osaansa. Jo nyt NBA Ballers tarjoaa uutta pelattavaa NBA Streetin puhkikolunneille tai muuten vain vaihtoehtoa etsiville.

Tekijä: Midway Sports
Julkaisija: Midway Sports
Testattu: PS2
Saatavilla: PS2, Xbox
Pelin kotisivu: www.nba-ballers.com