NHL 2004 (Xbox)
Urheilupelien ystävien joulu on jälleen koittanut. EA:n urheilupelit ovat joko saapuneet tai saapumassa kauppoihin piristämään sateisia syyspäiviä. Näiden pelien joukosta löytyy myös se suomalaisten kannalta todella mielenkiintoinen NHL 2004, joka tänä vuonna pitää sisällään myös SM-liigan, Elitserienin ja Saksan DEL-liigan joukkueet. Muutenkin tuntuu siltä, että EA:lla on pistetty iso pyörä pyörimään, sillä yhtiön pelisarjan edellinen osa sai pahasti selkäänsä Segan NHL 2K3:lta. Pelin kehitystyöstä on vastannut aiemmin Black Boxina tunnettu pelitalo, jonka tuotoksia ovat mm. NHL Hitz 2002 ja Segan NHL 2K. Nyt Black Box on kuitenkin yksi EA:n pelikehitystiimeistä.
Ensimmäiset huhut SM-liigan liittämisestä uuteen NHL:n kuultiin jo maaliskuussa ja kuukautta myöhemmin tiedot vahvistettiin. SM-Liigan, Ruotsin Elitserienin ja Saksan DEL-liigan myötä perinteiset NHL- ja maajoukkueet ovat saaneet seurakseen 39 uutta joukkuetta, joiden kokoonpanot on otettu viime kauden lopulta. Euroopan kiekkosarjat sarjat ovat mukava kuorrute kakun päällä, mutta liian vanhat pelaajatiedot jäävät vähän harmittamaan.
Viime vuonna EA lähti hakemaan NHL:n arcademaisuutta monin eri tavoin, mutta kokeilu osoittautui epäonnistuneeksi. Pelisarjan uutuuspainoksessa onkin lähdetty takaisin kohti realistista jääkiekkoa ja tämän vuoksi pelimekaniikkaa on uusittu rankalla kädellä. Suurimman muutoksen ovat kokeneet kontrollit. Ohjaimen vakioasetukset on muutettu vastaamaan muiden EA:n pelien asetuksia, jonka takia jo pelkkiin nappeihin totuttelu vie oman aikansa jos on tottunut perinteisiin NHL-nappeihin. Oikeaa tattia heiluttelemalla pelaaja voi tehdä joko taklauksia haluamaansa suuntaan tai yrittää harhauttaa vastustajat manuaalisesti. Harhautukset eivät kuitenkaan onnistu ellei tiedä mitä on tekemässä. Sinne tänne kiekkoa pyörittelevältä pelaajalta häviää vauhti nopeasti, ja tällöin karkki on helppo viedä suoraan lavasta.
Automaattisesti lapaan napsahtavista syötöistä on hankkiuduttu eroon pistämällä koko syöttöjärjestelmä uusiksi. Normaalien syöttöjen lisäksi pelikavereille voi heitellä ”lättyjä”, joita vastustajan on vaikeampi katkoa, mutta myös vastaanottaja joutuu tekemään kovasti töitä saadakseen mahdollisesti ilmassa leijuvan kiekon mukaansa. Uudistus mahdollistaa myös seinäsyötöt kaukalon laitoja avuksi käyttäen sekä kiekon syöttämisen tyhjään paikkaan. Uusi syöttöjärjestelmä on monipuolistanut peliä ja eteenkin hyökkäystä todella paljon. Pitkä päätyyn ja perään -taktiikkakin toimii paremmin kuin koskaan aiemmin.
Uudistunut pelimekaniikka tekee NHL 2004:stä edeltäjiään haastavamman, mutta vielä lisää ongelmia on luvassa jos vaikeustaso viritetään keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Keskivertopelaajakin tuntee itsensä jonkinlaiseksi jääkiekko-jumalaksi pelatessaan kahdella helpoimmalla vaikeustasolla, mutta luulot kyllä karisevat, kun peliä vaikeutetaan. Tekoäly on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Niin hyökkäys- kuin puolustuspelinkin on syytä olla kunnossa, jotta aggressiivisesti karvaavat, taidokkaita kuvioita rakentelevat ja muutenkin pirun taitavat tekoälypelaajat pysyvät aisoissa. Päättömään kiekon perässä juoksemiseen ei tässä pelissä ole varaa, sillä vastustajan pelaajat osaavat hakeutua hyviin maalipaikkoihin, elleivät puolustajat ole hereillä.
Kun kiekko sitten saadaan omille ja on aika lähteä hyökkäämään, iskee totuus jälleen vasten kasvoja. Tekoälyn kova karvaus johtaa siihen, että jo oman siniviivan ylittäminen tuottaa vaikeuksia ja hyviin maalipaikkoihin pääseminen vaatii jo reilusti taitoa. Useimmiten omat laukaukset on ammuttava siniviivan tuntumasta ja toivottava, että omat pelaajat pääsevät kiinni irtokiekkoihin. Toki kiekon heittäminen ränniin ja muut oikean elämän pelitaktiikatkin toimivat, mutta oli taktiikka mikä tahansa, ei maalintekoa voi kutsua helpoksi. Testien aikana ei myöskään löytynyt minkäänlaista varmaa maalikikkaa, mutta se ei toki tarkoita etteikö sellainen mahdollisesti olisi olemassa.
Aivan suorien pelillisten uudistusten lisäksi EA on lisännyt peliinsä useita muitakin parannuksia. Näihin lukeutuu mm. mahdollisuus vaikuttaa joukkueen hyökkäys- ja puolustusintoon yhtä nappia painamalla. Tämän ominaisuuden käyttö ei luonnollisesti ole pakollista, mutta taitava taktikko tietää kyllä milloin on aika painaa täysillä päälle ja milloin on parasta peruutella ja odotella summerin soimista. Tappeluitakin on parannettu hieman. Aiemmin pelkkää lyöntinappien hakkaamista sisältäneet nujakoinnit ovat saaneet lihaa luiden ympärille, kun pelaajalla on ihan realistinen mahdollisuus torjua vastustajan lyöntejä. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, etteivät tappelut vieläkään kovin kummoisia ole ja onneksi niitä ei ole pakko otella. Kovien taklausten jälkeen ruudulle nimittäin ilmestyy mahdollisuus käynnistää tappelumoodi, mutta mikäli pelaaja haluaa keskittyä pelkkään lätkään, voi mättämisen jättää väliin.
Pelimoodien joukosta löytyy niiden perinteisten juttujen lisäksi Maddenista lainattu Dynastia-pelimuoto, jossa pelaaja heitetään joukkueen managerin paikalle. Tietysti mukana on myös mahdollisuus pelata näitä Euroopan liigoja ihan sarjamuodossa. Dynasty-moodissa voidaan tahkota peräti 20 kautta putkeen ja siinä ajassa olisi pyrittävä luomaan omasta organisaatiosta mahdollisimman hyvää tulosta tuottava niin urheilullisesti kuin taloudellisesti. Tätä tavoitetta silmälläpitäen on huolehdittava joukkueen kilpailukyvystä olemalla aktiivinen pelaajamarkkinoilla, suunnittelemalla joukkueen harjoitusrutiinit ja hankkimalla NHL-varaustilaisuuksissa tulevaisuuden nimiä omaan palvelukseen. Rahavirtaa hallitaan pääasiassa säätämällä pääsylippujen hintoja ja pelaajien palkkoja. Menestyksekästä pelaajaa palkitaan sitten ”valmennuspisteillä”, joiden avulla manageri voi hankkia joukkueelleen esimerkiksi paremmat lääkäripalvelut tai parantaa harjoitusolosuhteita. Kokonaisuutena dynasty-moodi on mielenkiintoinen tuttavuus, mutta kun tätä osa-aluetta saataisiin vielä vähän laajennettua, olisi tulos varmasti loistava.
Kuten aina, on EA:n lätkä tänäkin vuonna kokenut grafiikkapäivityksen, mutta normaalista poiketen tänä vuonna pelin ulkoasu on parantunut merkittävästi. Pelaajien liikkeet näyttävät selvästi aiempaa aidommilta ja muutenkin sulavammilta. Myös taklaukset näyttävät nyt sellaisilta, että niiden eteen ei vapaaehtoisesti viitsisi mennä. Maalivahtienkin toilailuihin on saatu vähän lisänäyttävyyttä, mutta siltikin torjunnat näyttävät hieman oudoilta, eikä niissä ole samanlaista asennetta kuin NHL 2K3:ssa. Yleisössä sen sijaan tuntuu asennetta riittävän ja hallin penkkiurheilijat tuntuvat pysyvän ainakin paikoin tapahtumien tasalla hurraten silloin kun pitääkin. Muutenkin pelissä on mukavasti tunnelmaa.
EA on tehnyt oikean ratkaisun myös siinä, että he ovat älynneet antaa kenkää takavuosien NHL-pelien koomiselle selostajalle, Don Taylorille. Danin on korvannut Edmonton Oilersissa vaikuttanut Craig Simpson ja toisella selostajan pallilla istuu vanha tuttumme Jim Houston. Typerä komiikka on tässä uutukaisessa jätetty vähälle ja nyt selostajat keskittyvätkin pääasiassa tilanteiden järkevään kommentointiin ja taustatietojen kertomiseen. Tietysti kommentit alkavat jossain vaiheessa toistaa itseään, mutta selostuksen jaksaa kyllä pitää päällä keskivertoa pidempään.
Tänä vuonna EA on siis pistänyt lätkänsä kunnon remonttiin, ja syystäkin. Ennen yhtiön mentaliteetti lätkäpelien suhteen tuntui olevan vähän mitä sattuu, enkä uskoisi valehtelevani mikäli sanoisin, että myös NHL 2K3 on pakottanut EA:n panostamaan NHL 2004:n. Panostus on kannattanut, sillä kauppoihin on saapunut annos parasta lätkää EA:n historiassa. Painotan kuitenkin, että tämä on parasta lätkää mitä Electronic Arts on tehnyt. NHL 2004 on nimittäin hyvä, todella hyvä, mutta NHL 2K3 on parempi. Siinä kun on nettipelimahdollisuuskin, joka EA:n lätkän Xbox-versiosta puuttuu.
