Uusimmat

NHL Rivals 2004 (Xbox)

19.01.2004 00:00 Muropaketin toimitus

Jääkiekko on kiinnostanut vain harvoja pelitaloja, mutta viimeaikoina lätkäpelien taso on noussut kohisten. Nyt Microsoft on päättänyt laittaa luistimet jalkaan ja lähteä haastamaan markkinoilla jo olevat pelit oman NHL Rivalsin voimalla.

NHL Rivalsista löytyy luonnollisesti kaikki NHL-joukkueet pelaajineen, mutta maajoukkueet loistavat poissaolollaan. Myös pelimoodien määrä on vähäinen, eikä yksikään pelimuoto päästä pelaajaa jääkiekkoilun pintaa syvemmälle. Yksittäisen kauden aikana voi toki vaihtaa pelaajia ja hankkia vapaita agentteja omaan joukkueeseen, mutta siinä se. Nuorien pelaajien varaaminen ja joukkueen suunnittelu pitkällä aikavälillä on jätetty pois. Näin ollen jatkuvuutta ei ole nimeksikään, eikä pelin tasoa nosta monin paikoin keskinkertainen toteutus.

Yksi NHL Rivalsin suurimmista ongelmista on sen tekoäly. Eteenkin omien joukkuetovereiden puolustuspeli on hirveää katseltavaa. Jotain tekoälyn ongelmista kertovat mm. lukuisat läpiajot, hirveä hyökkäysinto alivoimalla ja kyvyttömyys välttää paitsioita. Lyhyesti sanottuna tekoälyn puolustuspeli muistuttaa usein alle 7-vuotiaiden junioreiden puolustusta, jossa kukaan ei ole siellä missä pitäisi.

Hyökkäyspeli toimii sentään paremmin, mutta puhtaita papereita ei tästäkään osa-alueesta voi antaa. Pahin sudenkuoppa on omien pelaajien haluttomuus ajaa maalin eteen tökkimään irtokiekkoja maaliin. Tämä ongelma korostuu maalivahtien rebound-herkkyyden takia. Kiekot eivät nimittäin millään meinaa pysyä maalivahdin hallussa, vaan irtokiekkoja satelee jatkuvasti. Muilta osin maalivahti hoitaa hommansa mallikkaasti. On kuitenkin pakko nostaa esiin kysymys tekoälyn puolueellisuudesta. Usein vaikuttaa siltä, että ottelun lopputulos on päätetty jo ennakkoon.

Moninpelissä tekoäly ei luonnollisestikaan vaivaa ja useamman pelaajan kesken Microsoftin lätkä onkin kelpo peli. NHL Rivals tukee myös Microsoftin uutta XSN Sports -palvelua, jonka avulla pelaajat voivat tehdä omia liigojaan ja seurata omia ja muiden pelaajien statistiikkoja. Moninpeli toimii myös teknisesti, sillä peli pyörii Xbox Livessä ongelmitta, eikä verkkoviivettä tai muita ongelmia juurikaan esiinny.

NHL Rivals ei loista myöskään pelattavuutensa osalta. Kontrollit on kyllä helppo oppia, mutta valitettavasti kiekkoilijat tottelevat pelaajan komentoja pienellä viiveellä. Myös harhautuksia on todella vaikea tehdä, eikä niistä juuri hyötyä ole. Vastustaja kun nappaa kiekon pelaajan lavasta jo pienellä kosketuksella. Kontrollien kankeus tuhoaa pelattavuutta merkittävästi ja näin ollen myös moninpelistä katoaa se kaikkein suurin vetovoima.

Kontrolleihin on kuitenkin pyritty saamaan jotain omaa, mutta osa aluksi hienoilta tuntuvista innovaatioista onkin pääasiassa silmänlumetta. Esimerkiksi aloituksissa pelaaja voi aloittaa kolmella eri tavalla, mutta loppujen lopuksi idean hyöty on minimaalinen. Oikeasti mielenkiintoisia ovat tappelut, joissa voi vähän taktikoidakin. Isoja joukkotappeluita ei tässäkään pelissä nähdä, mutta lyöntejä on tarpeeksi ja torjunnoista sekä väistöistä on oikeasti hyötyä. Myös takaperin luistelulle varattu nappi ja oikean suuntaohjaimen käyttäminen monipuolisemmassa syöttöpelissä toimivia ratkaisuja. Tosin suuntaohjaimen avulla syöttely ei tänä päivänä ole enää kovin ihmeellinen juttu.

NHL Rivals ei millään pärjää markkinoilla pyöriville kilpailijoilleen, mutta siinä on hyviäkin ominaisuuksia, joiden päälle on hyvä rakentaa mahdollisia jatko-osia. Nettipeli, muutamat hyvät ideat kontrollipuolella ja laadukas audiovisuaalinen anti tuovat pelille plussaa. Mutta mitä tekee laadukkaalla moninpelillä tai hyvällä grafiikalla, kun kontrollit ovat huonot, eikä tekoälykään osaa juuri mitään? Tällaisenaan peli ei yksinkertaisesti ole ostamisen arvoinen.

— Mikko Matilainen