Obscure (PC, PS2, Xbox)
Teinikauhuseikkailujen aineksia hyödyntävä Obscure on kuin viimeisin teinislasheri teattereissa – paitsi tuoreemmilla ideoilla.
Kauhuseikkailupelit ovat yksi konsolien suosituimmista pelityypeistä, teinikauhuelokuvat taas Hollywoodin vakiotavaraa. Oli väistämätöntä, että joku päättäisi taalankuvat silmissään yhdistää kaksi suosittua hittiä. Ilmeisesti tällä logiikalla syntyi myös Obscure.
Ranskalaisen Hydravisionin Obscure-kauhuseikkailu on herättänyt netissä lajityypin ystävien keskuudessa melkoisesti kiinnostusta. Näytti pitkään siltä, kuin englanninkielinen osa Euroopasta jäisi ilman peliä, kunnes Ubisoft vihdoin otti sen listoilleen. Keskieurooppalaisten pelaajien kehut eivät olleet turhia, sillä Obscure sisältää paitsi paljon hyvää pelattavaa, myös pinon ideoita, jotka soisi näkevänsä tästä eteenpäin kaikissa kauhupeleissä.
Pelin alku on kuin suoraan viimeisimmästä teinislasherista. Koripallojoukkueen kapteeni jää treenien jälkeen heittelemään vielä vähän lisää. Suihkun aikana outo, varjomainen hahmo varastaa hänen laukkunsa. Epäillen kepposta kapteeni säntää turpasaunalla uhkaillen varkaan perään ja pian huomaa olevansa hylätyissä viemäreissä, joissa oudot demonit vaeltelevat levittäen iljettävää bakteeriverkkoa. Mukavan piristävän alun jälkeen korismiehen kaverit päättävät lähteä etsimään ystäväänsä – ja helvetti pääsee lähes kirjaimellisesti valloilleen.
Obscure on hyvin Resident Evilin kaltainen peli. Sankaripari vaeltaa lähes tyhjässä koulussa kurittaen satunnaisia demoneita ja ratkoen kevyitä puzzleja. Ilahduttavasti kilpailijoiden tekeleet on pelattu läpi ja niistä on myös otettu oppia. Obscuren parasta antia, ehkä juuri tästä johtuen, on sen loogisuus. Ovia ei avata vaakunoiden, shakkinappuloiden tai jättikokoisten patsaiden avulla, vaan koulun avaimilla. Joskus ei tarvita edes avainta, sillä lasiset ovet voi iskeä mäsäksi suoraan pesismailalla tai pistoolin perällä.
Obscure tarjoaa myös mahdollisuuden yhdistellä esineitä, mikä tarjoaa muutamia mukavia pelihelpotuksia. Toisin kuin esimerkiksi Doom 3:ssa, taskulamppu ja tuliase eivät ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja, mikäli takataskusta löytyy maalarinteippiä. Kyse ei ole pelkästä helpotuksesta, sillä moniin pelin hirviöistä tehoaa vain valo, jota onnettomasta taskulampusta ei paljon irtoa. Monet kovemmat hirviöt muuttuvatkin pieniksi älypeleiksi kun sankaripari yrittää epätoivoisesti päästää jostain auringonvaloa pimeisiin käytäviin ja tunneleihin. Tässäkin toimii onneksi logiikka, joten ikkunat esimerkiksi ikkunat voi iskeä säpäleiksi ja näin hidastaa hirviöiden leviämistä.
Peli tarjoaa myös tervetulleen kaksinpelimoodin. Sankarin mukana liikkuu käytännössä koko ajan toinenkin hahmo, jonka voi joko jättää tekoälyn ohjaamaksi tai napin painalluksella antaa kaverille. Kaveri voi myös poistua pelistä halutessaan ja tulla myöhemmin takaisin mukaan, mikä on mukavan joustava ratkaisu. Jokaisella hahmolla on erikoiskyky, joka vaihtelee koomisen hyödyttömästä aina tästä eteenpäin pakolliseksi vaadittavaan uudistukseen. Ensimmäistä edustaa toimittajatytön kyky antaa hyödyllisiä neuvoja, eli suomeksi toistella milloinkin hoidettavana olevan tehtävän tarkoitusta. Jälkimmäiseen taas sopii mukavasti päähenkilön kyky kertoa, mikäli huoneessa vielä on jotain poimittavaa. Pelaaminen on huomattavasti hauskempaa, kun ei tarvitse arvailla onko jokin hyllyn tuhannesta kirjasta oikeasti poimittava.
Ei Obscure silti mikään täydellinen messiaspeli ole. Hyvistä ideoistaan huolimatta kehitystiimi on kangistunut muutamiin lajityypin tympeimpiin kliseisiin. Suurin osa pelistä on avainten etsimistä ja ovien avaamista. Sankarit etenevät melko lineaarisesti alueelta toiselle ja tavoitteena tuntuu aina olevan seuraavan Suuren Oven avaaminen. Joskus tähän vaaditaan kampien kääntelyä, joskus tuuletuskanavien avaamista ja joskus taas vaikka talonmiehen löytämistä. Ääninäyttelijät tuntuvat olevan suoraan paikallisen amatööriteatterikerhon harjoituksista pihalle potkittuja harrastelijoita. Ilo on kaukana, kun porukka vääntää roolejaan parhaaseen teinielokuvatyyliin teinipunkin soidessa.
Vioistaankin huolimatta Obscure onnistuu olemaan hyvä peli. Tunnelma on pääosin kohdallaan ja kaverin kanssa pelatessaankin pelästyy välillä tosissaan. Klassikon aineksia siitä ei löydy, mutta Resident Evilinsä puhkipelanneet zombiesamoojat saavat siitä irti tekemistä ainakin Silent Hill 4:ään asti.
