Uusimmat

Operation Flashpoint -ennakko (PC)

15.05.2001 18:17 Jukka O. Kauppinen

Vuosi 1985. Uusi aika on koittamassa suuressa itäisessä naapurissamme. Glasnost. Perestroika. Sanomisen ja tekemisen vapaus.

Mutta se ei sovi kaikille. Vanhoilliset ryhmät alkavat kapinoimaan muutoksia vastaan, uhaten puolustaa ajatuksiaan tarvittaessa myös aseiden voimin. Tukikohtanaan he pitävät yhtä erään saaristoalueen saarista ja linnoittavat sitä aatteitaan suojellakseen. Mutta alue on valittu ikävästi – naapurisaarilla sijaitsee sekä itsenäinen saaritasavalta sekä Naton sotilastukikohta.

Tilanne on tulenarka. Äärimmäisen. Kylmä sota on yhä voimissaan ja nyt kommunismin voimat nostavat uudestaan päätään. Neuvostoliittolaiset eivät pysty rauhoittamaan tilannetta, etenkään kun kapinallisilla on käytössään jopa ydinaseita. Niinpä Nato laittaa pystyyn rauhanturvaoperaation, joka kuitenkin muuttuu nopeasti kuumaksi operaatioksi – vanhoilliset kommunistijoukot turvautuvat aseisiin ja niinpä pieni osa kylmää sotaa muuttuu kuumaksi.

Operation Flashpoint yhdistää ansiokkaasti sotilassimulaattoria ja toimintapeliä. Pelaaja möyrii tapahtumien keskellä perinteisen 3D-räiskintäpelin tyyppisen naamaperspektiivipelin tahtiin, mutta sisältö eroaa kyseisen peligenren tarjonnasta kuin päivä yöstä. Painopiste on nimenomaan taistelujen aidontuntuisella simulaatiolla, ei toiminnalla tai päättömällä räiskeellä. Tämä on myös onnistunut hyvin, sillä tavanomaisilla Quakeiden tai Counter-Strikenkin taktiikoilla käy yleensä vain huonosti.


Kylä näyttää hiljaiselta, mutta jostain kantaa mahorkan haju…

80 kiloa lihaa ja läskiä vastaan jokunen tonni terästä.

Aito venäläiskuormuri pysäyttää luoditkin.. Vai muistinko vääringrrrrrgh.

Pelin taustalla piilee Tšekkiläinen Bohemia Interactive Studios, jonka väki ei sekään ole aivan mitä tahansa keskivertoja kooderinörttejä, vaan entisiä armeijan ammattilaisia jotka siirtävät kokemuksiaan pelin muotoon.

Flashpointin tärkein osuus on kaukaisesti Counter-Striken ja muiden normaalien kuakkailutyyppisten räiskeiden tyyppinen toiminta, jossa on erittäin vahva taktinen panostus. Pelaaja toimii Naton jalkaväkisotilaana, tosielämästä tutuilla aseilla ja varusteilla höystettynä. Mokuna möyrimisen lisäksi tehtävät saattavat päästää myös panssarivaunun, taisteluhelikopterin tai muiden kulkuneuvojen ohjaksiin.

Tilannekatsaus.


Mars matkaan.


Jeepin kyydissä.


Paikanvaihto, mars jeepin rattiin.

Panssarintorjuntamiehet saapuivat.


Kuormuri kyydittää.


Lääkintämieskin on mukana. Tarvittaneenko…


Maahan ja matkaan.


Vihollisen asemat edessä!


Taistelu on käynnistynyt.


Etenemme kylään, kaatunut vihollinen vasemmalla.


Paikka vallattu, yksinäinen vihollinen pakenee luotisateessa.

Tunnelmaa, sano Jaska

Flashpointin sota ei ole ammuskelun keskelle säntäämistä ja kaiken ympärillä olevan tuhoamista sankarihevin säestämänä. Sen sijaan peli lähtee kuvaamaan tilanteita hyvinkin perusteellisesti, ja muistuttaa että sota on myös odotusta ja jännitystä. Tehtävät voivat alkaa pitkälläkin introlla, jossa alun käskynjaon jälkeen saatetaan odottaa ja valmistautua hätäilemättä ennen kuin itse tehtävä alkaa.

Flashpointin demoa pelanneet tietävät mistä on kyse – mutta kerrotaanpa epäonnisemmillekin. Demossa osasto jalkaväkeä saa tehtäväkseen valloittaa pienen kylän. Tehtävään valmistaudutaan piipahtamalla ensin tiedustelijoiden luona, jotka kertovat että kaikki näyttää rauhalliselta. Tämän jälkeen hypätään jeeppiin ja esimies ajaa kylään, jossa vaihdetaan paikkoja ja kyytiin tulee kaksi pst-ohjuksilla varustautunutta sotilasta. Tämän jälkeen körötellään puolisen kilometriä, kuunnellaan viimeinen tilannekatsaus, ajetaan toisen osaston luo, hypätään kuormurin lavalle, ajetaan hyökkäyksen aloituspisteeseen ja vasta täältä tehtävä varsinaisesti alkaa. Koko tämän ajan hahmot puhuvat keskenään, valmistavat aseitaan tositoimiin, esimies antaa ohjeita ja niin edelleen. Eikä pelaaja ole silti mikään sivustakatsoja, vaan tekemistä riittää jatkuvasti. Tällä tavoin tapahtumiin löytyy aivan uudenlaista syvyyttä ja merkitystä, jollaista harva peli onnistuu itseensä ymppäämään.

Toisessa esimerkkitehtävässä pelaajan on hyökättävä vihollisjoukkojen kimppuun panssarivaunulla. Taisteluun siirtymistä edellyttää tietenkin tankin huoltaminen ja tankkaaminen, minkä jälkeen etsitään loput panssariosastosta ja vyörytään osastossa leppoisasti maaseudun halki kohti taistelualuetta.

Kuten tästä voi jo päätellä ei pelissä todellakaan hötkyillä, edes taistelussa. Ryntäily ja kurittomuus on varma tapa päästä hengestään hyvin nopeasti, etenkin koska pelaaja ei ole missään nimessä yksin taistelukentällä. Mukana on useimmiten muutama tai joukkueellinen tovereita aivan lähiympäristössä, joiden kanssa toimiminen on elintärkeää sekä omalle että muiden elossapysymiselle. Ja pakko myöntää että ryhmätaktiikat toimivat paremmin kuin ainoassakaan tähän saakka kokeilemassani taktiikkatoiminnassa.

Kohti vihollista

Joukkue etenee hajautuneena kohti raportoituja vihollisasemia. Etenen normaalivauhtia ettei sotilas väsyisi – tai eksyisi liikaa muun joukon eteen. Jostain pärähtää rynnäkkökiväärin sarja. ”Soldier, 10 clock” kajahtaa ja esimies antaa sen minulle maaliksi. Lisää vihollisia – ryhmä maastoutuu ja aloittaa tulittamisen. Juoksen läheisen puskan vierelle ja maastoudun. Ryömin hieman saadakseni vihollisen asemat näkyviin. Tuolla – tähtään ja alan laukoa tarkkoja tähdättyjä yksittäislaukauksia. Joku heittää kranaatin. Vihollinen alkaa peräytymään jättäen joitakin kaatuneita jälkeensä.

Jatkamme etenemistä. Kylä. Panssarivaunuja. Esimies jakaa sotilaille maaleja, pst-miehet lähestyvät vaunuja ja onnistuvat tuhoamaan ne. Vihollisen konekivääri tulittaa kauempaa, joku haavoittuu ja lääkintämies rientää apuun. Hyökkäys jatkuu, etenemme hitaasti suojapaikasta toiseen…

Toiminnan taso on järisyttävää. Sekä omat että viholliset toimivat älykkään ja järkevän tuntuisesti. Bittiäijätkin kykenevät maastoutumaan, kiertämään ja etsiytymään parempaan suojaan tilanteen kuumentuessa. Jotenkin kaikessa on hämmästyttävä toden tuntu. Yhtäkkiä räiskintäpelien refleksit alkavat hälvetä ja tilalle hiipii ajatus järkevästä, älykkäästä toiminnasta ja ennen kaikkea omasta selviämisestä. Henkikulta kun on löyhässä – yksikin virheliike saattaa olla liikaa kun se tietty vihollinen, jota ei nähnyt, onnistuu saamaan luodin perille.

Flashpointin toiminta ei olekaan päätöntä pisteestä toiseen juoksemista, vaan harkittua yhteistoimintaa. Kavereista ei parane eksyä, etenkään kovemmalla vaikeustasolla jolla hahmoista erottaa vain vaatteista ja sijainnista onko kyseessä oma vai vihollinen. Suojasta toiseen viuhahtaminen, pusikossa ryöminen ja pikaiset silmäykset kulmien taa muodostuvat perusrutiiniksi. Pelaaja todellakin pelkää ja varoo tutkien ympäristöä koettaessaan löytää parhaat lähestymisreitit.

Tunnelma ja jännityksen taso onkin aivan huimaa kun joukko haravoi kylää, joka tiedetään vihollisen miehittämäksi. Minkä kulman takana tahansa saattaa olla vihollinen, eikä näiden läsnäoloa saata tietää ennen kuin jostain avataan yllättäen tuli..

 

Raskastakin kalustoa

Jääkärin toimen ohella pelaajille tarjoutuu mahdollisuus ajaa myös mitä erilaisimmilla kulkuneuvoilla kuten jeepeillä ja miehistönkuljetusvaunuilla, vyöryä tankeilla tai lentää taisteluhelikopterilla. Ainakin testatussa lehdistöversiossa nämä osuudet kuitenkin jäivät jalkaväkisotilaan simulaation tasosta.

 

Vaikeustaso ei ollut niinkään ongelma. Onhan luonnollista ettei tankki- tai lento-osuus voi olla järin vaikea pelissä jonka pääpaino on jalkaväen tappeluissa, ja jonka pitää sujahtaa näppärästi suurensuuren pelaajakunnan taskuun. Molemmissa ohjaus onkin hyvin helppoa – peruskontrollit ovat samat kuin jalkaväellä, pienin muutoksin vain. Tankki liukuu sutjakasti minne käsketään, ja hiiren toisella napilla raportoidaan maaleista, toisella laukaistaan tykki. Pelaaja voi myös pomppia tankin asemapaikasta toiseen, komentajan paikalta ampujaksi tai ajajaksi. Helikopterin ohjaus oli hiirinäppäinyhdistelmällä huomattavasti vaikeampaa, käytännössä aivan hirveää. Jopa maan väistely hyökätessä matalalla tuppasi olemaan vaikeaa. Joystickillä lentämiseen alkoi sitten löytymään tuntumaakin.

Ongelmallisemmaksi raskaan kaluston suhteen muodostui yksinkertaisesti uskottavuuden puute. Abrams-tankki oli kuin viritelty rässirauta, kiihtyvyyttä ja sladinsietoa piisasi aivan liikaa. Helikopterinkin lentomalli oli ylenpalttisen anteeksiantava. Molemmat vaikeimmalla vaikeustasolla.

Toivottavasti kyseessä kuitenkin olivat vielä keskeneräisen version luonnolliset puutteet. Kopteriosuuden helpotuksen nyt ymmärtää aivan ongelmitta mutta panssarivaunuista olisi syytä ottaa pari ilmatyynyä pois ennen pelin valmistumista.

Ei silti että panssariosuus olisi mitenkään toivoton silti ollut. Osaston tömistely ja taistelutilanteiden vaihtelu oli hyvin jännittävää koettavaa. Käskyt raikuivat radiossa ja osasto hakee maaleja, viholliset rymistävät kaatuilevien puiden läpi yhtäkkiä sivussa olevasta metsiköstä – paniikkia. Läheltä katsottaessa oli huima yllätys kun vihollistankki pomppasi komeasti rekyylin voimasta. Ja taistelukentän savut ja räjähdykset – komeaa. Sodan makua. Komentojen jako kulkuneuvojen muulle miehistölle toimi varsin näppärästi, ja etenkin kopterissa pilotin ampujalle jakamat maaliosoitukset ja tulikomennot olivat hyvä osoitus miten peli painottaa joka kohdassaan ryhmätyötä.

Jääkärin henkilökohtainen asevalikoima

Nato-sotilaan oma vakioase on ”jumin kun lystittää” M16-rynnäkkökivääri, mutta muutakin valikoimaa riittää montaa sorttia. Soturilla on lisäksi mukanaan myös jokunen kranaatti ja tehtävästä riippuen muutakin kalustoa, kuten yönäkölasit tai räjähteitä. Mukaan kuitenkin mahtuu vain realistinen lasti tavaraa – aseita ja ammuksia ei voi kerätä mukaansa rajattomasti, mistä syystä pelaajien on muistettava myös tulikurin ABC – järjettömästi sarjatulella ammuskelu tuo vain surun puseroon. Eikä moisella yleensä edes osu mihinkään, kolmen laukauksen sarja kun tuottaa riittävästi rekyyliä piipun heilahtamiseen pois kohteesta ellei aivan vierestä lauo.


Vihollisen tukikohta yökiikareiden läpi.

Ja iltahämyssä.

Raskasta kalustoa – aivan liian lähellä.

Positiivisesti pelaaja voi hyödyntää taistelukentälle jäävää kalustoa. Jos ammukset ovat lopussa voi kaatuneilta tovereilta tai vihollisilta kerätä ammuksia, aseita ja muitakin tarvikkeita. Ja voi sitä riemua kun veli venäläinen jättää perinnökseen konekiväärin. Sillä passaa suolata.

Taistelu ja liikehdintä on muuten toteutettu todella pätevästi. Pelaaja voi esimerkiksi ”ampua lonkalta” mutta osuminen on todella epätodennäköistä. Käytännössä pelaajan on nostettava ase ja tähdättävä ennen kuin on mitään mahdollisuuksia osua lähellekään kohdettaan. Pystystä tähtääminen ei sekään ole mikään tae osumiselle, tai enintään bonusta nopeasormisemmalle vihollissotilaalle. Ampuminen makuulta on tarkinta ja turvallisinta – ja tällöinkin on syytä vaihtaa näkymä aseen tähtäimeen ja sihdata tarkasti. Tällöin sivummassa liikkuvat viholliset kuitenkin muodostuvat ongelmaksi – piippua pitkin tiiratessa näkökenttä on varsin rajallinen ja vihollinen saattaa hyvinkin onnistua yllättämään.

Peli huomioi ansiokkaasti myös liikkumisen ongelmat. Pitkien matkojen juokseminen väsyttää, askelten hidastuessa ja äijän heikentyessä. Sivuttain liikkumisesta on rajallista hyötyä ja liikkeestä ampuminen on kutien laukomista harakoille. Kaikessa on siis huomioitu tarkoin todellisen elämän olosuhteet. Huimin havainto syntyi olin sijoittanut kaksi kauko-ohjauksella räjäytettävää räjähdyspanosta vihollisen kolonnan kulkureitille – ja suojasta huolimatta jäänyt sittenkin liian lähelle vaaravyöhykettä. JYTYMMM – ja kävi huonosti. Henki ei sentään karannut, mutta sotilas haavoittui niin pahoin että liikkuminen onnistui vain ryömimällä. Ja eikös paikalle ilmestynyt vihollissotilas antamaan niskalaukauksen juuri kun äijäni romahti maahan nousemista yritettyään.

Vain hitunen falskia

Raskaamman kaluston fysiikkamallinnuksien ohella peli tuottaa vain pieniä uskottavuuspulmia. Pst-ohjukset ovat liiankin turvallisia käyttää ja etenkin vihollisen panssarikalusto on ainakin toistaiseksi liian lepsua poppoota. Tankki saattaa jyristellä paikalle jossa havaitsi äijäni ja jäädä paikoilleen. Siitä sitten vain ryömitään puskia pitkin hiljakseen pois ja tankki jää torkkumaan. Kokonainen leegio miehistönkuljetusvaunuja ja tankkeja puolestaan saattoi jäädä piirittämään taloa jossa ne tiesivät minun oleskelevan, mutta siinä se. Kyllä talon kulmasta sisään jyräävä T-72:n keula tai talon murentuminen ympäriltä tykkitulessa olisi näppärämpi tapa päästä eroon vihollisesta kuin keskiaikaismallinen piiritys. Ja on se kumma kun ryssänperkuleet hylkäävät täysin ehjän vaununsa kun sitä hätäpäissään nakkasi käsikranaatilla. Kummasti tehosi rynnäkkökivääri sen jälkeen.

Lievää kommentointia syntyi myös eräässä tehtävässä, kun homma oli jo mennyt täysin poskelleen ja keskityin tehtävän päämäärään saattamisen sijaan vihollissotilaiden napsimiseen. Mutta alueella ajeli runsaasti tankinpenteleitä. No, koetinpa napsia vaunumiehistöjä hengiltä kun noin luottavaisesti kurkkivat. Laukaus ja pari – luukut kolahtavat kiinni – mutta pojat senkun ajelevat ryhtymättä etsimään ja tulevat kohta uudestaan esiin. Missä häly, missä apuvoimat? Ballistiikkakaan ei saanut aivan täysiä pisteitä. Luodit kun tuntuvat uppoavan useimmiten aivan liian tarkasti juuri tähtäimen kohdalle lasermaisesti. Ehkä kaikkea ei kuitenkaan voi saada.

Kätevä käyttöliittymä

Käyttöliittymän perusta on yksikertainen. Pelaajalla on käytössään sopivan rajattu määrä erilaisia toimintanäppäimiä, joilla hoidetaan liikkuminen eri suuntiin, aseiden vaihto, lataaminen kommunikointi ynnä muu. Perusjärjestelmä on tuttu 3D-räiskinnöistä – hiirellä katsellaan ja ammutaan, toinen käsi hoitaa liikkumisen näppäimistöllä ja muut toiminnot. Hyvin ideoitu monitoimijärjestelmä aukeaa enter-näppäimestä – tällöin ruudun reunaan ilmestyy toimintomenu joka näyttää tehtävät joita voi tehdä juuri sillä paikalla ja hetkellä. Lopullisessa versiossa näppäimet voi myös säätää mieluisekseen, jotta kaikki tärkeät komennot olisivat helposti tavoitettavissa.

Esimerkiksi lähelle jotain kulkuneuvoa, kuten jeeppiä, siirryttäessä toimintamenuun saattaa ilmestyä vaihtoehdot ”astu jeeppiin ajajaksi” tai ”astu jeeppiin matkustajaksi.” Samaan tapaan voi kaatuneilta kerätä varusteita, asettaa räjähdyspanoksia kohteisiin, laittaa pimeänäkölasit päähän tai ottaa ne pois ja niin edelleen.


Käskynjako ja tehtävän tausta.

Erään tehtävän tavoitteet.

Joukossa on voimaa.

Mukaan ase ja kasa kranaatteja.

Järjettömän lupaava elämys


Bensiiniasema ja kasapanoksia.


Yön pimeydessä hiipii sabotööri.


Surmanluoti yössä.


Häly on käynyt, naapuri herännyt.

Kaiken tämän jälkeen on enää aika vaikea kiinnittää huomiotaan mihinkään niin triviaaliin detaljiin kuin grafiikkaan. Mutta todetaan että ulkoasu on niin onnistunut, ettei sitä edes meinaa huomata – grafiikka sulautuu pelaajan silmissä luonnolliseksi niin metsiköissä, kukkuloilla kuin kylissä ja kaupungeissakin rymytessä. Komeaa katsottavaa – melko aidon näköistä ja etenkin ihmishahmot ovat todella hyvin tehtyjä. Animointi jopa hämmästyttää, etenkin kun ottaa huomioon että sama pelirunko venyy sotilaiden ilmeiden kuvaamisesta valtaviin peliympäristöihin, ajoneuvoihin ja niin edelleen. Hyvin vaikuttavaa kun vähän ajattelee. Sitäpaitsi pelin on raportoitu pyörivän hyvin jopa minimikokoonpanollakin, kun grafiikkaa vain hiukkasen säätää. Todella lupaavaa!

Tehtävien kuluessa pelaajan vastuu kasvaa. Alussa hän toimii normaalina jääkärinä noudattaen toisten käskyjä. Pätevyyttään todistaessaan nousee sotilas hiljakseen vastuullisempaan asemaan ja saa käyttöönsä enemmän käskyvaltaa. Ajan mittaan voi asema näin muuttua komenneltavasta komentajaksi, ja johdettavana on muita sotilaita joita johdetaan pelin sisäänrakennetulla komentojärjestelmällä. Hyvä menestys, tehtävien täyttäminen ja tappioiden minimointi tuo alaiseksi enemmän miehiä ja parempaa kalustoa, mikä osaltaan helpottaa tulevien tehtävien toteuttamista – mutta ne vaikeutuvat samaan tahtiin.

Komentojärjestelmässä pelaajalla on varsin laajat taktiset mahdollisuudet. Johdettavaa ryhmää voi komentaa erilaisiin muodostelmiin, yksittäisiä sotilaita voi käskeä siirtymään tiettyihin paikkoihin ja kullekin voi komentaa maaleja. Eikä kannata unohtaa ryhmän tai yksittäisten sotilaiden toimintatapoihin vaikuttavia komentoja. Tekoäly on kuitenkin varsin fiksu ohjeita noudattaessaan, ja toimii yleensä kätevästi pelaajan toimia seuraillen – kuten edeten ja heittäytyen maahan suojaa etsimään esimiehen esimerkin mukaan.

Olin myös erittäin otettu sotilaiden roolien merkityksestä. Rynkyllä varustautuneet perussoldaatit ovat vain yksi osa valikoimaa. Etenkin pst-aseilla varustautuneet panssarintorjujat ovat todella tärkeä tekijä joissakin tehtävissä, konekiväärimiehet ovat arvokkaita antaessaan tulitukea hyökkäyksissä ja puolustustehtävissä ja niin edelleen.

Kaikkineen pelin puutteet tuntuvat hyvin minimaalisilta ja pikkujutuilta kokonaisuuteen verrattuna. Uskomattoman tunnelmikas, visuaalisesti vaikuttava ja sodankäyntiä kiitettävän todentuntuisesti kuvaava eepos on jo herättänyt uskomattoman paljon mielenkiintoa maailmalla. Pelin demokin nousi eDomen Top 50 –tiedostot-listan kymmenen kopioidumman tiedoston joukkoon ennätysvauhdilla, ja maailmanlaajuisesti miljoona kopiointia meni rikki jo aikaa sitten.

Eli jos jollakin pelillä niin tällä on valmiiksi mahtava fanijoukko odottamassa.

Testattu lehdistöversio tarjosi pelattavaksi tukun yksittäistehtäviä. Ilmeisesti myös kampanjaa olisi voinut teoriassa pelata, mutta tasokkaasti se otti ja jumiutui alkuunsa. Joten kokematta jäi. Lopullisessa versiossa kampanjan pitäisi koostua noin 50:stä tehtävästä. Todennäköisesti yksi pelin lopullisen version parhaita puolia tulee olemaan moninpeli, jonka onnelliset testaajat kertovat jo nyt olevan yksi parhaista elämyksistä kuunaan. Esimerkiksi pelimoodien ja niiden sisältöjen kerrotaan olevan erittäin hyvin suunniteltuja. Peukut siis pystyyn, ehkä tämä on se seuraava jättihitti moninpelien saralla ja viimeinkin sellainen tapaus, jossa vaaditaan erittäin hyvää ryhmätyötä ja realismitaso on riittävän korkealla. Ei mitään jänöinä pomppivia äijiä sinkoilemassa pitkin pelikenttiä – vaan raakaa realismia, alusta loppuun.

Operation Flashpoint saattaa olla viimeinkin todellinen vastaus realistista nykyajan taistelukenttää kuvaavaa peliä yksittäisen sotilaan kuvakulmasta toivoneille. Odotan innostuksella.

Operation Flashpointin julkaisupäivämäärä Suomessa on 22.6.2001 ellei muutoksia tapahdu.

Lue lisää Operation Flashpointista eDomesta:

Operation Flashpoint kuvagalleria
Operation Flashpointin demo syväluotauksessa

 

Peli: Operation Flashpoint
Kehittäjä: Bohemia Interactive Studios
Julkaisija: Codemasters
Maahantuoja: Plan 1
Versio: lehdistön ennakkoversio.

 

Laitevaatimukset:

Minimivaatimukset:
PII 400 MHz, 64 Mt, 16 Mt näytönohjain (Glide tai DirectX).
Suositeltava kokoonpano:
PIII 700 MHz, 128 Mt, 32 Mt näytönohjain. Koko 64 Mt.

Testikokoonpano:
PIII 800 MHz, 256 Mt, GeForce 2 GTS 32 Mt, SB Live!

Linkit:

Pelin kotisivu: www.flashpoint1985.com
Julkaisijan tuotesivu: www.codemasters.com/flashpoint
Suomen maahantuojan Plan 1:n tuotesivu
Kehittäjä: Bohemia Interactive Studios
Julkaisija: Codemasters

Tiedostot:

Operation Flashpoint –trailer, videokuvaa pelistä. AVI-formaatissa, koko 3,8 Mt.
Operation Flashpoint-videota, MPEG-formaatissa, koko 21 Mt.
Operation Flashpoint demo, yksinpelattava demoversio. Laitevaatimukset: PII 400 MHz, 64 Mt, 16 Mt näytönohjain (Glide tai DirectX). Suositeltava kokoonpano: PIII 700 MHz, 128 Mt, 32 Mt näytönohjain. Koko 64 Mt.