Pirates of Caribbean (PC)
Sea Dogs -merirosvopeli on saanut epävirallisen jatko-osan. Alunperin Sea Dogs 2:ksi nimetty peli muuttui Pirates of Caribbeaniksi, kun Disney halusi saada pian teattereihin saapuvalle piraatti-elokuvalleen samaa nimeä kantavan pelin. Pirates of Caribbeanin tapahtumat pohjautuvat siis osittain elokuvaan, mutta elokuvasta tuttuja hahmoja ja tapahtumapaikkoja ei juurikaan ole mukana. Ainoa elokuvan ja pelin selkeästi yhdistävä tekijä ovat kirotut merirosvot, jotka nekin esiintyvät pelissä vain harvoin. Ilmeisesti pelin kehitys oli jo varsin pitkällä, kun Disney ilmaantui mukaan kuvioihin ja siksi yhteydet Pirates of Caribbean -elokuvaan ovat vähissä.
Pelin päähenkilönä toimii Nathaniel Hawk, kokematon laivan kapteeni, joka lähtee tekemään nimeä ja rahaa jonkin valtion nimiin tai omaan piikkiinsä, jolloin pelaaja luokitellaan merirosvoksi. Merirosvolla ei tietenkään ole paljoa ystäviä, ja aloitteleva piraatti huomaakin nopeasti, että lähes jokainen vastaan tuleva laiva tai kaupunki tervehtii tulokasta kanuunat laulaen. Pirates of Caribbean ei kuitenkaan ole täysiverinen toimintapeli, vaan mukaan on ahdettu kaupankäyntiä ja roolipelielementtejä. Kaupankäynti on yksinkertaista: ostetaan halvalla ja myydään mahdollisimman kalliilla. Pelissä on kyllä ihan kunnon tarinakin, mutta siihen kuuluvia tehtäviä voi suorittaa miten haluaa. Myös kaupungeissa olevat asukkaat voivat tarjota pelaajalle erilaisia sivutehtäviä, joita suorittamalla saa kätevästi kartutetuksi tilin saldoa.
Vaikka toisin voisi kuvitella, pääosa pelistä vietetään maalla. Saarten kaupungeissa harjoitetaan kaupankäyntiä, palkataan lisää miehistöä, korjataan laivaan tulleita vahinkoja tai ostetaan kokonaan uusi paatti, ja lisäksi jutellaan paikallisten kanssa vähän mitä sattuu. Useilta saarilta löytyy myös kuvernööri, joka tarjoaa pelaajalle vähän isompia tehtäväkokonaisuuksia. Kaupunkien lisäksi saarilta löytyy viidakkoa ja kenties luolastojakin, joita asuttavat miekkoja kalistelevat luurangot. Pakollisten viidakko- ja luolakeikkojen lisäksi oma henki kannattaa panna alttiiksi muutenkin, sillä kokemuspisteiden lisäksi pelaaja saattaa löytää luonnon helmasta joitain aarteitakin.
Laivamatkailua on kahdenlaista. Pidemmät matkat kannattaa suosiolla luovia karttanäkymässä, jolloin matka paikasta A paikkaan B taittuu usein alle minuutissa. Laivaa kolmannesta persoonasta seuraavaan kameraan siirrytään vaarallisemmissa tilanteissa, joihin lukeutuvat mm. taistelut ja myrskyissä seilaaminen. Tietenkään karttamoodia ei ole pakko käyttää, mutta pitkien matkojen seilaaminen kolmannesta persoonasta vie vain hengen ja terveyden.
Meritaistelut ovat täysin oma lukunsa, ja varsin vaikea sellainen. Pelaajalla on tarjolla neljä eri ammusvaihtoehtoa, jotka tekevät laivalle erilaista vahinkoa. Kun ensimmäiset rikkovat runkoa, toiset miehistöä tappavat, kolmannet rikkovat purjeet ja neljännet tuhoavat vähän kaikkea. Oikean ammustyypin valinnan lisäksi on muistettava hyödyntää purjeita oikein, tarkkailla tuulta, hakea mahdollisimman hyviä ampumatilanteita ja ennen kaikkea pitää oma laiva pinnalla. Ampumisen lisäksi taisteluihin kuuluu usein vihollislaivan valtaaminen, jolloin siirrytään miekkailemaan toisen laivan miehistöä vastaan. Onnistuneen valtauksen jälkeen saa vihollisen laivan ja koko sen lastin itselleen. Tykeillä hajotettu laiva jättää jälkeensä vain vähän hyötytavaraa.
Mies miestä vastaan käydyt taistelut ovat varsin yksinkertaisia ja ne koostuvat miekalla huitomisesta sekä pyssyn paukuttelusta. Yhtä vihollista vastaan käydyt taistelut ovat kankeista kontrolleista huolimatta helppoja, sillä pahisten tekoäly ei päätä huimaa. Mikäli vastaan asettuu useampi vihollinen, kannattaa ottaa jalat alle, sillä tässä pelissä henki lähtee kovin helposti. Vaihtoehtoisesti voi käyttää perääntymisestä ja ampumisesta koostuvaa nysväysmenetelmää, joka osoittaa, kuinka typerä pelin tekoäly oikeasti on. Taistelun suurimmaksi ongelmaksi muodostuvatkin kankeat kontrollit. Nathaniel tottelee käskyjä pienellä viiveellä, mikä tekee toiminnasta ikävän tönkköä. Laivan ohjastamisessa vastaavaa ongelmaa ei onneksi ole.
Roolipelielementtinä pelissä toimii hahmon kehitys ja sitä edesauttavat kokemuspisteet, joita saa lähinnä suoritetuista tehtävistä ja tietysti taisteluista. Kokemuksen karttuessa pelaaja saa käyttöönsä taitopisteitä sekä erikoiskykyjä. Hahmolla on kaikkiaan 10 eri taitoa, mm. johtajuus, miekkailu ja kaupankäynti. Hahmoa kannattaa tietysti kehittää omaan pelitapaan sopivaksi. Kun toinen haluaa hyvän taistelijan, toinen tyytyy repimään rahaa kaupankäynnillä ja kukkaron pulskistuessa pystyy sitten ostamaan laivan, jolla pienemmät purkit jyrätään helposti. Erikoiskyvyt ovat nimensä mukaisesti normaaleja taitoja spesifimpiä. Valikoimasta löytyy mm. parempia torjuntoja ja tykkien pikalatausta. Taitoja voi parantaa epäsuorasti palkkaamalla upseereita auttamaan pelaajaa erilaisissa tehtävissä. Taistelutehoa voi kohentaa hankkimalla kaupoista parempia miekkoja, pistooleita ja kanuunoita. Tai vaikka kokonaan uuden laivan.
Pelin grafiikka on pääosin loistavaa, mutta animaatioissa ei ole kehumista. Pirates of Caribbeanin ulkoasun parasta antia ovat uskomattoman hyvin toteutetut vesi- ja sääefektit sekä varjot. Kuunvalossa tai auringonlaskussa seilaaminen on häkellyttävän kaunista. Myös kaupunkeihin, luolastoihin ja metsiin on saatu hyvä tunnelma. Pelihahmojen liikkeet ovat kuitenkin rautakankitasolla. Jo aikaisemmin mainittujen kankeiden kontrollien lisäksi myös käyttöliittymä ansaitsee haukut. Valikoissa kikkailu vaatii aivan liikaa aikaa, ja etenkin pikavalikon käyttäminen tiukoissa tilanteissa tuntuu aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Pirates of Caribbean on monin tavoin samanlainen kuin sen edeltäjä Sea Dogs. Pelien hyvät ja huonot puolet ovat lähes identtiset. Kysymys kuuluukin, miksi huonojen kontrollien ja huonon hahmoanimaation kaltaisia seikkoja ei ole korjattu? Pirates of Caribbeanissa on kaikki edellytykset loistavaan peliin, mutta siinä on myös niin paljon ongelmia, että arvosana jää kauas kiitettävästä.
