Psi-Ops: The Mindgate Conspiracy (PS2, Xbox)

Midwayn uusi johtaja David Zucker on selvästi oikealla tiellä. Entinen Playboy Entertainmentin pomo on kohentanut firman pelitarjontaa uskaliaalla, aikuisempaan makuun vetoavalla linjauksella, jonka ensimmäiset julkaisut ovat rantautuneet tänä vuonna meillekin. Erinomaisen, pelaajan moraaliin vetoavan kauhupeli The Sufferingin kintereillä Midwayn uutta aaltoa edustaa hieman toisella tavalla sarjakuvamainen Psi-Ops: The Mindgate Conspiracy.

Aiemmin projektinimellä ESPionage kulkenut Psi-Ops kertoo Nick Scryer –nimisestä sotilaasta, joka huomaa joutuneensa vangituksi sotilaita kaappaavan ja heitä aivottomiksi sotakoneiksi muuttavan Movement-järjestön tukikohtaan. Scryerin mieli on tyhjennetty Movementia vastaan taistelevan Mindgate-joukon toimesta, jotta hän voisi soluttautua tukikohtaan. Pikkuhiljaa entisen Psi-Operativesin erikoissotilaan muistot palautuvat ja salaliitto alkaa selvitä.

Ajatuksen voimalla

Ennalta-arvattavan juonen ja perinteisen kolmannen persoonan kuvauksen takaa paljastuu omaperäinen peli-idea. Tuliaseiden lisäksi Scryerin käytössä on laaja arsenaali psi-voimia. Osa näistä toimii ainoastaan aseina, mutta toisia kykyjä käytetään erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen. Psi-voimat ovat katoava luonnonvara, jota voi ladata joko varastamalla niitä kuolleilta tai eläviltä vihollisilta tai keräämällä ensiapulaukkujen tapaan tarkoituksenmukaisia latauspakkauksia.

Mielen voimaan perustuvat superkyvyt palautuvat pelihahmolle pelin kuluessa. Aluksi käytössä ei ole ainuttakaan supervoimaa. Takautumien muodossa Scryer muistelee kuinka kykyjä treenattiin aikoinaan sotilasuran alussa. Harjoittelukohtaukset opettavat pelaajan käyttämään psi-kykyjä lyhyiden tehtävien kautta ja takautumien ansiosta ne sulautuvat täydellisesti pelin maailmaan.

Voimien käyttö on yksinkertaista: jokaisella kyvyllä on ohjaimessa oma nappinsa. Pelin loppupuolella näille löytyykin käyttöä. Ajatuksen voimalla esineitä liikuttavan telekinesia-voiman ohjaus PlayStation 2:lla on erityisen innovatiivisesti toteutettu – olkanäppäimen painoherkkyys määrittelee liikuteltavan esineen korkeuden ja analogitatilla hoidetaan muu ohjaus. Ohjaus toimii muutenkin fiksusti, mutta manuaalisen kameran rinnalle olisi saanut sisällyttää edes jonkin asteisen automaattikameran. Etenkin pelin alkupuolen ahtaissa huoneissa ja käytävissä kameran kanssa tuskastelee eräitäkin kertoja.

Fysiikan lait

Psi-Ops on ensimmäisiä pelijulkaisuja, joissa peliteollisuuden viimeisin trenditeknologia, fysiikkamoottori on valjastettu olennaiseksi osaksi peliä kikkailun sijaan. Olisikin mahdotonta ajatella esimerkiksi telekinesiaa ilman realistisesti käyttäytyviä esineitä. Ja tässä peliin lisensoitu Havok-fysiikkamoottori todella loistaa: telekinesia-kyvyllä voi rakennella laatikoista jättimäisiä portaita, keilata vihollisia raskailla kivipatsailla tai muuttaa allaan olevan oven lentäväksi liikkumavälineeksi.

Pätevän teknologian lisäksi kentät on rakennettu huolella ja sopivan avoimiksi, jotta erilaisille ratkaisuvaihtoehdoille sekä psi-voimilla leikkimiselle jää tilaa. Moniin puzzleihin on erilaisia ratkaisutapoja, joskin avoimuudesta johtuen joskus huomaa yrittäneensä aivan liian monimutkaista ajatusmallia. Myös vihollisia voi eliminoida mitä monipuolisimmilla tavoilla, suoraviivaisesta tulituksesta hiljaisempiin ja monimutkaisempiin keinoihin. Telekinesian avulla vihollisia voi esimerkiksi viskoa alas korkeilta paikoilta tai heittää näiden päälle ympäristöstä löytyvää irtaimistoa. Mielenohjauksen avulla voi siirtyä Messiahin jalanjäljissä vastustajan kehoon ja esimerkiksi riistää oman hengen tai aiheuttaa sekaannusta ampumalla omia sotilaita.

Onnistuneiden kenttien loppuun on harmillisesti ollut pakko kaivaa naftaliinista ärsyttävän perinteisellä tavalla toteutetut loppuvihollistaistelut. Avoimien kenttien jälkeen nämä ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksioikoisuudessaan suorastaan puuduttavia. Tuntuukin, että lopputaistelut ovat pelissä vain keinotekoisesti peliaikaa lisäämässä.

Tummanpunaista kerrontaa

Aiemmin julkaistun Midwayn uuden aallon pelin The Sufferingin tavoin tuore Psi-Ops: The Mindgate Conspiracy kantaa K-18-merkintää. Psi-Opsissa syy on yksinkertaisesti graafisessa väkivallassa. Brutaaleista tekosista scannersmainen vastustajien pään räjäyttäminen psi-voimien latauksen lopuksi ansaitsee erikoismaininnan. Yksityiskohdilla mässäily on välillä epäilyttävän turruttavaa katseltavaa, mutta lopulta on pelaajan omassa harkinnassa kuinka hurmeisesti viholliset hoitelee päiviltä.

Psi-Ops on pikkutarkkojen veripärskeiden ohella muutenkin visuaalisesti ihan onnistunut kokonaisuus. Kentät tarjoavat kiitettävästi vaihtelua. Yllättäen loppua kohden sekä kenttäsuunnittelu että grafiikka muuttuu paremmaksi ja kiinnostavammaksi. Muovisesta musiikista ei valitettavasti voi sanoa samaa. Äänitehosteet ajavat asiansa räjähdyksineen ja huutoineen.

Psi-Ops on viihdyttävä ja miellyttävä yllätys. Viimeistellyt psi-kyvyt ovat pelin ehdoton suola ja syy miksi pelin pariin tekee mieli palata läpipelaamisen jälkeenkin. Peliä kuitenkin varjostaa sen tavanomainen tarina ja välillä päätään nostava, loppuunkaluttu toimintapelien rakenne. Jos näihin olisi kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin pelimekaniikkaan, olisi Psi-Ops: The Mindgate Conspiracyssa oikeasti klassikon ainesta.