Race Driver: GRID (PC, PS3, 360)

13.06.2008 17:30 Mikko Rekola

Codemastersin suosittu TOCA-sarja saa jatkoa useamman vuoden hiljaiselon jälkeen. Otolliseen julkaisuaikaan ilmestyvä katukaahailu ei kuitenkaan jatka edellisten osien viitoittamaa tietä, vaan saapuu viivalle uusin eväin. Ratojen ja autojen määrää on karsittu, mutta vastapainona onnistunut kisaamisen tunne nostaa uutukaisen konsoliajopelien kärkikahinoihin.

Reilu vuosikymmen sitten konsoliautoilijoiden sydämiin murtautunut vakioautoilusarja tekee kaivatun paluun. Kokonaisuuden selkärankana toimiva uratila on kokenut suurimman muutoksen, sillä juonellinen ura on korvattu pelkillä kilpailuilla ja henkilökohtaisella sihteerillä. Perusteet ovat kuitenkin ennallaan, sillä pelaajan tehtävänä on metsästää voittoja Aasiasta, Euroopasta ja Amerikasta.

Oman uran ohella voittoja voi tavoitella yksittäisissä kilpailuissa tai enintään 12 pelaajan verkkomoninpelissä. Ajokokemuksen kannalta merkittävin kokonaisvaltainen muutos on uusi pelimoottori, jonka suurin ylpeydenaihe on konsoliajopelien mittapuulla tarkka vauriomallinnus. Myös tekoälyä on viilattu realistisempaan suuntaan ja sen käytös yhdistettynä vauriomallinnukseen tuo autenttista kisatunnelmaa.

Jo muutaman kilpailun jälkeen on helppo heittäytyä uran vietäväksi, sillä kokonaisuus on viimeistelty ja looginen. Aluksi aloitetaan keikkakuskina vieraissa talleissa ja tienataan pääomaa. Myöhemmin on mahdollista luoda oma kilpatalli ja nostaa palkkiosummat potenssiin. Kilpailukalenterin mukavin ominaisuus on jatkuva vaihtelu. Pelaaja saa itse suunnitella omaa uraansa ja useammassa tapauksessa on tarjolla useita erilaisia kilpailuvaihtoehtoja.

Arvon herrat, käynnistäkää koneet

Ajotuntumaltaan sarjan uusin osa poikkeaa edeltäjistään. Autot vaikuttavat ensituntuman perusteella turhan keveiltä. Varsinkin hitaampien menopelien mutkakäyttäytyminen tuntuu tahmealta ohjauksen keveyden vuoksi. Muutaman kilpailun jälkeen uudistuneeseen tuntumaan kuitenkin tottuu, jolloin se osoittautuu toimivaksi yhdistelmäksi tarjoten realismia ja pelaajaystävällisyyttä.

Sukulaissuhde viime keväänä ilmestyneeseen rallipeli DIRTiin on havaittavissa. Suurimpia yhtäläisyyksiä löytyy pelimoottorista toiminnasta ja fysiikkamalleista. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, vaan sukulaistuotteen rakennuspalikat on tällä kertaa muurattu asfalttiasentoon ja epäkohtia viilattu toimivammiksi. Esimerkiksi latausajat ja menestyksestä seuraavat palkkiosummat tuntuvat soraserkkua viimeistellymmiltä.

Ennakkoon hehkutetut uudistukset osoittautuvat pelin kivijaloiksi. Tekoälyn kuljettajien käyttäytyminen on realistista ja sopivassa mielessä inhimillistä. Kilpakumppanit näet tekevät jokapäiväisiä virheitä ja antavat näin mahdollisuuden pelaajalle nauttia viimeisessä mutkassa saavutetuista voitoista. Ominaisuus tosin toimii myös toiseen suuntaan, sillä turhan ahnaasti ajava toveri voi pilata oman kisan.

Epäonnisiin kolareihin löytyy kuitenkin uusi apukeino. Kehittäjät lisäsivät yksinpeliin mahdollisuuden kelata tilanteen kohtalokasta kolaria edeltävään ajankohtaan. Pelaaja voi näin jatkaa kilpailua ja välttää tulevaisuudessa odottaneen kolarin. Temppua voi käyttää enintään neljästi yhden kilpailun aikana. Se osoittautuu kuitenkin erinomaiseksi uudistukseksi, varsinkin jos kisa hyvin sujunut kisa menee pilalle muiden töppäilyjen vuoksi.

Vauriomallinnus puolestaan on useamman korulauseen arvoinen. Jokaisesta nelipyörästä on tehty tarkat rautalankamallit, jotka reagoivat erilaisiin esteisiin ja kosketuksiin hämmentävän täsmällisesti. Harmittavasti kolareihin ei kuitenkaan kiinnitä niiden ansaitsemaa huomiota, sillä vaistomaisesti keskittyy kelaamaan tilanteen kolaria edeltäneeseen tilanteeseen ja naksauttamaan Y-painikkeen pohjaan.

Mestaruus tasaisen työn tuloksena

Audiovisuaalinen kokonaisuus on yllättäen paketin heikoin osa-alue, sillä menopelien äänet ja tapahtumapaikat eivät yllä kilpailijoiden tasolle. Graafisesti autot on toteutettu kiitettävästi, mutta ympäristöistä voi havaita välillä sarjakuvamaiselta vaikuttavaa epätarkkuutta. Tilannetta paikkaa voimakas kilparadan ympäristön sumentaminen. Efekti toimii käytännössä ja ajaa katseen ruudun keskellä tapahtuvaan toimintaan.

Ratavalikoima on monipuolinen ja sisältää kiitettävästi toisistaan poikkeavia vaihtoehtoja. Helminä mainittakoon Nurburgringin F1-rata, Le Mans ja Long Beach. Useamman ajopäivän jälkeen kaipaa kuitenkin enemmän vaihtoehtoja, vaikkapa kaupunkiradoista olisi saanut kätevästi vaihtoehtoisia pikkuratoja. Myös autoja on tarjolla niukasti, vaikka valikoima on ratojen tavoin monipuolinen aina Dallaran formulasta Koenigseggin urheiluautoihin saakka.

Moninpeli jättää jälkeensä positiivisen vaikutelman tietyin varauksin. Yli 10 kuljettajan kisaaminen ahtailla katuradoilla johtaa monesti mauttomaksi muuttuvaan romuralliin, jossa herramiessäännöt unohtuvat. Toisaalta tutun porukan kanssa kisaaminen yltää sarjan aikaisempien osien tasolle, varsinkin jos onnistuu löytämään koko joukkoa kiinnostavan kilpailuluokan. Ensimmäisten ajopäivien aikana verkon puolella pikkuformuloilla ajettavat kilpailut nousivat suosikeiksi intensiivisyytensä ansiosta.

Tiivistetty GRID on kiitettävä yhdistelmä erilaisia kilpailumuotoja ja kokemuksia. Kokonaisuus on tasapainoinen ja viimeistelty. Suurimmat vahvuudet ovat oiva kisafiilis ja toimiva pelimoottori. Toisaalta ajotuntumasta paistaa läpi tasapainottelu realismin ja aloittelijoihin vetoavan helppouden välillä. Sisältöä ja viihdettä on kuitenkin tarjolla pitkäksi aikaa, mutta menopelien ja ratojen määrä on niukka sarjan perinteet huomioon ottaen. Race Driver tuskin miellyttää kaikkia, mutta on asfalttikaahareille kokeilunarvoinen uutuus.

Tekijä: Codemasters
Julkaisija: Codemasters
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: DS, PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, verkossa 1-12
Pelin kotisivu: Race Driver: GRID
Mikko Rekola

Ristiriitainen vastaanotto

Gridin vastaanotto ympäri maailmaa on ollut ajopelirintamalla poikkeuksellinen. Arvosteluissa on jonkin verran pistehajontaa, kriitikoiden kommentit vaihtelevia ja etenkin pelifanien näkemykset ovat paikoittain jopa erittäin kärkeviä. Oman analyysin ja lyhyen kenttägallupin jälkeen voimakkaihin kannanottoihin löytyi kahdenlaisia syitä. Ensimmäinen on pelin ajotuntuma, joka yrittää miellyttää mahdollisimman laajaa pelaajakuntaa. Tämä on etenkin simulaation ystävien mielestä turhaa rahankalastelua ja massojen kosiskelua, vaikka kohtuullisen realistiset asetukset löytyisivätkin asetuksia räpläämällä.

Toinen ongelma on Codemastersin nykyinen brändi, joka ei tarkoita kaikille laadukkaita ajopelejä. Osa pelaajista tyrmää lopullisen pelin jo demon perusteella tai viimeistään ennen ensimmäistä pelikertaa. Jos logot olisi vaihdettu vaikkapa Simbinin vastaaviin ja peliin olisi laitettu oletusasetuksena kaikki ajoavut pois päältä, niin myös vastaanotto olisi ollut erilainen. Objektiivinen ja syvällinen tarkastelu osoittaa kuitenkin GRIDin olevan nykyisten ajopelien kärkeä. Se ei ole täydellinen, mutta netin palstoilla pauhaavat kommentit ovat usein turhan kärkkäitä, niin hyvässä kuin pahassa.