Uusimmat

Rayman 3: Hoodlum Havoc (GBA)

16.03.2003 00:00 Mikko Matilainen

Rayman on yksi niistä pelihahmoista, jotka jaksavat porskuttaa vuodesta toiseen. Tämä irtoraajoilla varustettu otus on seikkaillut myös lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla pelialustoilla. Pienen hiljaiselon jälkeen Rayman on tehnyt paluun uuden Hoodlum Havoc -pelin myötä. Peli on julkaistu kaikille uutuuskonsoleille, PC:lle sekä Game Boy Advancelle. Tällä kertaa käsittelyssämme onkin nimenomaan taskukokoinen Rayman.

Raymanin, tai kotimaisittain Reiskan, uusin seikkailu on eräänlainen pelastustehtävä. Reiskan paras ystävä Globox meni nimittäin nielaisemaan pahojen Lumien johtajan. No Lumit tietysti tästä närkästyivät ja nyt he aikovatkin ”avata” Globoxin, ja päästää johtajansa vapauteen. Tämän jälkeen olisikin sitten vuorossa maailmanherruuden tavoittelu. Yksinpelikampanja pyörittää pelaajaa useissa erilaisissa ympäristöissä aina vehreistä metsistä kolkkoihin, hautausmaan tyylisiin paikkoihin. Suurin osa pelin hahmoista ja ympäristöistä on äklönättejä tai melkein pelottavia, mutta tämä on ymmärrettävää, sillä Rayman 3 sopii hyvin myös perheen pikkuväelle.

Rayman 3 kuuluu kategoriaan perinteiset tasohyppelyt. Kyseessä ei siis ole mikään 3D-maailmaan sijoittuva peli, vaan Reiska seikkailee sivuttain scrollaavassa maailmassa. Tuttua on myös eriväristen pallukoiden keräily, jotka väristään riippuen antavat pelaajalle lisää energiaa tai lisäelämän, toimivat tallennuspisteinä tai yksinkertaisesti mahdollistavat pelissä etenemisen. Pallukoiden keräilyn ohessa Reiskan on pyrittävä pelastamaan pahisten vangitsemat pikkuotukset, joita on kätketty ovelasti yleensä pari kappaletta kenttää kohti. Muilta osin pelaaminen koostuu lähinnä hyppelemisestä sekä nujakoinneista vihollisten kanssa. Sivuttain skrollaavan pelaamisen rytmin rikkovat muutamat minipelit, joissa mm. kaahaillaan autolla ja taistellaan välipomoja vastaan.

Raymanin aseena toimivat jo jonkinlaiseksi legendaksi muodostuneet irtonyrkit, joita voi viskoa kohti lähistöllä seisoskelevia vihollisia. Reiskan korvat toimivat tarpeen vaatiessa helikopterin tavoin, jolloin päästään leijumaan vähän suurempien rotkojen yli. Pelin edetessä pelaajaa palkitaan useilla lisävoimilla, joita on pakko käyttää päästäkseen eteenpäin. Näistä lisävoimista voisi mainita vaikkapa mahdollisuuden käyttää nyrkkiä tarttumahakana ja kyvyn kiivetä ylöspäin kahden lähekkäin olevan seinämän välissä.

Kenttien varsille varsin niukasti ripotellut viholliset eivät ole se suurin vaikeusastetta nostava tekijä, vaan haastavaksi pelin tekee erilaiset liikkuvat tasot ja tarkkaa ajoitusta vaativat hypyt. Ubi Softille on kuitenkin annettava kiitosta siitä, että yksikään hyppy ei vaadi pikselintarkkaa ponnistusta, vaan yleensä varaa on ainakin kolmen pikselin verran. Aivojaankin joutuu hieman rasittamaan, kun mietitään mitä on tehtävä päästäkseen paikasta A paikkaan B. Usein ongelma ratkeaa jotakin erikoiskykyä käyttämällä. Rayman 3:n vaikeustaso onkin sellainen, että perheen pienimmät saavat siitä eniten irti, mutta myös vähän vanhemmat pelaajat saattavat hyvinkin tykästyä Reiskan kolmanteen tulemiseen.

Raymanin grafiikka on GBA:n mittakaavassa erittäin näyttävää. Koko pelin ulkoasu on erittäin värikäs ja taustoissa on paljon pieniä yksityiskohtia. Myös hahmot näyttävät hyviltä ja animaatio on laadukasta. Kontrollipuolella tarvitaan pääosin vain A- ja B-nappeja. Liipaisimet ovat käytössä vain muutamia erikoiskykyjä käytettäessä. Moninpeliominaisuuksiakin löytyy kiitettävästi ja moninpeli onkin parhaimmillaan varsin mukavaa puuhaa. Peli toimii myös yhdessä GameCuben Rayman 3:n kanssa, jolloin käsikonsolille avautuu yksitoista uutta tehtävää. On vielä syytä mainita, että peli on lokalisoitu suomeksi, joten kielimuuri ei tule pienten pelaajienkaan tielle.

Rayman 3:n GBA-painos on onnistunut käännös. Peliä on hauska pelata, siinä on hyvät grafiikat, eikä juurikaan ongelmia. Reiskan uusimmassa on myös se hyvä puoli, että se sopii jokaiselle perheenjäsenelle, eikä se vaadi juurikaan aiempaa kokemusta tasohyppelyistä. Toisaalta, Rayman 3 ei nouse sellaiseksi peliksi, joka koulussa saisi kiitettävän arvosanan. Se on siis vähän tasapaksu, mutta silti ihan hyvää viihdettä.