Red Faction 2 (PC)
PuuCeen vahvimpia valttikortteja konsoleihin verrattuna ovat räiskintäpelit. Tähän päivään mennessä mikään konsoliohjain ei ole onnistunut voittamaan PC:n näppis+hiiri -yhdistelmää räiskintäpelien ohjaimena, tosin Xboxin ohjaimet ovat päässeet jo lähelle. Konsoleillekin on kuitenkin tullut paljon hyviä räiskintäpelejä, jotka tuntuvat kääntyvän tasaisella tahdilla myös PC:lle. Yksi tällainen peli on toukokuun lopussa kauppoihin saapunut Red Faction II, joka kertoo pienen kapinallisryhmittymän taistelusta tavallisen kaduntallaajan oikeuksien puolesta.
Red Faction 2:n tapahtumat sijoittuvat maahan, 5-vuotta pelisarjan ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Maassa on kuitenkin piru merrassa, kun konsuli Victor Sopot on päässyt valtaan. Korruptio ja sota yhdistyneitä tasavaltoja vastaan on johtanut siihen, että tavallisen ihmisen oikeudet on poljettu maanrakoon, maailma on saastunut ja kaupungeista on jäljellä vain savuavat rauniot. Sopotin lihaan iskeytyvä piikki tulee kuuden kuolemaan tuomitun super-sotilaan suunnasta, heidän onnistuessa välttämään teloituksen. Molov, Repta, Shrike, Tangier, Quill ja pelin päähenkilö Alias nousevat taistelemaan Sopotia ja hänen joukkojaan vastaan tavoitteenaan palauttaa maailmaan rauha ja järjestys.
Ensimmäisen Red Factionin erikoisuus oli Geo-Mod -engine, jonka ansiosta peliympäristöä pystyi tuhoamaan monipuolisemmin kuin missään muussa pelissä. Esimerkiksi seinien räjäyttäminen onnistui monissa paikoissa. Red Faction 2:ssa Geo-Modia on paranneltu entisestään ja tekniikkaa käytetään muuhunkin kuin pelkkien läpikulkureittien tekemiseen. Peli kuitenkin kärsii pahasti siitä, että läheskään kaikki ei ole tuhottavissa. Geo-Modilla haettu vapaan tuhoamisen illuusio haihtuu kertaheitolla, kun kranaatit suostuvat murjomaan vain tiettyjä seiniä. Pelin tekijöiden armolla ollaan siis yhä edelleen ja se paistaa läpi aivan liian selvästi.
Red Faction 2 on edeltäjäänsä suoraviivaisempi ja puzzlet rajoittuvat lähinnä Geo-Modin ympärille. Pelin kentät ovat aikamoisia putkia, joihin eksyminen on käytännössä mahdotonta. Putkimaisuutta on kuitenkin saatu peiteltyä ronttaamalla kenttien varsille jos jonkinlaista irtaimistoa ja rakentamalla tapahtumapaikoista uskottavan näköisiä. Ilman pelin tarinaakin on helppo tajuta, että jonkinlaisina sotatantereina pelialueet ovat olleet. Vaikka räiskintäpelistä onkin kyse, on Red Faction 2 ehkä liiankin yksipuolinen tapaus. Vihollisjoukkojen odotellessa pelaajaa lähes jokaisen mutkan takana, muuttuu homma nopeasti itseään toistavaksi, eivätkä edes sinne tänne lisätyt ajoneuvotehtävät onnistu tuomaan tarpeeksi vaihtelua, jotta mielenkiinto säilyisi koko matkan alusta loppuun. Tämä siitäkin huolimatta, että Red Faction 2:n yksinpelikampanja on todella lyhyt. Moninpeliä ei ole mukana ollenkaan. Ainoana pääpelimoodin lisukkeena on perinteisten moninpelimoodien pelaaminen botteja vastaan.
Tavallisten ihmisten oikeuksien puolesta taistelu on rankkaa puuhaa, varsinkin kun eteen asettuu tuhansittain Sobotin erikoisjoukkojen sotilaita, erilaisia kyborgeja, ajoneuvoja ja jonkun idiootin keksimä, pelin yleisilmeeseen täysin sopimaton Zombie-armeija. Vihollisia tuhotaan todella laajalla asearsenaalilla, josta löytyy tussaria aina pistooleista railguniin ja konekivääristä kranaatinlaukaisimeen. Ensimmäistä kertaa oman peliurani aikana tuntui siltä, että nyt aseita on vähän liikaakin. Räjähtäviä ammuksia lukuun ottamatta aseet tuntuvat kuitenkin olevan varsin tehottomia. Varsinkin pelin alkutaipaleilla tuntuu siltä, etteivät viholliset meinaa kuolla ollenkaan. Pääosumat ovat sitten asia erikseen, ne nimittäin tiputtavat suuren osan vihollisista kertalaakista. Hauska yksityiskohta on myös akimbojen todellinen hyötykäyttö. Esimerkiksi kahdella konepistoolilla ammuttaessa molemmille aseille on oma ampumisnappi. Tämä mahdollistaa vaikkapa toisella aseella ampumisen samaan aikaan, kun toista ladataan.
Kuten aiemmin tuli jo pikaisesti mainittua, pelisarjan ensimmäisen osan tapaan perusräiskinnän oheen on lisätty muutamia ajoneuvotehtäviä. Red Faction 2:ssa ajoneuvojen määrää on nostettu, mutta silti kokonaisuutta varjostaa kaksi asiaa. Ensinnäkin useimmat ajoneuvot kulkevat valmiita reittejä pelaajan toimiessa pelkkänä ampujana ja toisekseen nämä ajoneuvokentätkin ovat loppujen lopuksi sitä samaa räiskintää mitä muukin peli. Ainoastaan kolossaalisella taisteluhaarniskalla mellastaminen onnistuu olemaan aidosti hauskaa, sen verran tuhovoimainen kapistus on nimittäin kyseessä.
Grafiikkaa ei ole käännöstyön aikana lähdetty muuttamaan, joten peli näyttää varsin kankealta. Palikkamaiset ja muutenkin yksinkertaiset tekstuurit paljastavat heti, että kyseessä ei ole ensisijaisesti PC:lle tehty peli. En kuitenkaan tarkoita, että Red Faction 2 olisi täysin surkean näköinen, mutta se jää kauas PC-pelien nykytasosta. Jos asiasta etsitään jotain hyvää niin ainakin ruudunpäivitys pysyy sulavana kaikissa tilanteissa vähän heikommallakin koneella. Äänimaailma on kokonaisuutena hyvää keskitasoa. Musiikit ja ääniefektit hoitavat hommansa tasaisesti, ääninäyttelyn suurin valopilkku on mm. Alienista ja Terminatorista tutun Lance Henriksenin suoritus kapinallisjoukon johtajana, mutta myös lähes kaikki muut ääninäyttelijät hoitavat hommansa tasaisella varmuudella.
Red Faction 2 jää kauas siitä mitä se parhaimmillaan olisi voinut olla. Ajoneuvotehtävien ja Geo-Modin kaltaiset oivallukset olisivat voineet nostaa sen helposti esiin räiskintäpelien keskikastista, mutta yksipuolisuutensa ja sisällön vähäisyyden takia peli jää keskinkertaiseksi. Pelisarjan ensimmäiseen osaan nähden jatko-osa ottaa pari askelta takapakkia ja moninpeliominaisuuksien puuttuminen on anteeksiantamatonta. Red Faction 2:sta myydään kaupoissa 30 euron hintaan, joka paketin sisältöön nähden on hyvä hinta.
