Uusimmat

Rise of Nations: Thrones & Patriots (pc)

25.05.2004 00:00 Mikko Karvonen

eDomen arvostelussa PC:n Rise of Nations: Thrones & Patriots

Big Huge Gamesin ja Brian Reynoldsin kehittämä Rise of Nations oli yksi viime vuoden onnistuneimpia PC-julkaisuja. Se yhdisti Civilization-tyyppisen maailmanvalloituksen ja reaaliaikastrategioista lainatun sotimisen erittäin toimivaksi paketiksi. Nyt pelille on julkaistu ensimmäinen lisälevy, joka kantaa nimeä Thrones & Patriots.

Alkuperäinen Rise of Nations oli erittäin kattava ja perusteellinen kokonaisuus. Niinpä ei olekaan ihme, että lisälevy sisältää vain vähän varsinaisia pelillisiä uudistuksia. Niitä edustavat lähinnä kuusi vaihtoehtoista hallitusmuotoa, jotka antavat kansakunnille erilaisia bonuksia. Esimerkiksi kuningaskunnat saavat ratsuväkeä nopeammin ja halvemmalla kuin kilpailijansa ja kapitalistit ovat erikoistuneet öljyntuotantoon. Lisäksi jokaisella hallitusmuodolla on oma patriootti-yksikkönsä, jotka parantavat kenraaleiden tapaan lähistöllä olevien yksiköiden ominaisuuksia.

Muut lisälevyn pelilliset muutokset rajoittuvat eri kansojen välistä tasapainoa hioviin yksityiskohtiin. Pelintekijät ovat mm. vähentäneet mayojen saamia bonuksia rakennusten hintaan ja kestävyyteen sekä antaneet roomalaisille ja atsteekeille ilmaisen armeijateknologian. Hallitusmuotojen tapaan nämä uudistukset ovat mukavia ja tervetulleita, mutta varsinaiseen pelikokemukseen ne vaikuttavat vain vähän.

Maailman kansoitusta

Thrones & Patriots pääpaino onkin uuden sisällön tarjoamisessa. Se tuo tullessaan kuusi kansakuntaa: amerikkalaiset, hollantilaiset, persialaiset, intialaiset, irokeesit ja lakotat. Kaikista tulokkaista on saatu erilaisten erikoiskykyjen avulla mukavan persoonallisia. Hollantilaiset ovat erikoistuneet merenkulkuun ja kaupankäyntiin, persialaisilla on kaksi pääkaupunkia ja amerikkalaiset keksivät asioita muita nopeammin. Kansakunta-kohtaisista erikoisyksiköistä etenkin intialaisten ja persialaisten sotanorsut ovat vaikuttavia ilmestyksiä.

Paketin mielenkiintoisin poppoo ovat kuitenkin lakotat. He eivät harrasta lainkaan maanviljelyä, vaan jokainen kaupunkilainen, tiedustelija ja ratsuväen yksikkö lisää kansan ruoantuotantoa hieman. Lisäksi lakotat voivat pystyttää rakennuksia mille tahansa neutraalille alueelle eivätkä vastustajat näe heidän maidensa rajoja. Niinpä tasankointiaanit voivat levittäytyä poikkeuksellisen vapaasti ja heidän kaupunkiensa paikallistaminen on muita kansoja vaikeampaa.

Maailmanvalloitusta koko rahalla

Uutta pelattavaa lisälevy sisältää neljän kampanjan verran. Aleksanteri Suuren edesottamuksia seuraavassa kampanjassa on käytössä erillinen Aleksanteria kuvaava kenraali, jonka lisäksi vihollisilla on omat kuuluisat komentajansa. Napoleonin valloitusretkiin keskittyvässä osuudessa pyritään ensin Ranskan keisariksi valloitussotien avulla ja ryhdytään sen jälkeen käymään kauppaa muiden suurvaltojen kanssa. Samalla pelaajan on hankittava itselleen vasalleja ja vältettävä maanpakoon joutumista.

Antoisin uusista kampanjoista keskittyy uuden maailman valloitukseen. Vastakkain ovat siirtomaita havittelevat eurooppalaiset, itsenäisyytensä puolesta taistelevat amerikkalaiset ja omaa mannertaan puolustavat intiaanikansat. Jokaisella osapuolella on omat voittoehtonsa, joten Amerikan herruutta jaksaa tavoitella useampaankin otteeseen. Neljännessä vaihtoehdossa puolestaan keskitytään Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton väliseen sapelien kalisteluun kylmän sodan aikana.

Uudet kampanjat eivät siis ole pelkästään uusia karttoja Conquer the World –pelimoodiin, vaan jokainen niistä lähestyy maailmanvalloitusta eri näkökulmasta. Tämä tekee sotimisesta entistä mielekkäämpää ja monipuolisempaa touhua. Jotain koitoksista jää tosin puuttumaan rajoitetun mittakaavan vuoksi. Kampanjat kattavat vain yksi tai kaksi aikakautta, joten teknologista kehitystä niiden aikana ei juurikaan tapahdu. Tästäkin huolimatta lisälevyn tarjonta kiinnostanee myös niitä, jotka ehtivät kyllästyä alkuperäisen Rise of Nationsin suoraviivaisiin valloitussotiin.

Teknisellä puolella Thrones & Patriotsin tarjonta rajoittuu lähinnä uuden sisällön vaatimiin graafisiin lisäyksiin. Muunlaisia päivityksiä ei kuitenkaan ehdi tulla ikävä, sillä tulokas nousee nykyaikaisten lisälevyjen parhaimmistoon. Se tuo tullessaan paljon uutta pelattavaa, muuttaa alkuperäistä peliä hieman ja voi uudenlaisen lähestymistapansa ansiosta kiinnostaa jopa niitä, jotka emopeli jätti viime vuonna kylmäksi.