Uusimmat

Rock Band 2 (PS2, PS3, Wii, 360)

12.06.2009 15:40 Miikka Lehtonen

Musiikkipelejä löytyy maailmalta vähän joka lähtöön ja jokaiselle löytyy varmasti omat kannattajansa, nettiväen keskuudessa on oltu jo pitkään liikuttavan yksimielisiä siitä, että Rock Band ja erityisesti Rock Band 2 ovat ne valikoiman hehkeimmät helmet.

Tätä johtopäätöstä vastaan on vaikea venkoilla, sillä pelit tarjoavat esimerkillisen letkeää soittelua, markkinoiden selvästi laajimman biisivalikoiman ja monta hyvää ratkaisua, joiden perusteella Harmonixin tyyppien muusikkotaustat on helppo uskoa. Ja onpa peli lopultakin ilmestynyt myös PlayStation 3:lle.

Rock Band 2 on perusidealtaan tuttu kaikille rytmipelien ystäville. Yhdestä neljään pelaajaa soittaa erinäisiä instrumentteja ja lauleskelee kuuluisien biisien tahtiin. Pelitilojen puolelta tarjolla on niin yksittäisiä biisejä kuin uratilojakin, joissa yksinäiset pelaajat ja kaveriporukat voivat soittaa alati vaikeutuvia biisejä ja kerätä näin rahaa, jolla parannella soittajiensa ulkoasua. Kun käytännössä kaikki markkinayrittäjät lähtevät liikenteeseen samoista lähtökohdista, tyyli ja toteutus ratkaisevat.

Paremmin, hauskemmin, rockimmin

Rock Band 2:lla on muutama merkittävä etulyöntiasema, joiden avulla se nousee helposti markkinoiden parhaaksi rytmipeliksi. Näistä ensimmäinen ja kenties tärkein on se, että suuri osa Harmonixin väestä on itsekin muusikoita, kuka vakavammin, kuka satunnaisemmin. Tämä laajamittainen musiikin ja rock-maailman tuntemus näkyy ja kuuluu niin pelattavuudessa kuin pelin puitteissakin.

Siinä missä Guitar Hero –pelisarja tuntuu suuntaavan nuottikarttansa ja biisinsä vakavammille pelaajille, jotka haluavat olla niitä nimen mukaisia kitarasankareita, Rock Band tarjoaa tasaisemman vaikeuskäyrän ja enemmän hauskaa koko porukalle. Vaikka pelistä löytyykin toki niitä ranteita tuhoavia kauhubiisejä, yleisvaikutelma on reilumpi kuin Guitar Herossa. Hyppy vaikeammille vaikeustasoille  ei ole niin dramaattinen ja muutenkin tuntuu, että kappaleissa soitetaan suunnilleen oikeanlaisia nuotteja, eikä nuotteja, jotka on lyöty biisiin lisäämään vaikeustasoa.

Myös itse biisit ovat hyvälaatuisia ja hyvin pohdittuja, mistä jälleen kiitos Harmonixin rokkiosastolle. 84 kappaleen valikoimasta löytyy haastetta ja hupia kaikille, oli sitten rumpali, kitaristi, basisti tai laulaja. Mikäli tämä ei vielä riitä, alkuperäisen Rock Bandin biisivalikoiman voi paria poikkeusta lukuun ottamatta siirtää sellaisenaan konsolinsa kovalevylle, jolloin kappaleet toimivat saumattomasti Rock Bandissa.

Mukaan on toki laskettava myös netistä ostettavat lisäbiisit, joita löytyy tällä hetkellä jo yli 500 ja lisää tulee viikoittain. Eikä pelkästään mitään kitarasankarointia, vaan musiikkia laidasta laitaan: raskasta heviä, henkevää bluesia, pehmeää poppia ja juustoista 80-luvun fiilistelyä. Jos laaja kappalevalikoima kiinnostaa, valinta on jo pelkästään sen puolesta itsestään selvä.

Eipä silti, että ainakaan minun pitäisi paljon ratkaisuani muutenkaan pohtia. Guitar Hero World Tour on hyvä musiikkipeli, mutta minun kirjoissani Rock Band 2 nousee vielä korkeammalle. Biisivalikoima on parempi, kappaleet ovat hauskempia soittaa ja peli tuntuu muutenkin jalostetummalta. Moninpeli toimii ongelmitta, kimpassa soittaminen on hauskaa ja elämä hymyilee.

Pelien väliset soittimet ovat keskenään yhteensopivat, joten todellinen musiikkimaailman pro voi napata plakkariinsa molemmat. Jos on kuitenkin valittava vain yksi rytmipeli, minun valintani on Rock Band 2.

 

Tekijä: RedOctane
Julkaisija: EA / MTV Games
Testattu: PlayStation 3, Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 2, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-4 (sama kone, iInternet)
Pelin kotisivu: http://www.rockband.com
Miikka Lehtonen

 

Toinen mielipide (PS3)

Harmonix aloitti musiikkipelien kehittämisen jo kauan ennen Guitar Heron menestystä. Joukko intohimoisia pelejä pelaavia muusikoita kerääntyi yhteen ja alkoi kehittää oman näköisiään ja kuuloisiaan musiikkipelejä. Vaikka Frequency ja Amplitude menestyivät kohtalaisen hyvin, vasta Guitar Hero nosti Harmonixin tuotokset laajemman yleisön tietoisuuteen.  Sen jälkeen julkaistu Rock Band kurkotti kokonaisen bändin voimin vielä pidemmälle ja nyt Rock Band 2 hioo sen kaavan aikalailla täydelliseksi.

Musiikki on ollut aina yksi Harmonixin pelien vahvoista puolista. Rock Band 2:n tarjonta on erittäin laaja ja monipuolinen. Löytyy klassikkoja ja modernimpaa kamaa, poppia ja heviä, vaihtoehtoista ja valtavirtasoitantaa. Jethro Tull tyydyttää vanhat hipit ja Paramore kirkuvat teinitytöt. Kappalevalikoimasta löytyy niin paljon erilaista musiikkia, että tarjonnassa on jokaiselle jotakin, muttei oikein kenellekään paljoa. Karaokeakin rakastaville laulaminen voi olla joskus vaikeaa, koska erilaisia laulajia on niin paljon, ettei oma ääniala ja laulutapa voi millään riittää suureen osaan kappaleista. Ladattavilla lisäkappaleilla voi korjata tilannetta lataamalla vain musiikkia, josta itse pitää, mutta levyn kappalevalikoimakin olisi voinut olla hitusen parempi.

Pääpelimuotona on edelleen maailmankiertue, jota voi pelata yksin tai kavereiden kanssa kokonaisena bändinä. Sen aikana soitetaan eri puolilla maapalloa alati vaativampia keikkoja. Tärkeimpänä uudistuksena maailmaa voi kiertää kavereiden kanssa myös netin välityksellä. Uudessa Battle of the Band -pelimuodossa voi kisata toisten bändien kanssa parhaiten soittavan bändin sijasta. Rock Band 2:ssa ei ole nettikiertueen lisäksi mitään muita suuria uudistuksia, mutta ne vähäiset uudistukset vain lujittavat Rock Bandin asemaa parhaana musiikkipelinä. Pienet ongelmat ensimmäisen Rock Bandin lauluntunnistuksessa tietyissä tilanteissa on korjattu, pääpelitilan rakennetta on parannettu ja muutakin hiomista on tapahtunut.

Alkaa olla vaikeampaa ja vaikeampaa keksiä miten näitä nykyisiä musiikkipelejä voisi enää parantaa. Musiikkivalikoima on laaja niin itse pelilevyllä kuin nettikaupassakin, pelattavuus on hiottu huippuunsa ja erilaisia pelimuotojakin on runsaasti tyydyttämään niin yksin- kuin moninpelitarpeetkin. Jos tältä odottaa täysin uutta kokemusta, tulee pettymään. Rock Band 2 lähinnä korjaa edeltäjänsä pieniä virheitä, mutta se ei keksi pyörää uudestaan. Nyt Harmonixilta voisikin kysyä: mikä on seuraava askel?

Petteri Kaakinen

Kolmas mielipide

Rock Bandiä pelaillessa eri instrumentit toimivat hyvin. Esimerkiksi kitarointi on bändiä tukevaa, eikä läheskään samanlaista sooloilua kuin Guitar Heroissa.  Rumpujen mäiskiminen on haastavaa jo medium-vaikeustasolla. Laulaminen toimii tuntemattomien kappaleiden kanssa Singstaria paremmin , sillä myös sanat liikkuvat nuottien mukana. Toisaalta tästä tulee myös ongelma, jos biisi on temmoltaan nopea – 106-tuumaisella sanat vilistävät välillä hurjaa kyytiä! Kokonaisuutena paras biletyspeli, ikinä!
Kalle Hahl

Biisivalikon kuva Rock Bband AD/DC Livestä. Rock Band 2:n kappalevalikkosysteemi on samanlainen.

Neljäs mielipide

Edelläolevien viisausten jatkeeksi vain pari kommenttia. Guitar Hero World Tourin ja Rock Band 2:n välillä on muutama merkittävä ero. Esimerkiksi RB-sarjassa rummuttelu on huikeasti mukavampaa kuin GHWT:ssä, kiitos taitavan ja mielikuvituksellisen nuotituksen. Rummuttelu on hauskaa ja biiseissä on veikeitä kikkoja, jotka pitävät mielen virkeänä. GHWT:ssä rumpujen nuotitus kun on usein silkkaa tylsää taontaa. Kitarointi sen sijaan on niin ja niin, sillä RB/RB2:ssa kitaroinnissa vaikeustaso loikkaa turhankin isosti siirryttäessä mediumilta hardille. GHWT:ssä yksi ylimääräinen vaikeustaso välissä pehmentää siirtymistä.

Tästä huolimatta Rock Bandit ovat ylivoimaisia sekä pelattavuudeltaan että ennen kaikkea biisivalikoimaltaan. Oman arvioni mukaan olen kuluttanut Rock Bandien musiikkikaupassa enemmän rahaa kuin vuoden aikana levykaupoissa yhteensä.

Jukka O. Kauppinen

Viides mielipide

Guitar Hero World Touriin verrattuna RB2 ei pärjää, ei millään.  Loistavana toimintona RB2:een voi imaista ensimmäisen Rock Bandin ja siihen ladatut biisit, jonka jälkeen RB1-levyn voi viedä vaikka vaihtoon. Miksei GHWT:n voi imaista aiempien pelien biisejä edes kitaralla soitettavaksi?

Yleisesti Rock Band 2 korjaa lähinnä vain RB1:n pikkupuutteita. Esimerkiksi bändin johtajaa ei enää sidota tiettyyn pelaajaluokkaan, kuten vaikkapa laulajaan. Moninpelissä on mukana erilaisia battleja, challenge-moodeja ja lisää I’m in the band -fiilistä, mukana olemisen tunnetta. Ainoa asia, joka kannattaisi lainata GH-sarjasta, ovat encoret.

Nyt puuttuvat ainoastaan I’m WITH the band -groupiet…

Mika Hyvönen

 

Lisää aiheesta

Guitar Hero: Metallica (PS2, PS3, 360, Wii)

Rock Revolution (PS3, 360, Wii)

Ultimate Band (Wii)

Lue myös

Ghostbusters (PS3, 360)

inFamous (PS3)

New Play Control! Pikmin 2 (Wii)

Plants vs. Zombies (Mac, PC)

X-Men Origins: Wolverine (PC, PS3, 360)