Runaway – A Road Adventure (pc)
eDomen arvostelussa PC:n Runaway – A Road Adventure
Perinteiset seikkailupelit ovat jo pitkään olleet uhanalainen luonnonvara, vaikka lajityypin historiasta löytyykin Monkey Island -sarjan kaltaisia klassikoita. Älykkäillä pulmilla, kiinnostavalla tarinalla ja persoonallisella hahmokaartilla varustettujen kokonaisuuksien työstäminen kiinnostaa syystä tai toisesta nykyään vain harvoja pelintekijöitä. Onneksi muutama taho sentään uskaltaa vielä luottaa perinteisiin ja tuottaa pelejä, joissa ongelmat selvitetään liipasinsormen sijaan älynystyröiden avustuksella. Tuorein tällainen tapaus on Focus Home Interactiven ja Pendulo Studiosin yhteistyöprojekti Runaway – A Road Adventure.
Kumman krusifiksin jäljillä
Pelin päähenkilö on 23-vuotias newyorkilainen Brian Basco, joka on lähdössä Kaliforniaan Berkeleyn yliopistoon jatkamaan fysiikan opintojaan. Suunnitelmiin tulee kuitenkin yllättävä muutos, kun hän törmää autollaan kauniiseen Ginaan ja joutuu viemään tämän sairaalaan. Siellä tyttö kertoo Brianille tarinan mafiosoista, jotka murhasivat hänen isänsä ja yrittävät nyt tehdä selvää myös Ginasta, tapauksen ainoasta silminnäkijästä. Varsin pian käy selväksi, että ainakin osa kertomuksesta pitää paikkaansa, joten sankarikokelas päättää auttaa pulaan joutunutta neitoa ja selvittää tämän haltuun joutuneen krusifiksin salaisuuden. Tästä saa alkunsa dramaattisten juonenkäänteiden värittämä matka halki Amerikan.
Pelillisesti tarjolla on klassisen seikkailupelikaavan mukaan toteutettu kokonaisuus. Sen tapahtumat on jaettu kuuteen episodiin, joiden aikana liikutaan selkeästi rajatulla alueella ratkomassa kunkin tilanteen kannalta oleellisia pulmia. Tämä vaatii paikalla olevien henkilöiden jututtamista ja melko runsaalla esinevalikoimalla leikkimistä. Kuten lajityypin perinteisiin kuuluu, pelaajan on otettava mukaansa kaikki mahdollinen, yhdisteltävä tavaroita toisiinsa ja käytettävä niitä lähiympäristöstä löytyviin kohteisiin.
Pelin pulmat on rakennettu epätavallisen älykkäästi. Ne ovat rakenteeltaan ja ideoiltaan sen verran loogisia, ettei pelaajan tarvitse missään vaiheessa turvautua ärsyttävään ”kokeile kaikkea kaikkeen” -rutiiniin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pulmat olisivat liian helppoja, vaan monien tilanteiden ratkaiseminen vaatii oikeasti pienten, harmaiden aivosolujen rasittamista. Niinpä pelaaminen on erittäin antoisaa, vaikka oikeiden esineiden löytämisestä onkin paikoittain tehty kiusallisen hankalaa. Se vaatii mm. muutaman pikselin kokoisten kohteiden paikallistamista ja samojen paikkojen tutkimista kahteen kertaan. On hieman hämmentävää, että pelintekijät ovat sortuneet näinkin alkeelliseen virheeseen, vaikka tiimi tuntuu muuten hahmottaneen seikkailupelien olemuksen ja vaatimukset erinomaisesti.
Elokuvia lainaamassa
Runawayn käyttöliittymä on lajityypille ominaiseen tapaan täysin hiirivetoinen. Pelaaja ohjaa ruudulla vaeltavaa kursoria, joka muuttaa muotoaan kohteestaan riippuen. Se saa Brianin vaeltamaan paikasta toiseen, tutkimaan mielenkiintoisia esineitä ja poimimaan niistä tärkeimmät mukaansa. Sankarin taskujen sisältöön pääsee käsiksi ruudun ylälaitaan piilotetun erillisen inventaarioruudun kautta. Sen käyttäminen vaatii suhteellisen paljon naksuttelua, mutta lopputulos toimii kuitenkin melko hyvin. Tavaroiden näpelöiminen on sujuvaa ja piilotettujen valikoiden ansiosta pelimaailma voi olla esillä ruudun täydeltä. Kokonaisuutena käyttöliittymän ainoa ongelma onkin pieni viive, jolla Brian reagoi pelaajan antamiin komentoihin. Käskyt menevät oikeastaan aina perille, mutta vajaan sekunnin mittainen reaktioaika saa systeemin tuntumaan hieman epävarmalta.
Kerrontansa puolesta pelistä on pyritty tekemään mahdollisimman elokuvamainen kokonaisuus. Sen välivideot ovat pitkiä ja ne käyttävät häpeilemättä hyväkseen monia leffoista tuttuja kliseitä. Esimerkiksi pelin mafioso-hahmot on lainattu suoraan Hollywoodin stereotypia-osastolta. Ratkaisu on onnistunut, sillä välivideoiden seuraaminen on erittäin viihdyttävää ja varsinainen tarina pitää otteessaan loppuratkaisuun saakka. Hetkittäin meno tosin on sen verran ryppyotsaista, että seikkailupeleille tyypillistä huumoria jää hieman kaipaamaan.
Audiovisuaalisella puolella pelintekijät ovat tyytyneet vaatimattomaan, mutta varsin onnistuneeseen toteutustyyliin. Pelin grafiikka on sarjakuvamaista eikä se edes yritä hienostella näyttävillä erikoistehosteilla tai muilla kikoilla. Erinomaisen animaatiotyöskentelyn ja korkean resoluution ansiosta jälki on kuitenkin miellyttävää katseltavaa. Audio-osastolla pelin vahvin valttikortti ovat mainiot taustamusiikit, jotka sopivat eri paikkojen ja kohtausten tunnelmaan erinomaisesti. Kaikesta dialogista vastaavat ääninäyttelijät sen sijaan vaihtelevat tasoltaan hyvistä keskinkertaisiin.
Perinteisten seikkailupelien ystävät saavat nykyään vain harvoin uutta pelattavaa. Niinpä onkin ilo nähdä, kun kauppojen hyllyille rantautuu näin laadukkaita lajityypin edustajia. Runaway – A Road Adventure on erinomainen paketti, jossa ovat lähes kaikki seikkailupelien tärkeimmät ominaisuudet kohdallaan. Pari pientä ongelmaa estävät sitä nousemasta syksyn parhaiden julkaisuiden joukkoon, mutta älynystyröiden vaivaamiseen sopivaa peliä etsiville tulokas on erinomainen valinta. Maanläheisen toteutustapansa ansiosta se pyörii myös tavallista vanhemmilla tietokoneilla, kunhan kovalevytilaa löytyy riittävästi.
