Sega GT Online (Xbox)

03.03.2004 00:00 | Muropaketin toimitus | 163

Juuri kun Project Gotham Racing 2 on saatu sulateltua, Sega lyö pöytään lisää namia omalla ajopelillään. Sega GT 2002 on saanut jatkoa Sega GT Onlinella, ja kuten nimestä voi päätellä, uutukainen mahdollistaa myös nettipelaamisen.

Live–palvelussa Sega GT Onlinea voi pelata enintään yhtätoista kilpakumppania vastaan. Pelin aloittaminen on helppoa, eikä ainakaan testatessa tahmaaminen pilannut itse pelaamista. Pelimuodoista löytyy tavanomaisten ”kaikki vastaan kaikki” –pelien lisäksi mm. kisa, jossa kaksi pelaajaa muodostaa tiimin: toinen ajaa autoa rajoitetulla näkökentällä ja toinen toimii kartturina täydellisen näkökentän avulla. Lisäksi kärryillä ja niiden osilla voi tehdä kauppaa ja autoista voi lyödä vetoa. Live-pelaaminen onkin Sega GT Onlinen suurin plussa.

Muuten peli on säilynyt lähes ennallaan. Vaikka ajopelien jatko-osissa rima alitetaan usein siten, että vanhat radat käännetään ympäri ja autot saavat uusia vanteita, Sega GT Online on pettymys. Pelin alle 30 rataa ovat pitkälti tuttuja edeltäjästä. Autoja on runsaat 160 kappaletta, mutta nekin on suurimmaksi osaksi nähty jo ensimmäisessä Sega GT -pelissä.

Mitään kovin uutta ei Sega GT Online siis tarjoa 2002:sta pelanneille. Pelimoodeissa mukaan on ympätty ”the Gathering”, jossa on mahdollisuus eri tyyppisten kisojen kautta voittaa uusia autoja käytettäväksi uramoodissa. ”Time attack” on juuri sitä miltä se kuulostaa, eli kilpailua kelloa vastaan. ”Chronicle” –moodissa valitaan aluksi 1970-luvun rauta alle, ja sillä ajetaan kisa kisalta uudempia ja uudempia autoja vastaan parannellen samalla tekniikkapuolta voitoista saaduilla pisteillä.

Sega GT Onlinen muutokset eivät koske myöskään ulkoasua. Grafiikka on samaa tasoa kuin ennenkin, eikä se hakkaa ainakaan PGR 2:sta. Autojen ulkoasu on tyydyttävää tasoa, vaikka esimerkiksi heijastuksissa ei voida edes puhua PGR 2:n teknisestä tasosta. Xboxin tehot olisivat varmasti riittäneet parempaan, katsoi asiaa miltä kantilta hyvänsä. Uusinnat ovat mukiinmenevää katsottavaa, ja mukana on myös mahdollisuus ottaa hidastuksesta valokuvia oman tallin seinälle.

Kontrollit ovat jo alusta alkaen päin seiniä. Ensimmäinen kisa katkesi alkuunsa, kun auto ei liikkunut oikean liipaisimen pohjaan vedosta, kuten normaalisti ajopeleissä. Oletusasetuksia tutkimalla selviää, että kaasupolkimen virkaa toimittaa A-nappula. Onneksi kontrolleja saa muuttaa vapaasti. Itse ajo-ominaisuudet ovat taas oma tarinansa. Autot ovat ihmeellisen tunnottomia laatikoita, jotka eivät aluksi käänny juuri mihinkään, ja seuraavaksi karkaavat poikittain. Perinteiset metodit, kuten kaasun nopea vapauttaminen ja uudelleen pohjaan painaminen jyrkän mutkan keskellä, eivät muuta juurikaan auton kulkua, oli alla sitten etu-, taka- tai nelivetoinen laite. Tekniikkaa parantelemalla kilparasseihin saa kummasti eloa, mutta alkupään turhautumista tämä ei poista.

Yksinpeluun uramoodissa realismin puute käy jo hermoille. Auto kärsii törmäyksissä vahinkoa, joka ei näy ulospäin millään lailla, mutta jonka korjaus maksaa rahaa. Ajo-ominaisuuksiin näkymätön vahinko ei vaikuta tipan vertaa. Tekoäly tarkoittaa kuminauhakuskeja virheettömillä ajolinjoilla. Automaattiset luistonestot ja ajonvakautusjärjestelmät lähinnä huvittavat autoissa, joihin niitä ei saanut uutenakaan. Jälleen kerran uudistukset on jätetty tekemättä, vaikka puutteet löytyivät jo edeltäjästä.

Autojen suorituskykyä voi toki parantaa monipuolisesti. Tarjolla on runsaasti virityssarjoja aina pakoputkista turboon ja renkaista jousitussarjoihin. Kokonaan uusien osien määrä on silti laskettavissa yhden käden sormin. Varaosien lisäksi kaupasta saa ostaa myös erilaista tarviketta tallin nurkkiin ja omaa silmää miellyttämään.

Lopuksi voikin kysyä, miksi itse peliä ei ole paranneltu tähän päivitykseen? Nyt hinta on kova pelkästä nettipelaamisesta, johon on oikeasti parempiakin vaihtoehtoja. Ja jos pelkkä peli kiinnostaa, kaupasta kannattaa hankkia se vanhempi versio, halvemmalla.

Jaakko Viitanen