Uusimmat

Sega Rally Championship (GBA)

30.05.2003 00:00 Mikko Karvonen

eDomen arvostelussa Game Boy Advancen Sega Rally Championship

Pelijulkaisijat ovat tämän kevään aikana intoutuneet kääntämään monia Sega-klassikoita Game Boy Advancelle. Puuhassa on kunnostautunut ennen kaikkea THQ, joka on tuonut markkinoille varsin onnistuneet versiot sekä Virtua Tenniksestä että Super Monkey Ballista. Nyt rintamaan on liittynyt myös itse Sega, joka on juuri julkaissut kannettavan version Sega Rally Championshipista. Valitettavasti yhtiö ei ole saanut GBA:sta yhtä paljon irti kuin monet kilpailijansa.

Kaahailua mössömaailmassa

Ensikosketus peliin on lähinnä järkyttävä. Rallin alkaessa käsikonsolin ruudulle ilmestyy tarkasti ja yksityiskohtaisesti piirretty auto, jonka ympärillä avautuvaa ratamaisemaa voi kuvailla ainoastaan rumaksi. Osa tietä reunustavista staattisista elementeistä ja kiinteistä esteistä on kuvattu siedettävästi, mutta lähes kaikki muu on todella kömpelöä työtä. Esimerkiksi rakennukset koostuvat muutamasta eri värisestä neliöstä eikä sääefekteistä löydy mitään kehumisen arvoista. Kaikkein pahin yksityiskohta on kuitenkin tie ja sitä reunustava maasto, joka on suttuista pikselimössöä. Paikoitellen on jopa mahdotonta arvata, mitä sekavilla värivalinnoilla on yritetty tavoittaa. Pelintekijöiden puolustukseksi on todettava, että GBA:lla on nähty pahempaakin, mutta laitteen muihin nykypeleihin nähden tulokkaan ulkoasu on ala-arvoinen.

Esteettisen päänsäryn lisäksi grafiikka vaikuttaa myös pelattavuuteen. Epämääräisesti piirretyn tieuran hahmottaminen on usein hankalaa, mikä johtaa helposti ylimääräisiin kolareihin. Ongelmia aiheuttavat erityisesti öiset ja sateiset pikataipaleet sekä siirtymiset maastotyypiltä toiselle. Lisäksi pelimoottori tekee auton nopeuden ja mutkien jyrkkyyden arvioimisesta vaikeaa, joten ojien kyntäminen on käännöksissä erittäin tavallista.

Paketin pelillisistä ongelmista on helppo syyttää lähes yksinomaan rosoista grafiikkaa, sillä sen arcade-henkinen pelattavuus on melko hyvin kohdallaan. Pelaajalla on käytössään yksinkertaiset kontrollit, joiden turvin auto pysyy kiitettävän hyvin hallinnassa. Ajotuntumaa heikentää GBA-nappien digitaalinen luonne, jonka vuoksi esimerkiksi mutkat on ajettava perinteisellä naputtelutekniikalla. Tämä ei kuitenkaan häiritse, sillä peli ei edes yritä olla realistinen rallisimulaattori. Rennon kaahailutunnelman saavuttamiseen kontrollit sopivat mainiosti.

Hupia hetkeksi

Sisällöllisesti pelin rungon muodostavat neljä asteittain vaikeutuvaa mestaruuskoitosta, jotka koostuvat neljästä erilaisesta pikataipaleesta. Oikeiden rallikilpailujen mallintamisen sijaan kyse on luonteeltaan hyvin arcademaisista kaahausnäytöksistä. Pelaaja aloittaa jokaisen kisan kahdentoista muun auton takaa ja yrittää neljän osakilpailun aikana ohittaa näistä mahdollisimman monta. Tavoitteet ovat siis selvät: mestariksi pääsee, jos jättää jokaisella pikataipaleella taakseen kolme kilpailijaa.

Lisäksi pelaajaa kirittää ruudun ylälaidassa nakuttava kello, johon on hankittava lisäsekunteja ehtimällä ajoissa seuraavalle tarkastuspisteelle. Kyseessä on kuitenkin melko turha ominaisuus, sillä menestyminen vaatii joka tapauksessa selvästi aikarajoja nopeampaa ajosuoritusta. Kokonaisuutena kilpailut ovat kuitenkin melko onnistuneita, sillä niiden rakenne tekee ajamisesta mielekästä ja sujuvaa. Pidemmän päälle pahvikuvamaisten kilpailijoiden jahtaaminen alkaa tosin tuntua puuduttavalta, sillä muut autot etenevät radalla täysin mekaanisesti pelaajan edesottamuksista riippumatta.

Paketin sisältö on käyty lävitse hämmästyttävän nopeasti. Kaikki neljä mestaruuskoitosta voi selvittää vajaassa tunnissa eikä bonus-puolelta löytyvien autojen, ratojen ja galleriakuvien avaamiseenkaan mene juuri sen kauempaa. Kolikoiden keräilemiseen perustuvat minipelitkin ovat lähinnä surkuhupaisa lisä yksinpelin tarjontaan. Kukin niistä tarjoaa peli-iloa noin minuutiksi, minkä jälkeen ne toimivat vain helppoina tapoina kalastella lisää bonusten avaamiseen käytettäviä pisteitä. Niinpä yksinpelin ainoaksi houkutukseksi jääkin parin tunnin jälkeen omien ennätysten hiominen.

Metsään meni

Peli tarjoaa myös mahdollisuuden kahden hengen moninpelikoitoksiin linkkikaapelin välityksellä. Näiden kisojen viehätys loppuu kuitenkin lyhyeen, sillä ajamaan päästään ainoastaan kertaluontoisten nopeuskilpailujen merkeissä. Pitkäjännitteisyyden puute johtaa siihen, että noin minuutin mittaisiin ajonäytöksiin kyllästyy jo parin ensimmäisen erän jälkeen. Lisäksi moninpelin mielekkyyttä vähentää se, että molemmilta osapuolilta on löydyttävä oma pelikasetti.

Pohjimmiltaan Sega Rally Championship on suhteellisen mielenkiintoinen rallipeli. Sen kontrollit ovat kohdallaan ja arcade-tyyliset kilpailut jaksavat kiinnostaa ainakin ensimmäisen läpipeluun ajan. Paketin sisältö on kuitenkin käyty lävitse aivan liian nopeasti eivätkä köykäinen moninpeli ja karkea grafiikka innosta palaamaan sen ääreen myöhemmin. Niinpä tulokas jääkin armotta varteenotettavimman kilpailijansa V-Rally 3:n varjoon.

Muropaketin uusimmat