Sega Superstars Tennis (DS)

Taannoisen Wii-version arvion johdosta Sega Superstars Tenniksen DS-versio ei liene suuria esittelyjä kaipaa. Sega-pelitalon uudempien ja vanhempien pelisankareiden tähdittämä tenniskisailu ei enää tänä päivänä huou samanlaista allstars-meininkiä kuin Nintendon sankareiden vastaavat seikkailut.

Wiillä peli ei sinänsä mukiinmenevästä toteutuksesta huolimatta ihan vakuuttanut tuomari Lehtosta. Kuinka Virtua Tenniksistä tutun Sumo Digitalin hengentuotos pärjää kannettavana versiona?

Sega Superstars Tenniksen suurimpana koukkuna ovat todennäköisesti sen pelitähdet. Tai voisi olla. Segan kulta-aika on allekirjoittaneen mielestä kirjaimellisesti Golden Axen aikakaudella, ja tätä suurempia tunnesiteitä on Sega-konevammaisuudesta johtuen muodostunut lähinnä Sonicciin.

Varsinaisen tennisosuuden luulisi olevan hyvin toteutettu, onhan puikoissa todistettavasti hyviä lajityypin pelejä tehtaillut firma. Vaikka kontrollien ja pelin perustoteutus onkin kohdillaan, lopputulos jää tylsäksi ja ankeaksi. Hahmojen omat erikoislyönnit, volley-pelaaminen ja muu kikkailu osoittautuvat hyvin nopeasti turhaksi touhuksi. Toimivimmaksi ja lähes ainoaksi voiton reseptiksi muodostuu siten tylsä pallottelu ohituslyöntien kyttäilyllä terästettynä.

Minipeli paras peli

Keskinkertaiseksi jääneen perustenniksen vastapainona eri Sega-klassikoiden innoittamat minipelit ovat oikeasti hyvin toteutettuja. Aiemmin mainitusta syystä suurin osa niistä ei herättänyt mitään elämää suurempia nostalgiaelämyksiä, mutta esimerkiksi tennispalloilla pelattava Puyo Pup ja Virtua Cop on toteutettu hauskasti.

Valitettavasti myös osa minipeleistä jää harmittavan tylsiksi. Esimerkiksi Sonicin rinkuloiden keräily ei pidemmän päälle jaksa innostaa. Tylsästä perustenniksestäkään ei pääse eroon täysin, piilotettujen hahmojen avaaminen nimittäin vaatii myös tämän pelitilan tahkoamista.

Teknisesti peli jää lupaavaa alkudemoa lukuun ottamatta keskinkertaiseksi. Polygonihahmot ovat sulavasti animoituja, mutta muuten varsin karua katsottavaa. Vastapainona itse kentät ovat yllättävän pirteitä ja värikkäitä. Äänimaailma ei juuri herätä tunteita suuntaan eikä toiseen.

Nuoliohjaimella ja perusnapeilla oletusarvoisesti hoidettava kontrollointi toimii asianmukaisesti. Valikoiden taakse piilotettu stylus-kontrollointi sen sijaan yrittää huonolla menestyksellä tarjota tilanteeseen piristystä. Pelihahmon ohjailu ympäri kenttää automaattisesti tapahtuvien lyöntien avittamana on tylsää, ja isompi tekeminen rajoittuu ainoastaan lyöntien suunnan ja voiman säätämiseen.

Sega Superstars Tennis DS:n ainoaksi vahvuudeksi jäävät Sega-tähdet ja tovin viihdyttävät minipelit. Mikäli pelihahmot ja/tai tennisvetoiset versioinnit vanhoista Sega-klassikoista kiinnostavat, voi pelin hankinnassa olla jotain järkeä. Muita pelillisiä syitä ostopäätöksen tekemiselle ei ole. Todennäköisesti DS-versiolla edessään sama kohtalo kuin Wii-versiolla: jääminen marginaaliväen huviksi.

Tekijä: Sumo Digital
Julkaisija: Sega
Testattu: Nintendo DS
Saatavilla: Nintendo DS, Wii, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-4 (1-2 yhdellä pelikortilla, silloinkin samalla hahmolla)
Pelin kotisivu: Sega Superstars Tennis
Tero Lehtiniemi

Lue myös

Bangai-O Spirits (DS)

Korg DS-10 -taskusynterisaattori (DS)

Phoenix Wright Ace Attorney: Trials and Tribulations (DS)

Quantum of Solace: The Game (PS2, PS3, 360)

Sonic Chronicles: The Dark Brotherhood (DS)

Tomb Raider Underworld (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

Trackmania DS (DS)

Warhammer 40K: Dawn of War: Soulstorm (PC)