Serious Sam (PC)

Serious Sam -räiskinnässä päähenkilö lähetetään vuodesta 2104 aikakoneella faaraoiden ajan Egyptiin, vaikkakin tuhansien vuosien siirtymä ajassa taaksepäin tuntuu lähinnä paluulta vain muutaman vuoden takaisen Doomin jälkeiseen aikaan. Juoni ei tässäkään 3D-ammuskelussa ole pelin olennaisin osa, mutta pelaajien enemmistön vaatiessa edes alkeellista taustatarinaa, on kyhätty kasaan kertomus maata uhkaavan äärimmäisen pahan pysäyttämisestä. Tilannetta korjaamaan voidaan lähettää vain yksi henkilö, joksi valitaan aiemmissa taisteluissa menestystä niittänyt päähenkilömme Sam ”Serious” Stone.

Pelin käynnistyttyä ensimmäisenä huomio kiinnittyy Samin varsin mukiinmenevään yleisilmeeseen. Grafiikan osalta peli onkin kelpo tavaraa, sillä kromista huolimatta Quake 3:n kaltainen karkkimaailma on onnistuttu välttämään. Sam vaikuttaa myös teknisesti varsin onnistuneelta, sillä peli ei veny eikä pauku laajojenkaan ulkoilmakenttien tai vihollislaumojen edessä. Kun pelin asetukset ovat lyhyen säädön jälkeen kohdallaan, voi varsinainen tappojuhla alkaa.

Samin intohimoista lahtausta voi ensisilmäyksellä pitää varsin samankaltaisena Doomin kanssa, mutta jo lyhyen pelaamisen jälkeen erot tulevat esille. Vaikkakin tykinruokaa riittää, ei meno Samissa yllä missään vaiheessa painostavuuden osalta Doomin tasolle, jota tuskin on edes yritetty. Viholliskaarti on Samissa kirjavaa kattaen suurehkon määrän mitä erilaisimpia mielikuvituksen tuotteita päättömistä itsemurhapommareista ja luurankohevosista alkaen. Näppäränä, mutta varsin turhana ominaisuutena ennennäkemättömien vihollisten tiedot tallentuvat Samin mukana kulkevaan tieturiin, kunhan ensin on telonut tarkasteltavan kohteen. Samaan tieturiin tallentuvat myös kerättyjen aseiden ominaisuudet.

Yksinpelinä Samissa ei riitä viihdykettä pitkäksi aikaa, sillä peli alkaa puuduttamaan varsin nopeasti riippumatta siitä, miten pitkälle on pelissä edennyt. Serious Sam vaikuttaa lähinnä pelihalleihin tarkoitetulta burgeripeliltä, jota ei hevillä käynnistetä ensimmäisen läpipeluun jälkeen. Moninpelinä Samissa riittänee hieman enemmän potentiaalia, mutta mahdollisuutta moninpelin testaamiseen ei tällä kertaa ollut.

Yhteenveto:

Serious Sam on nykyajan 3D-räiskintöjen joukossa outo lintu, jollaiseksi se lienee tarkoitettukin. Mikäli aivotoiminnan hetkellinen lopettaminen onnistuu pelirupeaman ajaksi, riittää Serious Samissa varmasti pelattavaa. Peliltä muutakin kuin verta ja suolia haluavien on parempi jättää Sam väliin.

Peli: Serious Sam

Kehittäjä: Croteam

Julkaisija: Take 2 Games

Maahantuoja: Toptronics

Versio: myynti.

Laitevaatimukset:

Minimivaatimukset:
Windows 95 / 98 / NT / 2000, AMD K6-3 400MHz, Pentium II tai Celeron 300MHz, 64 Mt, OpenGL:aa tukeva näytönohjain.
Suositeltava kokoonpano:
AMD Athlon 550 MHz tai Pentium III 550 MHz, 128 Mt, 3D-näytönohjain.

Testikokoonpano:
Windows 2000, Athlon 1000MHz, 512 Mt, GeForce2 Ultra.

Jouni Mäki-Panula

Kalle Lahtisen mielipide

Ensimmäisenä Serious Samissa pistää silmille todella toimiva ja nopea pelimoottori. Croteam on saanut paljon ylistystä avoimiin ulkotiloihin ja todella massiivisiin vihollismääriin pystyvästä tuotoksestaan. Eikä suotta: satapäisinä laumoina päälle puskevat öhkimönkiäiset ovat jotain mitä ei tietokonepeleissä olla nähty vähään aikaan. Ja kaikki tämä hienolla 3D-enginellä, hei hei vaan spritet.

Aaargh to you 2, BLAM!

Samppa on kuin suora kopio Duke Nukemista. Taitavat molemmat olla vanhoja kavereita, sillä sen verran samantyylistä läppää heittävät. Tekninen toteutus on kohdallaan, mutta peli ei tarjoa mitään sen syvällisempää. Eikä sen tarvitsekaan. Doomimainen lahtaus ei ole ollut yhtä hauskaa sitten vuoden kivi ja keppi. Varsinkin moninpelinä yhteistyössä pelattuna. ISDN-yhteydellä kahden pelaajan TCP/IP-peli oli sujuvaa ja tuplasti yksinpeliä hauskempaa.

Aivot siis nollavaihteelle ja lahtaus päälle: Sampan tarina on omassa kategoriassaan genren parasta. Syvällisempää pelikokemusta etsivät älköön vaivautuko. Miinusta myös suht lyhyestä pelistä ja selvästikin alunperin johonkin aivan muuhun tarkoitetun Egypti-teeman väkisin mukaan änkeämistä futuristisen ympäristön sijasta.

Jukka O. Kauppisen mielipide

Serious Sam oli yllättävän positiivinen yllätys. Aivot nollille ja pyssy tanaan – yhtä raivokasta meininkiä ei ole tullut vastaan pitkään pitkään aikaan. Kun harrastaa pääasiassa taktisempia ja harkintaa vaativia pelejä oli Samin suunnattoman ripeä ja salamannopeita refleksejä vaativa räiske hauskaa vaihtelua.

Tosin meininki noudattaa perinteisiä toimintapelien kaavoja. Hetki hieman rauhallisempaa etenemistä, sitten hirveä vihollisten ryysis – taas hieman hiljaisempaa paukuttelua – ja jostain putoaa niskaan äkillinen yllätys, jolla pelaaja koetetaan säikäyttää housuistaan. Mutta hauskaa se on, tiettyyn rajaan saakka. Aivottomaankin räiskintään väsyy jossain vaiheessa, ja aikoinaan kypsyin Doomiinkin ja sen jälkeläisiin muutaman pelikerran jälkeen. Samikaan ei tarjoa kovin muistiinpainuvia hetkiä, ellei lukuisia ylimaallisen kiivaita toimintahetkosia sellaiseksi laske. Pelin kantavana ideana kun tuntuu olevan pelaajan houkutteleminen milloin mihinkin ansaan, jossa ovet sulkeutuvat ympärillä ja vihollisia alkaa satamaan niin raivokkaasti, että selvitäkseen täytyy käyttää enemmän tulivoimaa kuin keskikokoisessa sodassa yhteensä. Kyllä kädet tärisevät hengissä selvitessään. Myös Samin reteä asenne ja tietty ronski huumori ansaitsevat pisteensä.

Hauskaahan se oli sen aikaa kun kesti, mutta yksinpelinä ilo jää suhteellisen lyhyeksi, sillä Samin läpipeluuseen ei vähän paneutumalla kauaa mene. Moninpeliin siirryttäessä hupia riitti jo hiukkasen enemmän, mutta pulmansa oli sielläkin. Ei siksi että moninpelimoodeissa olisi vikaa (vaikka ne ovatkin perityypillistä Quake 3-mätkettä), vaan vähääkään käytetyt palvelimet ovat sen verran kaukana, että verkkoviive tekee pelaamisesta melko epätoivoista. Deathmatch kulki toisinaan sujuvasti mutta karttakierto tuntui kovin rajalliselta. Kollegoiden mukaan moninpeli oli menevimmillään cooperativena, kun useampi pelaaja väänsi kenttiä läpi yhteistyönä. No, olihan kiva kuunnella kun toverit kehuvat cooperativea kuola pärskyen, mutta omat yritykset jäivät parhaimmillaankin noin kolmen minuutin matseihin ennen kuin tipahdin palvelimilta. Toisin sanoen – Samin moninpeli on ilmeisesti hauskaa ja sujuvaa, hyvällä asenteella ja reteällä meiningillä varustettua – mutta lähinnä LAN-partyillä tai kavereiden sopimissa peleissä, kun serveri on varmasti lähellä.

Tero Tynin mielipide

Yksinpeli: loistava ”aivot narikkaan ja minigun kouraan” räiske niihin hetkiin kun tuntuu että jotain pitää hajoittaa. Parempi purkaa paineita Serious Samin vihollislaumoihin kun kadulla mummoihin.

Co-op moninpeli: muutamalla pelaajalla ja vaikeammalla tasolla, kun ammuttavaa riittää ylenpalttisesti, Sam on vielä viihdyttävämpää aivot nollilla räiskettä kuin yksinpelinä. Positiivisesti jokainen pelaaja voi kerätä esineet, eli pelaajan kuvakulmasta esine katoaa näkyvistä vasta kun sen on ottanut itse, joten peli ei muutu viheliäiseksi kilpajuoksuksi ensiapupakkausten ja ammusten perässä.