Uusimmat

Silent Hill 2 (PC)

13.03.2003 00:00 Muropaketin toimitus

Resident Evil -pelisarja on survival horror -pelien uranuurtaja ja kauhupeligenren tunnetuin nimi. Resident Evil ei kuitenkaan ole ainoa markkinoilla oleva kauhupeli. Playstationin omistajat ovat saaneet nauttia jo kahdesta Silent Hill -sarjaan kuuluvasta pelistä, ja nyt Silent Hilliä on tarjolla myös PC-pelaajille. Äskettäin markkinoille ilmestynyt Silent Hill 2: Director’s Cut sisältää PC:lle sovitetun version Silent Hill 2:sta sekä ennennäkemättömän seikkailun, jonka tarina on jatkoa alkuperäisen pelin tapahtumille.

Silent Hill 2:n tarina kertoo James Sunderlandistä ja hänen kuolleesta vaimostaan. Jamesin vaimo Mary kuoli kolme vuotta ennen pelin tapahtumien alkua. Nyt James on kuitenkin saanut kuolleelta vaimoltaan kirjeen, jonka perusteella voisi olettaa, että Mary on elossa Silent Hill -nimisessä kaupungissa. Pelaaja lähtee Jamesin luotsiksi Silent Hilliin, mutta iloinen jälleennäkeminen jää kuitenkin väliin, sillä kaupunki on joutunut hirviöiden hyökkäyksen kohteeksi. Luvassa on siis runsaasti verta, pelkotiloja ja kuolleita monstereita. Mukaan on ahdettu myös pulmanratkontaa, joka tuo peliin oman säväyksensä. Mukaansa tempaava juoni on hyvin kirjoitettu ja sitä kuljetetaan eteenpäin varsin taidokkaasti. Myös lisäseikkailun sisältö on samaa korkealuokkaista ainesta kuin alkuperäinenkin peli. On kuitenkin syytä pelata varsinainen Silent Hill 2 läpi ennen lisäskenaarioon siirtymistä. Muuten lisäseikkailu tuntuu vain irtonaiselta tarinanpätkältä, eikä siitä saa kaikkea irti.

Silent Hill 2:ssa kauhun ilmapiiriä luodaan ympäristöjen, äänimaailman ja pienten yksityiskohtien avulla. Peli ei luota pelkästään Resident Evilistä ja monista elokuvista tuttuihin äkkinäisiin tilanteisiin, jotka säpsähdyttävät vain pikaisesti. Tässä pelissä pelonsekaista tunnelmaa pyritään pitämään yllä käytännössä pelin alusta loppuun. Alun sumuinen kaupunki ja siellä rymyävät vihamieliset lihakasat luovat orvon olon, mutta se ei vielä oikein vakuuta. Pelin ehtiessä pidemmälle sekä ympäristöt että viholliset muuttuvat uhkaavammiksi. Ei tämä kuitenkaan mikään Uhrilampaat ole, enkä usko kenenkään näkevän painajaisia tätä pelattuaan. Pelien mittakaavassa tunnelma on kuitenkin pelottava.

Peli etenee Jamesin juoksennellessa ympäri maita ja mantuja tappaen vihollisia, ratkoen puzzleja ja etsien avaimia, joilla pääsee etenemään seuraavaan paikkaan. Yksi pelin ongelmista liittyy juuri tähän paikasta toiseen juoksenteluun, jota tässä pelissä on liian paljon. Varsinkin alussa pelaaja vain juoksee ja juoksee, eikä mitään tapahdu. Kärsimättömimmät saattavatkin jättää pelaamisen sikseen ennen kuin peli pääsee kunnolla vauhtiin. Minkäänlaiseksi toimintapläjäykseksi peli ei kuitenkaan muutu missään vaiheessa, vaan tapahtumat etenevät rauhalliseen tahtiin. Ainakin minä jäin kaipaamaan hieman useampia toiminnallisia osuuksia, sillä paikoin peli tuntuu hieman pitkäveteiseltä.

Kaupunkiin asettuneet monsterit ovat kovapäistä sakkia, eivätkä heihin korulauseet tehoa. Tarvitaan siis jotain jämerämpää, ja Silent Hill 2:sta löytyykin varsin omaperäinen asevalikoima, jolla pahiksille voi opettaa tapoja. Seikkailun varrella pelaajan matkaan tarttuu mm. naulalla varustettu kakkosnelonen, metsästyskivääri ja kiinalainen kokkiveitsi. Tällaisella asearsenaalilla on mukava hutkia rumia pahiksia ja aseet sopivat pelin henkeen mainiosti. Helpoimmilla vaikeustasoilla pelaaja saa käyttöönsä myös moottorisahan, joka on erittäin tuhovoimainen kapistus.

Pelin graafinen anti on hieman parempaa kuin alkuperäisessä Playstation 2 -pelissä. Parannetut valaistusefektit sekä mahdollisuus nostaa resoluutio peräti 1600×1200:aan asti ovat suurimpia muutoksia. PC-mittakaavalla tämä peli on hyvän näköinen, mutta ei kuitenkaan PC-pelien terävintä kärkeä. Teknisellä puolella suurin valittamisen aihe ovat kuitenkin kamerakulmat, jotka liian usein pakottavat pelaajan toimimaan täysin sokkona. Varsinkin taisteluissa tämä ongelma on äärimmäisen rasittava. PS2:n padiltä näppäimistölle siirretyt kontrollit eivät korvaa pad-ohjainta, vaikka näppäimistöllä pelaaminenkin sujuu varsin kivuttomasti. Mikäli kotoa löytyy PC-pad, sitä kannattaa käyttää, sillä sen avulla pelattavuus on pari astetta näppäimistöä parempi.

Silent Hill 2:n äänimaailma on huippuluokkaa. Taustamusiikki on ahdistavaa ja täynnä ääniefektejä, joiden voisi luulla kuuluvan pelin varsinaiseen äänimaailmaan. Metalliset kilahdukset ja epämääräiset äänet ovat ehkä suurin yksittäinen pulssia nostattava tekijä. Ääninäytteleminen on valitettavan kehnoa, mutta onneksi hahmot ovat äänessä suhteellisen vähän.

Silent Hill 2: Director’s Cut tuo pitkään PC:tä vältelleen kauhupeligenren takaisin tietokonepelaajien ulottuville. Peli on hyvin toteutettu käännös ja uusi lisäseikkailu herättänee mielenkiintoa myös niissä pelaajissa, jotka ovat tutustuneet Silent Hill 2:n alkuperäiseen PS2-versioon. Puhtaita papereita peli ei kuitenkaan saa. Kamera on huonosti toteutettu, ääninäytteleminen on kehnoa ja peli on paikoin hieman tylsä. Tunnelmaa kuitenkin löytyy ja tarinakin on hyvä. Näillä eväillä peli sopii ainakin kauhupeleistä pitäville ja miksei muillekin PC-pelaajille, jotka haluavat kokeilla jotain erilaista.

— Mikko Matilainen