Uusimmat

Sims 2 (pc)

06.10.2004 00:00 Jukka O. Kauppinen

Jatko-osa maailman suosituimmalle videopelille on kova paikka myös maailman suurimmalle pelikustajtajalle, EA:lle. Maxis on kuitenkin selviytynyt tehtävästään tyylikkäästi. Sims 2 vääntää suositun virtuaali-ihmissuhdedraaman hanat kaakkoon. Peli laajentaa simistelyn skaalaa kodin ulkopuolelle ja pidemmälle aikavälille. Pelaaja voi vaihtaa ohjaamaansa perhettä ja kuljeksia porukalla vaikkapa kauppakeskuksissa tai puistoissa. Pitkäjänteisimmät pelaajat voivat perustaa perheen, seurata hahmojensa ikääntymistä, naittaa näitä keskenään ja kasvattaa uusia simien sukupolvia.

Ensimmäisen The Sims -pelin massiivinen suosio tuli aikanaan yllätyksenä kaikille – niin pelaajille kuin tekijöille. EA:han ei alkujaan ollut millään suostua koko pelin kehittämiseen, vaan piti koko ideaa täysin järjettömänä. Simsin suunnittelijan itsepintaisuus tuotti kuitenkin lopulta tulosta. Pelille ei odotettu kuin minimaalista, muutaman sadan tuhannen kappaleen myyntiä mutta toisin kävi – siitä tuli lisukkeineen maailman myydyin videopeli. Pienten ihmishahmojen elämän seuraaminen ja niihin vaikuttaminen vetosi poikkeuksellisen laajaan yleisöön, joten viralliseen jatko-osaan pelin olemusta on viritetty monella tapaa.

Näkyvin muutos on siirtyminen 3d-grafiikkaan. Nyt simien elämää voi tiirata joka puolelta, joka kulmasta ja tietenkin kaikkina kellonaikoina. Pikkuihmisten elämän tiiraaminen ja etenkin näiden sosiaalisten aktiviteettien tarkkailu – tai pikemminkin yllyttäminen – nousi samaten kiinnostusasteikon kärkeen. Sims 2:ssa onkin suoraan sanoen panostettu urakalla kutemiseen. Ei härskillä tai ikärajoja nostavalla tavalla, mutta hahmoja voi tuuppia ja tyrkkiä toistensa syliin niin suorasukaisesti, että paljoa ei enää puutu.

Muutoin pelaaminen on Simsimäistä puuhastelua, jossa pelaaja huolehtii sims-perheensä elämästä, elannosta ja huvituksista. Oma koti on kullan kallis, mutta siinä sivussa simit käyvät päivisin myös töissä ja kaupungilla. Työpaikka on pelin skaalan ulkopuolella, mutta pelaaja voi ottaa yhden tai useamman simeistään hinaukseen ja singahtaa ostoskeskukseen, puistoon tai muihin kaupungin vierailupaikkoihin.

Hahmojen käyttäytymismallit ovat monimutkaiset ja niistä irtoaa paljon hupia. Siinä sivussa pelaaja voi kuitenkin myös sisustaa kämppäänsä, ostaa uusia esineitä ja siirtyä hoivaamaan myös muita perheitä alussa valitsemansa lisäksi. Niinpä tekemisen määrä ja sen detaljoitu taso on melkeinpä liikaa, jos pelaaja kaipaa vain akvaariotasoista hupsua keinoälysimulaatiota. Sims-akvaarioon on vaikea vain piipahtaa, sillä siellä tapahtuu paljon. Peliin puhallettu onnistuneesti se maaginen ripsaus, jonka ansiosta se toimii monella tasolla. Hahmoilla on muun muassa erilaisia taitoja, joita voi ajan mittaan harjoittaa ja opiskella. Harjoituksen myötä hahmojen kyvyt laajenevat, mutta joskus joutuu aloittamaan aivan alusta: sim-vauvat kun pitää opettaa niin potalle kuin kävelemäänkin.

Heidän seuraamisensa on vänkää, mutta niin myös toisten elämän sorkkiminen. Simeillä on omat pelkonsa ja mielihalunsa, lempensä ja inhon kohteensa. Näitä voi yrittää täyttää, tyyppejä voi auttaa ja tuuppia kohti lempeään, mutta iloja löytyy myös sadisteille. Miten päin vain, hahmoissa on pinnan alla runsaasti erilaista tietoutta, joka on kuitenkin kuvattu selkeästi. Näiden avulla heidän ohjaamisensa tai pikemminkin yllyttämisensä eri asioihin sujuu mainiosti. Simit ovat silti omia yksilöitään, eivätkä pelkkiä pelaajan sätkynukkeja. Jos jokin ei miellytä, ei simi sitä tee. Ne myös puuhailevat omiaan ja tekevät usein myös yllättäviä temppuja. Toimivan tekoälyn ansiosta pelaamisessa on välillä jopa makeaa tirkistelyn makua. Tapahtumat voivat olla yllättäviäkin – tosimaailmassa kiertää jo lukuisia tarinoita pelissä tapahtuneista tempauksista, joita kukaan ei todellakaan olisi voinut käsikirjoittaa valmiiksi.

Tunnekuohuja ja ilmeikkyyttä

Simsin ulkoasu ei ole sinänsä erikoinen, mutta siinä on panostettu onnistuneesti animaatioon ja hahmojen ilmeikkyyteen. Eleet, liikkeet ja kasvonilmeet alleviivaavat pelitapahtumia ja hahmojen näiden tuntemuksia. Ajatuksia kuvataan myös hahmojen päälle pulpahtavilla ajatuskuplilla. Ääniefektit eli puhe, nauru, vollotus, huokaisut ja muut ihmiselämästä syntyvät äänet täydentävät elehdintää. Ihmisten visualisointi onkin pelimaailman mittapuulla ainutkertaisen elävää ja persoonallista. Hahmot ovat tunteikkaita ja ilmeikkäitä. Niitä kohtaan on helppo tuntea sympatiaa. Mokomille voi jopa ratketa lepertämään, ja tämä jos mikä on Sims 2:n suunnaton vahvuus – inhimillisyys.

Sims 2:ssa on melkoisesti tekemistä. Pelilliset yllykkeet, runsas statistiikka, kaiken mahdollisen räplääminen ja hahmojen elämänkulku asettavat pelaajalle paineita. Käyttöliittymä on looginen, mutta aiheuttaa alussa nieleskelyä. Peliin ei pääse sisään noin vain ja tapahtumien hallinta on yllättävän monimutkaista, kun aika juoksee koko ajan, vuorokaudenajat vaihtuvat ja silmäiltävänä on useita eri hahmoja. Siinähän panikoit, kun vauva huutaa, puhelin soi, yhden veikkosen kimppakyyti töihin odottaa ja keittiössä syttyy tulipalo.

Pelaaminen ei ole muutenkaan pelkkää akvaarion katsomista, sillä hahmot vaativat aktiivista silmälläpitoa ja huolehtimista. Muuten asiat voivat mennä sekaisin monellakin tapaa, eikä ainakaan onnellisuuskäyrä nouse. Simsin jatko-osa kärsiikin lievästä mammuttitaudista. Siihen on ympätty niin paljon kaikkea, että pelkkää kevyttä puuhailtavaa kaipaava jää ominaisuuslistan jalkoihin. Toisaalta peli on muutoin toteutettu virkeällä ja ystävällisellä otteella. Hahmoihin samaistuu ja niiden viirauksetkin ihastuttavat. Ikääntyminen, romanssit ja uuden sukupolven kasvatus kapaloista lähtien tuovat tapahtumiin syvyyttä. Teknisellä rintamalla hahmot eläviksi ja sympaattisiksi luova ääni- ja animaatiojärjestelmä valloittaa ja kaupunkeihin ympätyt juonirakenteet antavat tapahtumille lisämotiiveja ja tavoitteita. Kyseessä onkin siten loppumetreillä mielenkiintoinen keinoelämäsimulaatio, mutta sen skaala ja monimutkaisuus voivat tuottaa myös takapakkia – Sims 2 ei sovellu suurelle yleisölle yhtä hyvin kuin edeltäjänsä.