UUSIMMAT

Skies of Arcadia Legends (GC)

06.06.2003 00:00 Muropaketin toimitus

eDomen arvostelussa Gamecuben Skies of Arcadia Legends

Dreamcastille ehdittiin aikoinaan julkaista kaksi erittäin korkealaatuista roolipeliä, jotka kuuluvat edelleen lajityyppinsä parhaimmistoon. Niistä Grandia 2 sai jo viime keväänä uuden tilaisuuden valloittaa peliharrastajien sydämet, mutta puolihuolimaton käännöstyö tuhosi sen Playstation 2 -version lähes täysin. Nyt kauppoihin on ilmestynyt Skies of Arcadian Gamecube-painos, joka on varustettu lisänimellä Legends. Siitä vastannut Segan Overworks-studio ei ole sortunut helppoihin virheisiin, vaan on rakentanut uuden version huolellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten.

Nuo sankarit ilmalaivoissaan

Pelin tapahtumat sijoittuvat omaperäiseen fantasiamaailmaan, jota ovat menneisyydessä pommittaneet kuudesta eri värisestä kuusta irronneet kappaleet. Tämän seurauksena paikka on muuttunut ilmassa kelluvien maakappaleiden täplittämäksi saaristoksi, jossa voivat vaeltaa ainoastaan lentotaitoiset olennot. Maailman ihmiset ovat ratkaisseet erikoislaatuisen liikkumisongelmansa rakentamalla magian avulla leijuvia laivoja, jotka liukuvat ilmojen halki kuin vetten päällä ikään. Näitä aluksia käyttää hyväkseen myös pelin tärkein sankarikaksikko Vyse ja Aika, jotka kuuluvat seikkailulliseen ja Robin Hood -henkiseen ilmarosvojoukkioon.

Parivaljakon seikkailu lähtee liikkeelle heidän hyökätessään Valua-imperiumin sotalaivan kimppuun. Sen uumenista löytyy nuori, erikoisiin vaatteisiin pukeutunut nainen Fina, jota valualaisten johtaja on kuljettamassa keisarittarelleen. Sankarikaksikko vapauttaa vangin ja kuljettaa tämän kotisaarelleen turvaan. Tilanne ei kuitenkaan selviä aivan näin helposti, vaan Finan ilmaantuminen käynnistää koko pelimaailman tulevaisuutta uhkaavan tapahtumasarjan. Niinpä päähenkilöt päätyvätkin vaeltamaan pitkin tuulten hallitsemaa saaristoa ja tuhoamaan gigoja, valtavia entisajoilta periytyviä sotakoneita.

Sankaruuden ja maailman pelastamisen ympärillä pyörivä tarina ei tarjoa mitään suuria tunne-elämyksiä. Sen käänteet ovat pääosin hyvin ennalta-arvattavia eivätkä latteuksia laukovat hahmotkaan pysty kehittämään itselleen kunnon persoonallisuutta. Lisäksi peli on erittäin lineaarinen eikä todellisesta interaktiivisuudesta ole tietoakaan. Pelaajalle annetaan vain muutamia vapauksia ja tarina etenee vääjäämättömästi välivideoiden hallitsemasta kohtauksesta toiseen. Kaikesta tästä huolimatta pelin kerronta on niin toimivaa, että se pitää otteessaan koko seikkailun ajan. Omaperäinen, laaja ja runsaasti erilaisia yksityiskohtia sisältävä pelimaailma puolestaan tarjoaa niin paljon ihmeteltävää, ettei juonen suoraviivaisuus pääse häiritsemään kovin pahasti.

Ankanmarssia eteenpäin

Pelillisesti paketti turvautuu pääasiassa tuttuihin ja turvallisiin elementteihin. Kaupungeissa sankarit parantelevat vammojaan, hankkivat uusia varusteita, kommunikoivat omalaatuisten asukkaiden kanssa ja etsivät tietoja seuraavasta seikkailusta. Ulkomaailmassa puolestaan navigoidaan paikasta toiseen ja luolastoissa viihdytään hirviökohtaamisten, pienten pulmien ja helpon aarrejahdin parissa. Onnistumisista palkitaan etenemisen lisäksi uusilla varusteilla ja loitsuilla sekä kokemuksen myötä karttuvilla tasoilla.

Lineaarisuus vaivaa pelin tarinan lisäksi jossain määrin myös sen muuta suunnittelua. Lähes kaikki luolastot ja ongelmatilanteet ratkeavat yksinkertaisesti kulkemalla jatkuvasti eteenpäin ja tarttumalla jokaiseen käsillä olevaan mahdollisuuteen. Suoraviivaisuus näkyy myös pitkäjännitteisyyden puutteena. Päähenkilöillä on oikeastaan vain yksi koko pelin ajan kestävä tavoite kaikkien muiden ratketessa yksittäisen luolastoepisodin puitteissa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että tämä häiritsee pelikokemusta vain harvoin. Suurimman osan ajasta tarjonta on sen verran monipuolista, että pässi-ja-naru -tekniikka on helppo niellä kakistelematta.

Pelin varsinainen seikkailu on siirtynyt Dreamcastilta Gamecubelle käytännössä sellaisenaan. Sen ympärille on kuitenkin kasattu runsaasti sellaista materiaalia, jota alkuperäisestä versiosta ei löytynyt. Suurin osa uutuuksista koostuu erilaisista sivujuonista, joiden seuraaminen syventää pelimaailmaa jonkin verran ja tarjoaa pelaajalle lisää ajanvietettä. Esimerkiksi kaupunkeihin ja luolastoihin on ilmestynyt kuukaloiksi kutsuttuja olentoja, joita pyydystämällä voi saada itselleen läjän hyödyllisiä esineitä. Nämä lisäykset eivät sinänsä ole kovin kummoisia, mutta ne parantavat pelin vetovoimaa ja monipuolisuutta huomattavasti.

Taisteluita maassa ja ilmassa

Suurin osa pelin taisteluista on satunnaiskohtaamisia, jotka alkavat ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Alkuperäisessä Dreamcast-versiossa niitä tuli vastaan liiankin usein, jolloin turhat hirviölaumat keskeyttivät matkustamisen ja luolastojen tutkimisen jatkuvasti. Uusiopainoksessa kohtaamisten määrää on hieman rajoitettu ja ne pysyvät useimmiten siedettävällä tasolla.

Varsinaiset konfliktit hoidetaan konsoliroolipeleille tyypillisen vuoropohjaisen taistelusysteemin avulla. Sen omaperäisin piirre ovat kaikille hahmoille yhteiset Spirit Pointit, jotka toimivat loitsujen ja erikoiskykyjen polttoaineena. Niitä kertyy ryhmälle jokaisen taistelukierroksen alussa tietty määrä. Tämän lisäksi hahmot voi tarvittaessa määrätä kasvattamaan pistepottia lyhyen meditaation avulla. Varsinkin suurissa taisteluissa Spirit Pointtien keräämiseen ja käyttämiseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä niiden loppuminen väärässä kohdassa voi johtaa pahoihin ongelmiin. Muuten taistelusysteemin taktisuutta rajoittavat aloitejärjestyksen epämääräisyys ja erilaisten hyökkäystapojen puute.

Aseelliset konfliktit eivät rajoitu yksinomaan hirviöiden pilkkomiseen miekkojen ja taikuuden avulla. Yksi pelin mielenkiintoisimmista piirteistä ovat ilmalaivojen välillä käytävät taistelut, jotka perustuvat taktikointiin, vastustajan liikkeiden ennakointiin ja hyvään ajoitukseen. Lisäksi pelaajan on monissa kohtaamisissa tehtävä alusten sijaintiin, nopeuteen ja käännöksiin liittyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat osapuolille avautuviin hyökkäysmahdollisuuksiin. Systeemi on hyvin mielenkiintoinen, mutta se kärsii jossain määrin pitkitetystä toteutuksestaan. Jokaista pelaajan antamaa komentosarjaa seuraa minuuttien pituinen animaatiojakso, jossa konfliktin osapuolet liitelevät pitkin taivaita ja ammuskelevat toisiaan satunnaisin väliajoin. Näiden osuuksien seuraamisesta katoaa hohto jo muutaman kohtaamisen jälkeen, joten pidemmän päälle ilma-alusten väliset taistelut alkavat tuntua puuduttavilta.

Laadukasta perintöä Dreamcastilta

Pelin kontrolleista ja käyttöliittymästä on vaikea keksiä mitään huomauttamista. Ne on kasattu yksinkertaisten, tuttujen ja helposti lähestyttävien perusideoiden varaan eikä toteutuksestakaan voi valittaa. Kolmiulotteisten pelien perusongelma eli epäkäytännöllinen kamerasysteemi sen sijaan nostaa päätään tälläkin kertaa. Yleensä kuvakulma seuraa sankareita sujuvasti, mutta mutkittelevissa käytävissä näkyvyys on hetkittäin varsin rajoitettu. Tätä ongelmaa korostaa se, ettei kameraa pysty kääntämään seinien sisään. Niinpä se ei välttämättä suostu esimerkiksi pyörähtämään hahmojen selän taakse, mikäli pelaaja päätyy palaamaan omia jälkiään takaisinpäin.

Gamecube-version audiovisuaalinen toteutus on lähes suoraa perintöä Dreamcast-ajoilta. Grafiikkapuolella tekstuureita on hiottu jonkin verran, mutta pohjimmiltaan tyyli ja yksityiskohdat ovat pysyneet ennallaan. Tämä näkyy melko kulmikkaina hahmoina ja jäykkänä animaatiotyöskentelynä. Sarjakuvamainen grafiikka toimii kuitenkin hyvin ja se hoitaa tehtävänsä kunnialla. Äänimaailman huomiota kiinnittävät ennen kaikkea rennot taustamusiikit, jotka sopivat hyvin kunkin tapahtumapaikan ja tilanteen tunnelmaan. Sen sijaan hahmojen harvinaiset ja erittäin lyhyet puhutut kommentit tuntuvat lähinnä noloilta yksityiskohdilta tekstiruutujen hallitsemien keskustelujen yhteydessä..

Skies of Arcadia oli erinomainen roolipeli jo alkuperäisessä muodossaan. Sen tärkeimmät elementit on siirretty Gamecube-versioon sellaisenaan ja niiden ympärille on kasattu kohtuullisen paljon uutta materiaalia. Lisäykset eivät sinänsä ole kovin suuria, mutta ne tuovat peliin entistä enemmän sisältöä. Niinpä lopputuloksena onkin edeltäjäänsä laadukkaampi ja viihdyttävämpi julkaisu, joka nappaa itselleen ylivoimaisesti Gamecuben parhaan roolipelin tittelin.

-Mikko Karvonen