Soldier of Fortune II: Double Helix (Xbox)
Soldier of Fortune -sarja on varsin väärinymmärretty, sillä yleensä sitä arvosteltaessa arvostelijat keskittyvät lähinnä pelin sisältämään raakaan väkivaltaan ja keskinkertaiseen yksinpelikokemukseen. Toki Ghoul I ja II – moottoreilla tehty vahinkomallinnus on varsin näyttävä ja antaa realistisemman/ brutaalimman kuvan sodan kauhuista, mutta pelisarjan todellinen vahvuus on ollut aina erittäin hyvä moninpeli.
Itse olen hakannut sarjan kumpiakin osia PC:llä netissä kuin hullu ja homma on mennyt välillä jo sairaalloisen riippuvuuden puolelle. Sen sijaan kummankaan osan yksinpeliä en ole jaksanut pelata kovin pitkälle, koska kyseessä on kuitenkin varsin keskinkertaista FPS-räiskintää ja näinpä en ole siihen aikaani uhrannut. Nyt arvostellessani tätä Xbox-versiota jouduin kuitenkin tämän tekemään. Yksinpeli on sitä tuttua jööttiä, joka epäilemättä osalle vielä uppoaa, kun niin moni pelaa jopa Postal kakkosen läpi mielellään. Yksinpelissä päähenkilö John Mullinsin kanssa matkustetaan maasta toiseen ja terroristeja lahdataan jatkuvalla vyörytyksellä edeten. Ihan toimivaa toimintaviihdettä, mutta ei paljon enempää.
Se mikä monista konsolien FPS-peleistä puuttuu, on mahdollisuus kurkkia nurkan taakse ja se onkin mukava lisä tähän peliin. Puutteista voisi mainita, että aseen vaihtaminen haluamakseen on hivenen hidasta. Koska SOF2:n on jo vähän ikääntyneen näköinen PC-puolella ja käännöstyö X-lootalle on tehty ilman suurempaa kunnianhimoa, ei sen grafiikka edusta mitään huipputasoa ja äänipuolella mennään samoilla linjoilla. Pelisarjan hyvä ykkösosa kääntyi aikanaan heikosti PS2:lle ja vähän paremmin Dreamcastille. Koska näissä ei ollut nettipeliä, tuskin konsolien omistajat niistä mitään suurempaa elämystä saivat. Nyt kakkososan käännyttyä Xboxille asiat ovat toisin, sillä peli tukee Xbox Liveä ja näin sen paras osa-alue pääsee oikeuksiinsa.
Moninpelissä varsinkin osa paristakymmenestä kentästä on erittäin hyviä, kuten Raven Office, Jordan Market Siege, The Shop Under Siege ja Finca Housewarming. Mukana on myös kenttiä, jotka tulivat PC-versioon päivityksen mukana. Moninpelimoodeja ovat deathmatch, team deathmatch, capture the flag, elimination, infiltration ja demolition. Deathmatch on luonnollisesti aluksi varsin hauskaa puuhaa, mutta siihen kyllästyy nopeasti ja alkaa kaipaamaan jotain vähemmän hektistä ja taktisempaa meininkiä. Henkilökohtainen suosikkini on infiltration, jossa jakaudutaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä suojelee salkkua toisen yrittäessä sitä ryöstää ja ryöstettyään tiimin pitää palata salkun kanssa lähtöpaikalle.
Aseistus on myös monipuolista ja kohtuullisen hyvin tasapainotettu eli hyvin monella tussarilla pärjää. Silti lähitaistelussa haulikko on aivan ylivoimainen(USAS on vielä tehokkaampi, mutta sen käyttäjiä moninpelissä katsotaan pahalla) ja kauemmilla etäisyyksillä AK-74 on ilkeän tehokas. Silti jopa veitsellä voi pärjätä, jos sitä osaa käyttää. Lähitaistelussa huitomalla se on hyvä ase ja yksikin hyvin heitetty veitsi voi tappaa. Monissa aseissa onkin toissijainen hyökkäys, kuten veitsessä heitto tai M4A1:ssa kranaatinheitin. Mikä sen hauskempaa kuin hiipiä kaverin taakse ja täräyttää tämä yhdellä haulikon perän huitaisulla pois pelistä.
Kun tarkastelee kokonaisuudessaan Xbox Liven FPS-tarjontaa, Ghost Recon edustaa Wolfensteinin kanssa hivenen keskitason yläpuolella olevaa viihdettä, mutta väittäisin kummankin olevan loppujen lopuksi hivenen vaisuja kokemuksia. Silti ne nauttivat varsin laajaa suosiota. Itselleni Wolfenstein ei edes PC-puolella kolahtanut ja Ghost Recon ei vain sovellu niin hyvin moninpeliviihteeksi. Näinpä väittäisin, että SOF2:n on parasta räiskintäviihdettä, mitä tällä hetkellä voit pelata Xbox Livellä. Sillä on kuitenkin yksi radikaali ongelma ja se liittyy suosioon. Nimittäin ainakin testisessioideni aikana peliseuraa oli vaikea löytää ja siksi sopii toivoa, että peli saa vähitellen ansaitsemaansa huomioita, nimittäin ainakin PC-puolella peliä pelaa suuri suomalaisyhteisö.
Koska kaiken kaikkiaan yksinpeli eroaa moninpelistä huomattavasti ja peliä ei pääse pelaamaan ollenkaan jaetulla ruudulla, en voi varauksitta suositella SOF2:sta ihmisille, joilla Xbox Liveä ei ole. Se on nimittäin rimaa hipoen keksitason ylittävää, kohtuullisen puuduttavaa, jatkuvaa räiskintää. Moninpelinä taas se on juuri sitä laadukasta FPS-toimintaa jota Xbox Live kaipaa ja suosittelenkin Soldier of Fortune kakkosta kaikille livettäjille lämpimästi.
