Soldiers: Heroes of the World War 2 (pc)

Iskee kuin miljoona volttia

Soldiers: Heroes of the World War 2 tarjoaa tuutin täydeltä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kyseessä on tosiaikanaksu, joka sekoittaa kevyestä strategiasta ja ongelmanratkonnasta erittäin toimivan paketin. Jos kyseessä olisi elokuva, julisteessa lukisi isolla: Räjähtävää toimintaa.

Soldiers koostuu neljästä kuuden tehtävän mittaisesta kampanjasta, joiden osapuolina ovat Englanti, USA, Neuvostoliitto ja natsi-Saksa. Kampanjat kuvaavat pienten sotilasjoukkojen sankarillista sotaa, jossa kuolemaa kylvetään armotta ja kaupunkien arkkitehtuuria muokataan dynamiitilla. Pelaaja ohjastaa pientä muutaman miehen vahvuista sotilasjoukkoa. Pienellä joukolla ei voi rynniä suoraan päin ylivoimaista vihollista. Tästä syystä Soldiers on enemmän ongelmanratkontapeli kuin suoraviivainen tosiaikanaksu. Tehtävien suunnitteluun on panostettu erittäin paljon ja jokaisen kampanjan jokainen tehtävä tarjoaa aina jotain uutta. Kampanjoiden ja tehtävien juonet ovat juuri niin korneja, kuin suoraan Korkeajännityksestä, että ne sopivat tähän peliin kuin nyrkki silmään. Valitettavasti neljä kampanjaa ja muutama lisätehtävä on varsin vähän, mutta onneksi modikulttuuri kukoistaa ja moninpelikin löytyy. Maksimissaan kuudentoista pelaajan rähinässä tanner taatusti tömisee ja aitaa kaatuu.

Pienen ja piskuisen sotilasjoukon ohjastaminen on varsin yksinkertaista, muttei kivutonta. Soldiersin heikkous on kankea käyttöliittymä. Hahmojen ohjastaminen hoituu perinteisellä osoita ja klikkaa –toiminnolla, tai vastaavasti yksittäistä sotilasta voidaan ohjata nuolinäppäimistä tähdäten samaan aikaan hiirellä vihollista. Heikkous on siinä, että luotettaessa tekoälyn ampumistaitoon tuloksena on lukematon määrä huteja, kun taas manuaaliohjaus saa aikaan, ainakin allekirjoittaneella, turhan paljon sähläämistä ja pelin tallennusten lataamisia.

Sotilaiden ei tarvitse seistä sotatantereella tyhjin käsin. Erilaisia vahingoittamistyökaluja löytyy runsaasti aina veitsestä sinkoon ja Molotovin cocktailista telamiinaan. Jokaiselle aseelle tulee vieläpä käyttöä. Kiväärillä napsitaan ikkunoista tarkk’ampujia, konekiväärillä suolataan päin rynniviä vihollisia ja kranaateilla tyhjennetään konekivääripesäkkeet. Mikäli sotilaalle käy niin hassusti, että ammukset tai aseet loppuvat kesken, voi edesmenneiltä kerätä lisää parempaan käyttöön.

Marssiminen ei aina maita, mutta onneksi voi hypätä jonkin kentältä löytyvän ajoneuvon kyytiin. Pelistä löytyy mitä erilaisimpia panssarivaunuja, moottoripyöriä, kuorma-autoja ja miehistönkuljetusvaunuja. Ajoneuvoissa on myös oma pieni vauriomallinnuksensa. Niistä voi tuhota renkaat, tykin tai moottorin. Hyvästä osumasta autot syttyvät palamaan, ja lopulta räjähtävät näyttävästi. Tämän pelin edustamaa kevytrealismia sietäisi nähdä useammassa pelissä tylsän osumapistejärjestelmän sijaan.

Tekoäly ei ole huono, muttei terävintäkään kärkeä. Vihollinen esimerkiksi ei piittaa omasta hengestään pätkän vertaa, ja yleisin taktiikka onkin juosta suoraan päin pelaajan panssarivaunua ja sotilaita. Mutta on tekoälyllä kirkkaatkin hetkensä. Se osaa koukata, hakea suojaa, iskeä ryhmässä – valitettavasti nämä hetket tuntuvat olevan kovin harvassa. Tehtävissä vaikeustasoa korjataan juuri vihollisten määrällä, ei laadulla.

Soldiers: Heroes of the World War 2:n herkku löytyy 3D-moottorista ja maastosta. Kentältä löytyy uskomaton määrä puita, puskia, peltoja, rakennuksia. Ja kaiken saa rikki. Soldiersissa ei säästetä dynamiittia. Räjähdyksissä on enemmän potkua kuin Hollywoodin tehosteissa yhteensä. Onkin harvinaista, että kylästä olisi mitään jäljellä tehtävän päätyttyä. Muokkautuva maasto yhdistettynä mojoviin räjähdyksiin, dynaamisesti sortuviin taloihin, palaviin metsiin ja tuhoutuviin ajoneuvoihin takaa mahtavan pelikokemuksen. Ainoastaan autenttiset Korkkarista tutut huudot puuttuvat. Niiden tilalla on muutama vaimea huudahdus, jotka valitettavasti vielä toistetaan useita kymmeniä kertoja per tehtävä.

Äänipuolella kaikki pelaa. Räjähdyksissä, laukauksissa ja raudan kolinassa on mukavasti potkua. Ehkä hieman enemmän olisi kaivannut basson jytinää ja ylipäätään yliampuvuutta. Musiikkipuolella taas mikään ei pelaa. Harvoin käy niin kuin nyt, että musiikit joutuu laittamaan pois päältä. Kun sama sävelmä ajetaan uudestaan ja uudestaan noin kahden minuutin jaksossa, periaatteessa toimivakin sävelmä kuluu pian puhki ja alkaa tympäännyttämään.

Soldiers: Heroes of the World War 2 on epäilemättä yksi vuoden kovimmista peleistä. Näin räjähtävää korkkaritunnelmaa tarjoillaan hyvin harvoin. Pienissä tekoäly- ja käyttöliittymäongelmissa ei ole tarpeeksi voimaa tämän sotilaan kaatamiseen. Toimiva yksinpeli, kelvollinen moninpeli ja Codemastersin vankkumaton tuki modikulttuurille tekee pelistä pitkäikäisen. Varoituksen sanana täytyy todeta, että julkaisuversio vaatii päivityksen. Ennen sitä Soldiersissa on muutamia todella pahoja bugeja. Päivitys myös avaa mahdollisuuden modien lataamiseen. Tästäkin huolimatta kauppaan, mars!