Sonic Advance 2 (GBA)

06.05.2003 00:00 | Mikko Karvonen

eDomen arvostelussa Game Boy Advancen Sonic Advance 2

Segan ryhdyttyä konsolivalmistajasta itsenäiseksi pelijulkaisijaksi yhtiö on tehnyt materiaalia kaikille nykyisille konsoleille. Yleisestä kaavasta poiketen se on kuitenkin keskittynyt työstämään kullekin alustalle omia yksinoikeuspelejään sen sijaan, että olisi kaupannut jokaista julkaisuaan kaikille koneille. Niin Sony kuin Microsoftkin ovat saaneet oman osansa yhtiön hittipeleistä. Kaikkein pisimmän korren veti kuitenkin Nintendo, sillä Dreamcastin kaaduttua Gamecube ja Game Boy Advance ovat saaneet kunnian isännöidä Sonic the Hedgehogin seikkailuja. Niistä tuorein on käsikonsolille ilmestynyt Sonic Advance 2.

Tutuissa maisemissa mennään

Pelin taustatarina ei sisällä mitään yllättävää. Paha Dr Robotnik on jälleen vanginnut kaikki Sonicin vartioimat eläimet ja muuttanut ne vihamielisiksi roboteiksi. Siinä sivussa loukkuun on jäänyt myös joukko muita hahmoja, joten pelastettavaa riittää. Pysäyttääkseen vanhan vihamiehensä Sonic tarvitsee salaisiin bonuskenttiin piilotetut Chaos Emeraldit eli robottien väistelemisen lisäksi tiedossa on laajojen ja monipuolisten kenttien tutkimista. Pelin juoni on siis rakennettu täsmälleen samoista elementeistä kuin ennenkin. Sonic-faneja tämä tuskin häiritsee, sillä tiettyjen perusasioiden toistaminen kuuluu sarjan luonteeseen.

Taustatarinan lisäksi tämä pätee myös kenttäsuunnitteluun. Tällä kertaa mukana on 14 laajaa kokonaisuutta, jotka sisältävät tuttuun tapaan mm. vauhtia lisääviä kiihdyttimiä, looppeja, piikkiansoja ja trampoliineja. Eteenpäin rynnätään useimmiten valtavalla nopeudella eikä korkeuseroissakaan ole säästelty. Mukana on niin paljon elementtejä ja yksityiskohtia, että ensimmäisellä yrityksellä kaikkien salaisuuksien löytäminen on lähes toivotonta. Yleensä kunkin Chaos Emeraldin paikallistaminen vaatii ainakin muutaman pelikerran. Kentät ovat kuitenkin niin suuria ja monipuolisia, että samaa reittiä tulee kuljettua vain harvoin eikä toisiaan muistuttavia kohtia juurikaan löydy. Niinpä peli jaksaa kiinnostaa, vaikka tasojen kertaaminen onkin käytännössä pakollista.

Sonicin seikkailun edetessä pelattavien hahmojen joukkoon liittyvät Cream the Rabbit, Tails ja Knuckles. Sankarinelikön kaikki jäsenet käyvät lävitse samoja kenttiä, mutta heidän erilaisten ominaisuuksiensa ansiosta kokemus on aina erilainen. Muita hahmoja hitaampi Knuckles luottaa voimaan ja kaksihäntäinen kettu Tails hallitsee vain pari hyökkäystä, mutta korvaa puutteen kätevällä lentotaidollaan. Vastaava ominaisuus löytyy myös korviaan pyörittävältä Creamilta, joka ei kuitenkaan pysy ilmassa yhtä pitkään kuin Tails. Sen sijaan Creamin valttikortti on pieni chao-otus Cheese, joka hyökkäilee vihollisten kimppuun ja poimii ruudulla näkyviä erikoiskolikoita. Hahmokaarti edustaa siis yhtä monipuolista linjaa kuin kenttäsuunnittelukin.

Laatua ja kevyttä moninpeliä

Chaos Emeraldien ja Dr Robotnikin ympärillä pyörivän seikkailun lisäksi paketista löytyy hahmojen nopeutta mittaava Time Attack -moodi sekä pari erilaista moninpelivaihtoehtoa. Yhdellä pelikasetilla päästään keräilemään sormuksia yksinkertaisissa kentissä ja useammalla juoksemaan kilpaa normaalien tasojen lävitse. Molemmat vaihtoehdot ovat hetkellisesti hauskoja, mutta kovin pitkäikäistä viihdettä moninpelistä ei irtoa. Pääseikkailun läpäiseminen palkitaan ylimääräisellä Tiny Chao Garden -pelimoodilla, josta on iloa varsinkin söpöistä pikkuotuksista pitäville. Sen puitteissa pelaaja saa kasvattaa omia virtuaalilemmikkejään ja leikkiä näiden kanssa kahdella yksinkertaisella minipelillä.

Pelattavuuden suhteen paketti on taattua Sega-laatua. Jokaisella hahmolla tusinan verran erilaisia liikkeitä, jotka tehdään ristiohjaimen, kahden perusnapin ja oikean liipaisimen avulla. Suurin osa kontrolleista on erittäin helppo sisäistää eikä harvemmin tarvittujen temppujen käyttäminenkään vaadi mitään keskittymistä kummempaa. Pelin valtava nopeus johtaa varsinkin vaikeammissa kentissä usein siihen, että hahmo säntää päin vihollista tai piikkiansaa ennen kuin pelaaja ehtii reagoida tilanteeseen mitenkään. Kuten Sonic-sarjan ominaisuuksiin yleensä kuuluu, nämä törmäykset eivät ihmeemmin haittaa pelaamista, vaan meno jatkuu sormusten keräilemisen jälkeen entisellään.

Audiovisuaalisella osastolla tulokas edustaa Game Boy Advancen ehdotonta parhaimmistoa. Sekä pelihahmot että kentät on mallinnettu erittäin tarkasti eikä yksityiskohtien määrässä ole säästelty. Etenkin animaatiotiimi on tehnyt loistavaa jälkeä, sillä perusliikkeiden lisäksi mukana on paljon pieniä, rakkaudella tehtyjä bonuksia. Esimerkiksi ristiohjaimen painaminen ylös hahmon seisoessa paikoillaan saa Sonicin venyttelemään malttamattoman oloisena ja Creamin syömään jäätelöä chao-otuksen kärkkyessä vieressä makupaloja. Myös pelitilanteen mukaan vaihtuvat taustamusiikit ovat mainitsemisen arvoiset. Kappaleiden tempo ja tyyli muuttuu jatkuvasti tukien erinomaisesti ruudun tapahtumia. Esimerkiksi kaikkien sormusten menettämistä säestää useimmissa kentissä dramaattinen, hieman uhkaava rumpukuvio.

Sonic Advance 2 on jälleen kerran erittäin vakuuttava lisä sinisen turbosiilin seikkailuihin. Se on rakennettu jokaista yksityiskohtaa myöten tiukalla ammattitaidolla eikä lopputulos ota itseään liian vakavasti. Moninpeli-moodit ovat tosin melko heppoisia ja väkisin keksityn oloisia, mutta tuskin kukaan niiden takia tätä peliä hankkiikaan. Paketin ainoa todellinen ongelma on sen liiallinen tuttuus. Kaikki mukana olevat elementit on esitelty jo sarjan aikaisemmissa julkaisuissa, joten jotakin uutta kaipaavalle peli ei sovi. Perinteisen Sonicin ystäville kokonaisuus on kuitenkin ehdottomasti hankkimisen arvoinen herkkupala.