Sonic Mega Collection Plus (GC, pc, PS2, Xbox)

Testasimme kokoelman pc-versiota.

Retropelit ovat in. Kiitos emulaattorien ja Internetin, kokonainen sukupolvi voi nyt tunnustaa rakkauttaan peleihin ja koneisiin, joiden elinaikana he eivät vielä olleet syntyneetkään. Pelitalot ovat huomanneet saman asian, joten nyt retrokuume tuottaa myös rahaa. Osa kokoelmista on ollut huipputasoa, osa taas säälittävää roskaa, joille emukoodaajat luultavasti nauravat vieläkin.

Sonic Mega Collection Plus on paperilla todella kova paketti. DVD sisältää Megadriven ja Game Gearin alkuperäiset Sonic-pelit sekä roppakaupalla sarjakuvien ja videopätkien kaltaista bonusmateriaalia. Voisiko Sonic-fani enää enempää toivoa?

Maanantaikappale

Mikäli joku ei ole Sonic the Hedgehogin historiasta tietoinen, kerrattakoon pelien perusidea nopeasti. Sonic on maailman nopein siili, joka hyppii, loikkii ja rynnistää läpi avointen ja monimutkaisten tasojen. Pelin teema on aina ollut vauhti, jota pelit tarjosivat suurissa annoksissa. Näin ollen kunnollisen Sonic-kokoelman tulisi pystyä nopeaan ruudunpäivitykseen ja tarkkoihin kontrolleihin. Ei luulisi olevan nykypäivän koneille suurikaan ongelma.

Kutkuttavat alkuasetelmat vaihtuvat pian kirvelevään pettymykseen, sillä kokoelman toteutus on luokaton. Hupi alkaa jo ohjainasetusten säätelystä. Vaikka pelin asennusohjelma tunnisti kaikki koneeseen kiinni lyödyt kapulat, tulos oli aina jollain tavalla puutteellinen. Joillain ohjaimilla valikot pyörivät ympyrää kuin hedelmäpelissä. Toisella taas yksikään napeista ei reagoinut ärsykkeisiin millään tapaa. Kyse ei ollut myöskään mistään viitosen halpistavarasta, vaan Logitechin ja Microsoftin padeista.

Näppäimistöllä näitä on ennenkin pelattu, joten ei haittaa. Paitsi että näppäinkomentojen ja ruudulla tapahtuvan toiminnan välissä on ikävä viive. Tiukoissa paikoissa tämä johtaa väistämättä virheisiin, joihin Sonicin kaltaisessa pelissä ei olisi juurikaan varaa.

Audiovisuaalisesti emulaattori suoriutuu tehtävästään kiitettävästi. Pelit näyttävät ja varsinkin kuulostavat todella autenttisilta. Ruudunpäivitys on pääasiassa nopeaa, joskin varsinkin Sonic 3:n tiukimmissa paikoissa ruudunpäivitys tahmaa käsittämättömästi.

Näin siis Sonic-tasoloikkapeleissä. Sonic Spinball ja Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine ovat huomattavasti sujuvampia ja alkuperäiselle uskollisempia käännöksiä.

Puutteellinen

Sonic Mega Collection Plus on jo alunperinkin ikävissä lähtöasetelmissa. Se joutuu kilpailemaan ilmaisten emulaattorien kanssa, joten myyntivalttina tulisi olla bonusmateriaalia enemmän täysin alkuperäiselle uskollinen toteutus. Tässä kohtaa omeletti lässähtää kasaan kunnolla.

Pelit kyllä näyttävät ja kuulostavat alkuperäisiltä, mutta tuntuma on täysin kateissa. Pienet viiveet ohjauksessa ja tiukoissa paikoissa takelteleva ruudunpäivitys saavat aikaan turhia kuolemia ja turhautumista. Vaikka haluaisin sanoa, että Sonic Mega Collection Plus pieksee ilmaisemulaattorit mennen tullen, se ei olisi lähelläkään totuutta. Kokoelmassa on lisäksi käsittämättömiä puutteita. Missä on esimerkiksi mahtava Sonic CD? DVD:llä olisi kuitenkin ollut tilaa vielä jokunen giga.

Sonic Mega Collection Plus on kiva lisä Sonic-fanaatikon kokoelmaan, mutta ei valitettavasti tarpeeksi laadukas ollakseen Se Ainoa Oikea Tapa pelata Sonic-pelejä. Jokaisen omalletunnolle jää, emuloiko Sonicinsa ilmaiseksi vai ei.