UUSIMMAT

Soul Calibur 2 (PS2)

26.05.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

Yleisesti maailman parhaana tappelupelinä pidetty Soul Calibur on saamassa jatko-osan. Tai tarkemmin sanottuna on jo saanut; Suomeen Soul Calibur 2 rantautuu vasta syksyllä. Me saimme kuitenkin käsiimme pelin Japanin painoksen, joka lähinnä tekstejä lukuun ottamatta on sama peli joka meillekin on tulossa. Heti aluksi voi sanoa, että peli on juuri sitä mitä siltä odotettiinkin.

Soul Calibur 2 marssittaa taisteluareenalle yli 20 sielua, joista suuri osa on jo ennestään tuttuja, mutta toki muutamia uusia kasvojakin on mukana. Näistä merkittävin lienee Tekken-veteraani Heihachi Mishima, joka löytyy vain PS2:n Soul Calibur 2:sta. Pelin jokaisessa painoksessa on nimittäin yksi exclusive-hahmo. GameCubella päästään taistelemaan Linkillä, Xboxilla riehuu Spawn ja PlayStation 2:lla siis Heihachi.

Pelin tarina kertoo miekasta, joka tunnetaan nimellä Soul Calibur. Kahdesta terästä taottu miekka ruokki itseään ihmisten sieluilla ja piti sisällään paljon pahaa. Eräs soturi kuitenkin hajotti miekan, mutta lopputulos ei ollut toivottu. Pahuus ei nimittäin tuhoutunut, vaan pääsi irralleen, ja soturi joutui miekan toisen puoliskon riivaamaksi. Mies tappoi ihmisiä kolmen vuoden ajan, mutta sitten murhat loppuivat ja rauha laskeutui maahan. Neljä vuotta myöhemmin kauan kadoksissa ollut miekka alkoi kuitenkin saastuttaa maailmaa uudelleen. Tällä kertaa oli vain ajan kysymys milloin maat ja meret päätyisivät sen tumman verhon alle. Tämän miekan tähden pelin soturit ovat lähteneet liikenteeseen. Heillä jokaisella on omat syynsä saada miekka käsiinsä. Maailman kohtalo on siis jälleen jätetty pelaajan harteille. Juonta valotetaan pelin aikana enemmänkin, mutta minun japanin taidoillani ei käännetä yhtä sanaa lauseista puhumattakaan, joten tämän tarkemmin en juonen kulusta osaa tässä vaiheessa kertoa.

Kuten pelisarjan ensimmäisessä osassa, myös tässä käydään taisteluun miekoilla, kirveillä ja muilla aseilla. Hahmojen välillä on huikeita ominaisuuseroja. Esimerkiksi valtavaa kirvestä heilutteleva on hidas mutta äärimmäisen voimakas vastustaja. Toista ääripäätä edustaa vikkelä Cassandra, jonka pienellä miekan nysällä joutuu huitomaan todella reippaasti saadakseen vastustajan hengiltä. Myös oman ja vastustajan aseen pituus vaikuttaa olennaisesti taistelun kulkuun. Vaikka voisi olettaa, että pitkällä ja tehokkaalla aseella taisteleva vastustaja on lähes voittamaton, se ei pidä paikkaansa. Nopeuttaan hyväksi käyttäen taitava pelaaja pistää kyllä päihin hidasliikkeistä vastustajaa, ennen kuin tämä ehtii edes asettaan kohottaa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin pakko sanoa, että aloittelevien pelaajien käsittelyssä muutamien hahmojen väliset tasoerot ovat hieman liiankin suuret.

Tappelupelit nojaavat usein pääasiassa moninpelikokemukseen, mutta Soul Calibur 2:ssa myös yksinpeliosuudesta saa huomattavan paljon irti. Yksittäisten tappelujen lisäksi pelistä nimittäin löytyy pelisarjan Weapon Master -moodi, jossa pelaaja seikkailee ympäri maailmaa piesten vastustajia erilaisten sääntöjen mukaan. Yksinkertaisimmillaan ottelut ovat normaaleja mies vastaan mies -vääntöjä, mutta pahimmillaan pelaaja joutuu taistelemaan peräkkäin useita vihollisia vastaan saamatta välillä lisää energiaa. Jos tämä ei vielä riitä, voi ottelusta löytyä ominaisuus, joka aiheuttaa häviön mikäli pelaajaa lyödään niin, että tämä kaatuu maahan. Alussa päästään helpommalla, mutta vaikeustaso nousee nopeasti, ja kun kaikki tehtävät on läpäisty kerran, pääsee tehtäviä yrittämään pariin otteeseen uudestaan vaikeustason hipoessa kipukynnystä.

Weapon Masterissa voitokasta pelaajaa palkitaan kokemuspisteillä ja rahalla. Kokemuspisteillä oma arvo kohoaa, mutta sen näkyvämpää vaikutusta kokemuksella ei ole. Rahalla sen sijaan tekee paljonkin. Jokaisessa maanosassa on kauppoja, joista saa ostettua monenmoista tavaraa aina konseptitaiteesta uusiin aseisiin. Näitä aseita voi sitten käyttää Weapon Master -moodissa sekä extra-pelimoodeissa (joista lisää hetken kuluttua). Uutta tavaraa saa myös ilmaiseksi pieksämällä eteen tulevat viholliset ja etenemällä pelissä. Kosmeettisen muutoksen lisäksi uusilla aseilla on myös hieman erilaiset ominaisuudet ja joillakin aseilla saattaa olla joitakin erikoisominaisuuksia.

Muita pelimoodeja ovat ne perinteiset yksittäiset ottelut tietokonetta ja kaveria vastaan, Time Attack, Survival, team-matsit ja harjoittelu. Näistä jokaisesta on tarjolla myös Extra-etuliitteellä varustettu vaihtoehto, joka on käytännössä kuitenkin sama kuin normaalimoodi. Ainoana erona on mahdollisuus valita käyttöön Weapon Master -moodissa hankittuja aseita. Arcadet ja muut yksinpeliin tarkoitetut moodit Weapon Masteria lukuun ottamatta ovat kovin lyhytikäisiä, mutta moninpelinä Soul Calibur 2 on pelimaailman eliittiä. Kaverin kanssa mäiskiminen on yksinkertaisesti hulvatonta hupia, eikä mikään ole sen hauskempaa kuin nuijia epätoivoisesti pädiä hakkaavaa kaveria ja nauraa samalla räkäisesti hänen tuskalleen. Vaikka pelaajilla olisi jonkin verran tasoeroakin, ei se välttämättä näy heti pelissä, sillä lyöntinappien summittaisella hakkaamisellakin voi pärjätä, ellei vastassa ole todellinen mestari. Tämä selittyy todella yksinkertaisilla kontrolleilla, jotka sisäistää jo parin ensimmäisen matsin aikana. Toki taidolla on merkitystä. Tästä esimerkkinä tylyt 12-2 lukemat erästä toimistomme henkilöä vastaan.

Pelin tarina sijoittuu keskiajalle, ja se näkyy hahmoissa sekä useissa kentissä. Taisteluja käydään mm. tuulimyllyssä, katedraalissa sekä muutamassa hieman oudommassa paikassa. Suurin osa areenoista on ihan toimivia, mutta parilla areenalla taistelualueelta putoaminen on vähän liiankin helppoa. Kaikki Soul Caliburia pelanneethan muistavat, että areenoilta voi tosiaan pudota ja tämä aiheuttaa heti tappion. Hahmot ja niiden liikkeet on nekin taidokkaasti toteutettu. Ulkoasultaan peli ei ole mikään maailmaa mullistava tapaus, mutta todella hyvän näköinen kuitenkin. Animaatiot ovat grafiikan kaikkein parasta antia, sillä jokaisen hahmon useat kymmenet liikkeet näyttävät kerrassaan mahtavilta, eikä minkäänlaisia teknisiä bugejakaan esiintynyt.

Äänimaailmasta päällimmäisenä mieleen jäävät varsin onnistuneet musiikit, jotka keskiaikaisella mahtipontisuudellaan luovat peliin mukavasti tunnelmaa. Aseiden kilahtelut ja hahmojen ähkimiset ovat nekin taattua laatua, ja osumista kielivät äänet toimivat nekin.

On ilo todeta, että Namcolla on panostettu ihan tosissaan Soul Calibur 2:n tekemiseen, eikä ole lähdetty ratsastamaan edellisten pelien maineella. Soul Calibur 2 on yksinkertaisesti mahtava taistelupeli, joka ei kärsi pahoin edes mäiskintäpelien perusongelmasta, yksinpeliominaisuuksien vähyydestä. Pelistä on kerta kaikkiaan mahdotonta löytää mitään suurempaa valittamisen aihetta. Tällä hetkellä tappelupelien terävimmässä kärjessä komeilee kaksi peliä, molempien nimi on Soul Calibur.

— Mikko Matilainen