Uusimmat

Spawn – Armageddon (Xbox)

07.04.2004 00:00 Muropaketin toimitus

Sarjakuva- ja elokuvasankarit ovat jo pitkään valloittaneet videopelien maailmaa vaihtelevalla menestyksellä. Lisenssipelit ovat huonossa maineessa, eivätkä aivan syyttä: usein lisenssipeli on vain yksi uusi tapa nyhtää nuorison taskuista ne viimeisetkin eurot.

Tällä kertaa käsittelyyn on otettu Spawn, mielenkiintoinen sekoitus sotilasta ja supersankaria. Palkkatappajana toimineen Spawnin murhauttaa tämän oma pomo. Kuolemanjälkeinen sopimus saatanan kanssa auttaa Spawnin takaisin maan pinnalle saamaan kostonsa. Juonen sarjakuvamaisuuden ei kai pitäisi yllättää tässä yhteydessä.

Spawn on hahmon ulkopuolelta kuvattua toimintaa. Sankarimme käyttää Kärsimys-nimistä kirvestä sekä pitkiä ketjuja, jotka syöksyvät kohti vihollista Spawnin lantion seudulta. Se näyttää yhtä kummalliselta kuin kuulostaakin. Perusaseiden lisäksi käytössä ovat haulikko, konekiväärit, raketinheittimet sekä erilaiset enkelten kehittämät tykit. Näiden lisäksi kurjuutta ja kärsimystä voi jakaa erilaisilla helvetillisillä voimilla.

Kontrollit ovat yksinkertaiset ja suhteellisen toimivat. Spawnin kirvestä käytetään painamalla B-nappulaa peräkkäin. Ampumiselle, helvetillisille voimille ja hyppäämiselle on varattu yksi nappula kullekin. Liipaisimilla käytetään ketjuja tarraamiseen ja vastustajan lukitsemiseen. D-pad valitsee käytettävän aseen ja helvetillisen voiman. Kontrollien heikkous on juuri aseiden valinta, joka taistelun aikana on turhan hankalaa.
Harvemmin käytettävien helvetillisten voimien valinnan olisi voinut siirtää muille nappuloille. Kontrolleja saa onneksi muuttaa.

Spawn ei lennä, mutta viittansa rippeiden avulla sankarimme pystyy liitelemään hetken verran. Ketjujen avulla voi tarttua kiinni ja vetää itsensä esimerkiksi rotkon yli. Omaperäisyyttä jää kaipaamaan, onhan kyseessä sentään supersankari eikä mikään Tarzan.

Kentät ovat perustason tasoloikkaa vihollisilla höystettyinä. Tekoälyä joko ei ole tai sitten se on tahallaan typerää koko pelin ajan. Vastustajat toistavat samoja, ennalta-arvattavia kaavoja eikä kenttien loppuvastustajien taso päätä huimaa. Yksi ja ainoa kirvescombo takaa sen, että homma alkaa puuduttaa nopeasti.

Hyvät tausta- ja taistelumusiikit, yksi Marilyn Mansonin biisi ja synkeät valikot eivät riitä nostamaan arvosanaa kiitettäväksi. Kaiken lisäksi peli on lyhyt. Lisäarvoa yritetään luoda kentiltä kerättävillä sarjakuvalehtien kansilla ja läpipeluun uusinnoilla, mikä ei houkuttele.

Spawn – armageddon ei ole silti aivan toivoton yritys. Se on varmasti vilkaisun arvoinen peli kaikille sarjakuvan ystäville.

Jaakko Viitanen

Muropaketin uusimmat