Spider-Man 2 (GC, pc, PS2, Xbox)
Tiukkojen kokovartaloasujen ja yliluonnollisten voimien ystävät, iloitkaa! Elokuvateattereihin rynnistänyt Spider-Man 2 on saanut seuraajia myös pelimarkkinoilla. Tällä kertaa seittiä heitetään Xboxin päälle suoraan New Yorkista.
Hämiksen vastuksina ovat elokuvasta tutut viholliset pääpahiksena häärivän tohtori Mustekalan johdolla. Pelimaailmassa on pyritty aidon kaupunkikuvan lisäksi liikkumisen vapauteen, jossa osittain myös onnistutaan. Liikkuminen on vapaata, mutta tekijöiden mainostamaa ”mene minne vain, tee mitä vain” –tunnetta ei pelaamisen aikana synny.
Suurin ongelma on, että upeasti mallinnetussa kaupungissa ei ole kiinnostavaa tekemistä. Ajanvietteeksi tarjotaan yksittäisten ihmisten ongelmien ratkaisua, erilaisia haasteita ja infopisteitä, joista saa vinkkejä pelin pelaamiseen. Yksittäisten ihmisten ongelmat ovat hämmästyttävän samanlaisia joka puolella kaupunkia: joku ryöstetään, joku tippuu tai joku täytyy kuljettaa sairaalaan. Infopisteiden metsästys on yhtä hauskaa kuin joulu ilman lahjoja, ja haasteet ovat joko naurettavan helppoja tai todella vaikeita.
Mutta mitä sitten jos vapaa hortoilu kaupungissa ei olisikaan kiinnostavaa? Ainahan on juoni, saatat sanoa. Ikävä vain, että juonen etenemiseen tarvitaan sankaripisteitä, joita kerätään typerien yksittäisten pikkuongelmien ratkomisesta. Neljättä kertaa samaa raha-autoa pelastaessa tulee mieleen, ettei tässä ole mitään tolkkua.
Spider-Man 2 on, kuten niin moni lisenssipeli, keskinkertainen kokemus. Upea kaupunki häiritsee hiljaisuudellaan, joka leimaa koko pelin luomaa mielikuvaa. Näin hienosti mallinnettua kaupunkiympäristöä olisi suonut käytettävän paremmin hyödyksi.
