Spy Hunter: Nowhere to Run –ennakko (PS2, Xbox)

Spy Hunter-kolikkopeli on varmasti tuttu monille vanhan koulukunnan ja retropelikokoelmien kautta uudemmankin polven pelaajille. Lintuperspektiivistä kuvatussa ajopelissä paahdettiin Interceptor-autolla huimaa vauhtia ikimuistoisen Peter Gun -teemamusiikin pauhatessa.

Pari vuotta sitten Midway herätti Spy Hunterin henkiin varsin onnistuneella kolmiulotteisella päivityksellä, joka säilytti pelin yksinkertaisen ”täysillä eteenpäin ja aseet laulaa” -meiningin. Lopputulos oli yllättävän pelattava sekä viihdyttävä. Jatko-osa oli valitettavasti huomattavasti heikompi tekele, mutta sanoisiko kolmas kerta toden?

Nyt myös jalkapelillä ja merellä

Spy Hunter: Nowhere to Run hyötyy erään Dwayne ”The Rock” Johnsonin osallistumisesta pelin tuotantoon. Rock on jo parin vuoden ajan hehkuttanut tekevänsä Spy Hunter -elokuvan, jonka pitäisi olla paraikaa tuotannossa. The Rock on mukana myös pelissä, jossa hän esittää Alex Deckeriä.

Decker taistelee Interceptor-ajoneuvollaan rikollista NOSTRA-organisaatiota vastaan. Hieman kuin Michael Knight Ritari Ässässä. Interceptor-auto ei osaa puhua, mutta se voi muuttua lennossa pikaveneeksi ja moottoripyöräksi. Aseistukseen kuuluvat muun muassa raketit ja konekivääri.

Rockin myötä mukaan on ujutettu kenttiä, jossa jalkaudutaan ja mätetään Rockilla – tai siis Alexilla. Animaatio on ehtaa Rockia, sillä miehen liikehdintä taltioitiin liikemallinnustekniikalla. Tappeluissa on hikisen fyysinen fiilis iskujen osuessa NOSTRA-agenttien leukaperiin. Rockilla voi tietenkin suorittaa erilaisia painiliikkeitä, kuten suplexeja ja headlockeja. Hauskinta oli napata vastustaja, nostaa hänet pään yli ja viskoa vaikkapa portaisiin tai päin seinää. Nyrkkien ohella käyttää voi myös haulikoita ja pistooleita. Demossa pääsi taistelemaan muun muassa punaisten lyhtyjen alueella Amsterdamissa. Pelimekaniikka toimi tarpeeksi hyvin, joskin kameran toiminta tarvitsee vielä hienosäätöä.

Ajaminen, joko veneellä tai autolla, on yksinkertaista ja tuntuu hyvältä. Simulaatiosta ei todellakaan ole kyse. Vauhti on hirmuista, ja visuaalisesti meininki näyttää sopivan toimintaelokuvamaiselta. Peli tuntuu siinäkin mielessä mukavalta, että sitä voi pelata lyhyissä erissä, eikä pelaamisen aloittamiseen mene kuin hetki.

Ihka ensimmäinen Spy Hunter muuten ilmestyi vuonna 1983. Midwayn julkaisema peli nähtiin muun muassa Atari 2600:lla, Commodore 64:llä, Spectrumilla ja Amstrad CPC:llä, eli kaikilla aikansa huippupelikoneilla. Pelin toista tulemista varrottiin vuoteen 2001 saakka, minkä jälkeen sarjaa onkin lämmitelty melkeinpä vuosittain.

Spy Hunter: Nowhere to Run ilmestyy kesällä PlayStation 2:lle ja Xboxille.