Star Trek Voyager: Elite Force (PC)

Star Trek Voyager: Elite Force sijoittuu trekkismin neljännen tv-sarjan, Voyagerin, maailmaan. Sarjan nimen kantaja Voyager on alus joka on sinkoutunut madonreiän kautta hirvittävän kauas kotoaan, ja yrittää selviytymisen ohella löytää tietään takaisin tunnetun maailmankaikkeuden alueelle. Tutkien täysin tuntemattomia osia galaksista ja kohdaten outoja rotuja Voyagerin miehistö nilkuttaa päivästä päivään koettaen pitää aluksensa toimintakunnossa.

Star Trekiin pohjautuvia tietokonepelejä on perinteisesti riivannut kirous. Vaikka niitä on tehty jo lähemmäs parinkymmenen vuoden ajan on lisenssistä ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Star Trek-peliin kun suhtaudutaan huomattavasti tiukemmin ja fanaattisemmin kuin johonkin anonyymimpään science fiction-aiheeseen. Hyvä lisenssipeli voi siepata mukaansa trekkaajat ja muutkin pelaajat, mutta hiukankin kehnompi esitys kerää niskaansa pyhää vihaa. Ja valitettavasti Trek-lisenssipelit ovat useimmiten kohdelleet esikuvaansa varsin kaltoin.

Yleensä Trek-pelit ovat sisältäneet munauksen jos toisenkin, joskus flopanneetkin pahoin, mutta silti niiden voimaan jaksetaan uskoa. Keskimääräinen suhde tuntuu olevan yksi passeli Trek-peli kerran puolessa vuosikymmenessä. Elite Forcen kera joudummekin sitten odottamaan seuraavaa pahimmillaan viitisen vuotta, sillä Raven Softwaren väsäämä Voyager-sarjaan perustuva Elite Force menee kertalaakista top-5 Star Trek-pelien joukkoon.

Alun skeptisen kohtelun jälkeen Elite Force tempaisi mukaansa ja epäilyn suomukset saivat kyytiä. Peli osoitti heti alkumetreillä missä mennään ja onnistui pitämään pelaajan varpaillaan myös jatkossa. Lisäksi se suorastaan huokuu hienoa Star Trek-tunnelmaa. Grafiikka, äänet, kenttien suunnittelu, muut hahmot ja tarina toimivat ihmeen saumattomasti ja taidokkaasti yhteen sovitettuina. Tuloksena pelaaja imaistaankin tehokkaasti pelin sisään eikä otetta juuri päästetä löystymään.

Parhaiten peliä voi kuvailla jonkin Voyagerin jakson sisälle sijoittuvaksi pitkäksi tarinaksi, tai useamman jakson mittaiseksi jatkokertomukseksi. Tapahtumat alkavatkin vähintään yllättävällä tavalla: pelaaja löytää itsensä pelastustehtävästä Borgien, pelottavien kyberneettisten olentojen, aluksen sisältä ja joutuu heti harkitsemaan tekosiaan tavallista toimintapeliä tarkemmin. Dramaattisesti päättyvä kenttä osoittautuukin sitten holokannella käydyksi harjoitukseksi – minkä jälkeen varsinainen tarina vasta alkaa.

We Are The Borg.

Ja pian olet sinäkin…

Voyagerin komentosilta.

Mitähän tästä paneelista tapahtuu?

Alus joutuu oudon voiman vangiksi – ja voimakentällä suljetussa vankilassa kelluu joukko muitakin tuntemattomien rotujen aluksia, kaikki hyljättyjä. Mutta yksin he eivät ole – äkillisen hyökkäyksen ja alueen tutkimisen myötä käy ilmi että alueella liikkuu ainakin joukko avaruusrosvoja – eivätkä kaikki aluksetkaan ole niin autioita kuin sensorit väittävät. Siitäpä kertyykin yllätyksiä kun Voyagerilta lähetetään loittoryhmiä tutkimaan aluksia, etsimään tietoja tai muita apukeinoja ansasta pakenemiseksi. Loittoryhmä on aina useamman hahmon ryhmä joten pelaaja ei ole koskaan yksin, ainakaan tehtävien alussa.

Kuin televisioon astuisi

Peli on rakennettu tarinamaiseksi ja tv-jakson episodia muistuttavaksi. Jokainen tehtävä alkaa asiallisella johdatuksella jonka jälkeen pelaajan odotetaan valmistelevan tehtävää tavalla tai toisella – vaikkapa käymällä varustehuoneessa tai hoidattamassa itseään tohtorilla. Erittäin hyvä ajatus pelaajan upottamiseksi pelin maailmaan ja tapahtumiin.

Miehistö puurtaa Voyagerin reaktorin parissa.

Materiansiirtimet toimivat ilman Scottiakin.

Muukalaisaluksen arkkitehtuuri ei ole kovin standardisoitua.

Tännepäin, urheat punapukuiset naiset ja alienit.

Ja sama linja jatkuu. Ravenilaiset näyttävät miten toimintapeliinkin voidaan upottaa hyvä juoni ja elävöittää tapahtumia mielenkiintoisilla yllätyksillä, seuraten tyylikkäästi Valven ja Half-Lifen jalanjälkiä. Muut pelihahmot pulisevat runsaasti tuoden pelin tapahtumiin syvyyttä eikä meininki ole suinkaan jatkuvaa räiskintää. Toisaalla tarvitaan myös tarkkaa harkintaa ja hiiviskelyä. Lisäksi peli etenee välillä enemmänkin tarinapainotteisesti ja toimintakohtaukset enemmänkin värittävät kokonaisuutta. Sopivissa kohdissa kuvakulma vaihtuu pelaajasta ulkopuoliseen kameraan, jolloin esitetään lyhyt pelin omalla grafiikkamoottorilla toteutettu video jolla juonta kuljetetaan pykälä eteenpäin, näyttämällä esimerkiksi jokin tapahtuma tai hahmojen keskustelua. Erittäin jännittävä ja miellyttävä tapa kuljettaa pelaajaa tarinan sisällä. Hyvän grafiikkamoottorin, hahmojen animoinnin ja erityisesti kovatasoinen ääninäyttelijöiden ansiosta myös muut hahmot tuntuvat inhimillisiltä ja miellyttäviltä. Tai epämiellyttäviltä, hahmosta ja omista mieltymyksistä riippuen. Tapahtumiin voi todellakin uppoutua ja eläytyä.

Tarinan erittäin voimakas osuus tosin tuottaa yhden epäkohdan: peli on lineaarinen kuin mikä. Jotta tarina pysyisi hyvin kasassa ovat kaikki tapahtumat tarkoin skriptattuja. Niinpä tehtävissäkään ei ole yleensä valittavissa kuin yksi etenemissuunta jolta ei pääse karkaamaan milliäkään sivuraiteille. Haittaa tai harmia siitä ei ole, kokonaisuus kun on riittävän tiivistahtinen ja mukanaan pitävä, mutta jälleenpelattavuuden se romauttaa.

Peli on kovatasoinen myös teknisesti, mitä vähempää ei Quake 3:een perustuvalta peliltä voisikaan olettaa. Grafiikka on näyttävää ja sulavaa. Äänet välittävät hienoa tunnelmaa eri muukalaisaluksissa seikkailtaessa ja moninpelissä on hyvin jännittävää kuulostella miltä suunnalta toisten pelaajien askeleet kuuluvatkaan – ja valmistaa heille väijytys.

Lähes bugiton, lähes virheetön

Aseiden zoomaava tähtäin on näppärä tarkkuutta vaativaan ampumiseen.

Hetkinen? Eihän Babylon-asemien pitänyt tällä avaruussektorilla olla?

Matkalla kohti uutta tehtävää.

Vieläköhän nuo klingonit höpöjävät vai joko uskaltaa ampua…

Kovin montaa valituksen sanaa ei kerry. Joissakin kentissä samoja muukalaisötököitä kierrätetään turhan paljon ja eteneminen on hitusen liian ennakoitavissa, kun joka kulman takaa löytyy pari ötökkää tai aktivoitunut puolustusasema. Häiritsevämpää on aseiden yleinen mitäänsanomattomuus. Koko pelissä on vain kaksi trekkihenkistä asetta, tuttuakin tutumpi vaiheinen ja raskaampi kivääri, mutta muu kalusto on kuin mistä tahansa tusinaluokan räiskintäpelistä. Muutaman kerran kirosanat lensivät myös tietokoneen ohjastamille oman puolen tyypeille, reitinvalinnan vaikeuden ja tulilinjalle änkeämisen takia. Ja viholliset tykkäsivät rynnätä aina pelaajan hahmon kimppuun, jättäen muut huomiotta. Mutta kokonaisuuden hyvään tasoon nähden nämä ovat lähinnä pikkuvirheitä.

Harmillisin yksinpelin ominaisuus on tarinan suhteellinen lyhyys. Peli on läpäisty jopa alle vuorokauden aktiivisella pelaamisella ja kenttien määrä (väitetysti yli 40 tehtävää) on pahasti yläkanttiin. Varsinaisia tehtäviä kun on todellisuudessa kuusi (eli vierailtavien muukalaisalusten määrä), jotka jakaantuvat tukkuun pienempiä alitehtäviä. Niin kauan kuin tarinaa riittää on pelaaja kuitenkin täysin koukussa. Ja sen jälkeen voi vaihtaa räiskintävaihteelle ja räiskiä holokannella tietokoneen ohjaamien vastustajien kanssa, mikä käy hyvästä treenistä online-peluuseen.

Elite Forcen Quake 3-tausta tulee muuten esiin eräällä hyvin mielenkiintoisella tavalla. Kyseessä on tavallaan Quake 3:n muunnos, johon on vain lisätty hyvä tarina. Miettikääpä. Molemmissa on samanlainen moninpeli. Molemmissa on samanlainen yksinkertainen yksinpeli, räiskintätila tekoälyvastustajien kera. Elite Forcen se radikaalimpi tempaisu on vain tarjota näiden suoraan Quake 3:sta imuroitujen ominaisuuksien lisäksi myös erinomainen tarina yksinpeliin.

Laimea moninpeli

Moninpeli on pahin Eliten Forcen kompastuskivi. Kun kerran on kyse Star Trekistä niin odottaisi hurjaa scifi-meininkiä, borgit vastaan Starfleetin jääkärit, rankkoja taisteluja alusten käytävissä ja niin edelleen. Valitettavasti moninpeli on tehty mahdollisimman vähällä vaivalla ja kaikki mielikuvitusta kutkuttava puuttuu. Quake 3:sta vain on imaistu moninpelirunko ja heitetty mausteeksi läjä karttoja. Eli tarjolla on tavanomaista Q3-tyyppistä deathmatchiä ja lipunryöstöä. Rankka pettymys. Onhan deathmatch, joukkue-deathmatch ja joukkuepohjainen lipunryöstö kivaa mutta on sitä pelattu ennenkin. Noin tsiljaardi kertaa. Kyllä näin kovasta aiheesta olisi saanut aikaan vaikka mitä.

Myös kenttien munattomuus harmittaa tosissaan. Ne ovat enimmäkseen tasapaksuja dm/ctf-tyyppisiä karttoja, jotka eivät paljoa trekkihenkeä viljele. Suurin osa sopisi mihin tahansa 3D-räiskintään eikä kukaan huomaisi mitään erikoista. Päälle vielä yksioikoinen räiskintähenki, joka paikka on täynnä kerättäviä aseita, ammuksia, panssareita ja muuta 3D-räiskeille tyypillistä roinaa. Hahmotkin voi valita täysin vapaasti, eli joukkuepeleissäkin mitä tahansa hahmoja voi olla kummalla puolella tahansa, ja aseista ainoastaan pari on millään tavoin trekkihenkisiä. Jälki onkin kuin mistä tahansa räiskinnästä. Tai Quake 3:sta grafiikkamuunnoksella.

Hirveää hyvän materiaalin ja idean hukkaan heittämistä. Toki Quake 3:n vauhdittamana moninpeli toimii erittäin joustavasti ja ongelmattomasti ja tarjoaa hyvää perusräiskintää, mutta jotain omaperäisempää tässä saisi silti olla. Toivottavasti modintekijät tarttuvat aiheeseen ja tekevät peliin jonkin todella hyvän trekkismistä kaiken irtiottavan muunnoksen. Taisteluja alusten käytävissä, borgien kuutiossa, rotu per joukkue, rajoitetut aseet ja niin edelleen. Sellaisen parissa voisi tuhrautua tunti jos toinenkin.

Quake 3:sta tuttu sisäänrakennettu palvelinselain helpottaa moninpeliseuran löytämistä.

Joukkue-deathmatch –ottelu on päättynyt sinisten voittoon.

Capture the Flag-muunnoksessa soditaan lipun hallinnasta.

Yhden pisteen erolla kakkossijalle, voi surkeutta.

Yhteenveto

Kokonaisuutena Elite Force on silti kertakaikkisen loistava peli. Poikkeuksellisen taitava tarinankerronta ja sen nivominen 3D-toiminnan lomaan on saavutus jota täytyy arvostaa. Pelattavuus on huipussaan ja peligenren kliseet on suurimmaksi osaksi vältetty, tämä todellakin tuntuu aidolta Star Trekiltä, alusta loppuun. Yksinpeli kuitenkin voi käydä pidemmän päälle tylsäksi jahka pääpelin läpäisty, joten toivottavasti tarjolle tulee virallisia tai epävirallisia laajennuksia. Pelatakseen ei kuitenkaan tarvitse olla trekkie vaan peli tarjoaa hienon elämyksen kelle tahansa pelurille, oli tämä sitten vaikkapa muuten vain scifistä tai 3D-räiskinnästä nauttiva.

Lisäksi ainakin minä pidän peukkuja tiukasti pystyssä modintekijöiden suuntaan. Kunpa vain hekin ottaisivat tämän omakseen ja hyödyntävät potentiaalin. Elite Forcesista voisi syntyä upea sekä mainstream-pelaajiin että trekkereihin vetoava online-peli, jos joku veisi loppuun Ravenin aloittaman työn.