Uusimmat

Star Wars: Knights of the Old Republic (Xbox)

08.09.2003 00:00 Muropaketin toimitus

George Lucasin työstäessä uutta Star Wars -elokuvaa pidetään Star Warsin henkeä yllä pelimaailmassa. Laadukkaista roolipeleistä tunnettu BioWare ja LucasArts ovat nimittäin saaneet valmiiksi pitkäaikaisen projektinsa, joka tunnetaan nimellä Star Wars: Knights of the Old Republic. Tämä PC:lle ja Xboxille ilmestyvä peli lähentää aiemmin kovin kaukana toisistaan olleita PC- ja konsoliroolipelejä yhdistelemällä parhaita osa-alueita näistä molemmista. Parhaiden elementtien yhdisteleminen kuulostaa aina niin kovin helpolta, mutta kuten usein ollaan todettu, pelkät yksittäiset ominaisuudet eivät vielä tee pelistä hyvää. Miten BioWare on sitten onnistunut tässä rajoja rikkovassa projektissaan?

Knights of the Old Republicin juoni sijoittuu aikaan 4000-vuotta ennen Star Wars -elokuvia. Tämä oli aikaa, jolloin Jedit ja Sithit olivat vielä runsas luonnonvara. Sithit ovatkin pelissä pääpahiksen roolissa, heidän kyykyttäessä planeettoja ja niiden asukkaita rautaisen kätensä alle. Tarina luonnollisesti kehittyy pelin aikana ja useat sivujuonet tekevät pelistä uskomattoman kiehtovan. Jotkut täysin merkityksettömältä tuntuvat seikatkin saattavat saada hyvinkin merkittävän aseman seikkailun edetessä. Tarina kokonaisuutena on niin monipuolinen, että sen tarkkaan kuvaamiseen menisi henki ja terveys. BioWare ei ole vain tyytynyt tekemään loistavaa tarinaa, vaan myös tapahtumien taustat selvitetään tarkasti.

Itse peli aloitetaan hahmonluonnilla, jossa valitaan mm. sankarin ulkoasu sekä perusominaisuudet. Alun valintoihin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä pelin edetessä hahmo kehittyy väkisinkin alun valintojen mukaiseen suuntaan. Hahmon kehitys tapahtuu kuin RPG-peleissä yleensä. Knights of the Old Republicista löytyy siis kokemuspistejärjestelmä ja kokemusta saa kerättyä suorittamalla tehtäviä ja tappamalla pahiksia. Tässä pelissä tehtävistä ei tosin aina saa samaa määrää kokemusta, vaan pelaajan tekemiset vaikuttavat myös tähän.

Pelin päähenkilö vaikuttaa aluksi tavalliselta sotilaalta, mutta on kuitenkin jotain paljon suurempaa. Ei liene kovin suuri yllätys jos kerron, että se salaperäinen voima on sankarissamme väkevänä. Seikkailun edetessä pelaaja joutuu tekemään päätöksiä, jotka määrittelevät päätyykö pelaaja Obi-Wanin jalan jäljille voiman hyvälle puolelle, vai kumartaako pelaaja loppupeleissä Sithien edessä. Nämä päätökset eivät kuitenkaan ole vain yksittäisiä kohtia pelissä, vaan jokaisen hahmon kanssa toimiminen saattaa kallistaa vaakaa puoleen tai toiseen.

Sankarimme ei suinkaan joudu taistelemaan Sithien valtaa vastaan yksin, vaan hän saa avukseen yhdeksän hahmoa, aina epäileväisestä sotilaasta Jediin. Pelaajan apuna voi olla samanaikaisesti kolme hahmoa, joita voi vaihtaa miltei koska tahansa pelin aikana. Nämä kaikki hahmot ovat erittäin hyvin suunniteltuja. Eteenkin surumielinen Wookie onnistui vetoamaan ainakin allekirjoittaneeseen, kun taas kiittämätöntä jediä tekisi mieli opettaa tavoille. Jokaista pelaajan mukaan liittyvää hahmoa voi kontrolloida, varustaa ja käyttää muutenkin miltei samalla tavoin kuin pääpelihahmoa. Apuhahmojen päätöksiin ja juonenmukaisiin tekemisiin ei kuitenkaan voi suoranaisesti vaikuttaa.

Hyvä hahmosuunnittelu näkyy myös ei-pelaajahahmoissa. Vastaan tulee jos jonkinlaista vipeltäjää Star Warsin maailmasta. Näistä osa on ihan ihmisiä, mutta mukaan mahtuu myös useita erilaisia muukalaisrotuja, jotka juttelevat pelaajalle omalla kielellään, joka on onneksi tulkattu ruudun alareunaan ihan englanniksi. Wookie ei siis onneksi puhu englantia ja robotitkin piipittelevät aivan kuin leffassa konsanaan. Star Warsista tuttu avaruushöpinä toimii kuin sika jouluna. Kaikki hahmojen väliset keskustelut on puhuttu ja koska dialogia on aivan pirusi, ovat myös ääninäyttelijät joutuneet kovan paikan eteen. Pelaajan onneksi hahmojen esittäjät ovat selkeästi ääninäyttelijöiden parasta A-ryhmää. Puheessa on selkeästi tunnetta ja persoonallisuutta. Hahmot heittelevät välillä sellaista läppää, jolle on pakko nauraa, mutta vastaavasti tiukoissa paikoissa viimeistään hahmojen jutustelut vetävät pelaajan mielen vakavaksi. KOTOR kipuaa kevyesti kautta aikojen parhaiten ääninäyteltyjen pelien top3-listalle.

Vaikka pelaaja tekisi mitä, ei tappeluilta voi tässä pelissä välttyä. Taistelujärjestelmä on toteutettu vuoropohjaisesti, vaikka ensi näkemältä voisi luulla, että taistelut käydään kuten normaaleissa 3rd-person -toimintapeleissä yleensä. Jokainen hahmo tekee toimintansa vuorotellen ja mätkintä loppuu vasta, kun toinen osapuoli on kuollut tai lähtenyt pakoon. Pelaajaa avitetaan kuitenkin sen verran, että kunhan yksikin hahmo selviää taistelusta hengissä, heräävät muutkin eloon taistelun tauottua. Elinvoimapisteitä näillä henkiin heränneillä on tosin vain yksi, mutta vähän ensiapupakkauksia kehiin ja kaikki ovat taas kunnossa. Myös tauko-tilan käyttö taistelun aikana onnistuu, ja tämä antaakin pelaajalle mahdollisuuden miettiä seuraavia siirtoja tai vaihtaa vaikkapa aseistusta.

Taisteluissa käytetään Star Warseista tuttuja aseita aina valomiekoista blastereihin. Eri aseet tuottavat erilaista vahinkoa ja tämä mahdollistaakin hienoisen taktikoinnin. Energiakilvillä varustettuja äijiä on ihan turha yrittää ampua laser-aseilla, tällaisiin tapauksiin tehoaa paremmin vaikkapa kylmä teräs. Alkuvaiheen taisteluissa varmin nakki on kuitenkin käyttää ampuma-asetta, mutta taistelutaitojen noustessa kannattaa siirtyä melee-aseiden, ja lopulta iki-ihanien valomiekkojen pariin.

Taisteluiden lisäksi myös tekemistä riittää. Seikkailunsa aikana sankarimme pääsee mm. Jedi-koulutukseen, pelaamaan venttiä muistuttavaa korttipeliä ja leikkimään palkkionmetsästäjää. Tekemistä on yksinkertaisesti niin paljon, että siinä ajassa, kun useimmat pelit olisivat jo läpi, otetaan tässä vielä ensiaskeleita.

Hidas alku on pelin yksi harvoista miinuksista. Ensimmäiset viisi tuntia ovat varsin hidastempoisia ja täynnä päättömältä tuntuvaa juoksentelua, mutta tämän jälkeen päästään kunnolla vauhtiin ja vasta silloin peli näyttää todelliset kasvonsa. Onkin sanottava, että peli ei välttämättä sovellu kaikille. Varsinkin ne konsolipelaajat, jotka eivät ole pelanneet PC:n roolipelejä, tulevat kohtaamaan jonkinlaisen kulttuurishokin ottaessaan ensituntumaa Knights of the Old Republiciin. Peli vaatii siis kärsivällisyyttä, jotta päästään niiden ensimmäisten ”vaikeiden” tuntien läpi. Tämän jälkeen peli ei sitten päästäkään pelaajaa otteestaan. Suurimpana syynä tähän lienee nimenomaan mahdollisuus tehdä niin monia juttuja ja vaikuttaa oikeasti pelin kulkuun. Osansa mukavassa pelituntumassa on myös hyvillä kontrolleilla ja toimivalla käyttöliittymällä.

Ulkoasultaan KOTOR muistuttaa perinteistä 3rd-person toimintapeliä. Kamera seurailee pelaajaa hahmon selän takaa, eikä kameraongelmia tunnu esiintyvän. Perusgrafiikka on kuitenkin Xboxin tasolla vain keskinkertaista niin hahmojen kuin ympäristöjenkin osalta. Myös ruudunpäivitys tökkii. Muutama silmät päästä tipauttava kohta pelistä kuitenkin löytyy, ja plussaa tulee myös monipuolisista taisteluanimaatioista sekä välinäytöksistä.

Kuten aiemmin tuli todettua, Star Wars: Knights of Old Republicin ääninäyttely repäisee itselleen kiitettävän arvosana, eikä muukaan äänimaailma jää tästä jälkeen. Musiikista löytyy tuttua Star Wars -teemaa, mutta myös ainakin itselleni tuntemattomia melodioita, jotka kuitenkin toimivat pelissä erinomaisesti. Ääniefektien tekijät ovat tainneet käydä Star Wars -elokuvien ääniarkistoilla, niin identtisiltä pelin ja leffojen äänet kuulostavat. Näinhän sen toisaalta pitääkin olla. Myös ne varta vasten peliin toteutetut äänet kuulostavat enemmän kuin hyviltä.

Jos tämä pitkä liirumlaarum lyhennetään yhteen lauseeseen, voisi Star Wars: Knights of the Old Republicia kuvailla myös seuraavasti. Kyseessä on todennäköisesti paras Star Wars -peli kautta aikojen, se on Xboxin paras roolipeli ja parempi kuin kaksi uusinta Star Wars -leffaa yhteensä.

— Mikko Matilainen