Still Life (pc, Xbox)

Ranskalainen Microids on profiloitunut voimakkaasti Euroopan kärkiputiikiksi seikkailupelirintamalla. Viime vuosina yhtiö on tuonut pelaajien ulottuville liudan omaperäisiä, tyylillisesti ja sisällöllisesti vahvoja tuotoksia, joissa on riittänyt myös särmää ja juonikuvioita.

Microidsin tuotoksia yhdistää pelistä toiseen voimakas identiteetti ja tarinankerronta. Pelit sekoittavat onnistuneesti upeita bittitaustoja, 3d-grafiikkaa ja tunnelmoivia ääniraitoja. Myös yhteistyö Benoît Sokalin kaltaisen artistin kanssa on osoittautunut hedelmälliseksi. Ylipäätänsäkin Microidsi seikkailujen ranskalaishenkistä tunnelmaa ja taiteellista tyyliä voi vain ylistää.

Sama linja jatkuu Still Lifessä. Peli on syvälle uppoava, häikäisevä poliisitrilleri, jonka on raa’ankin realistinen ote hätkähdyttää.

Seikkailusta voi vetää viivoja Microidsin Syberia 2:een, jonka point’n’click-pelijärjestelmä löytyy tästäkin, sekä Post Mortemiin, sillä päähenkilömme Victoria McPherson on Mortemin Gustav McPhersonin tyttärentytär. Victoria jatkaa ukkinsa jalanjäljillä rikostutkijana ja törmää murhiin, joissa on liikaakin yhteneväisyyksiä Gustavin 20-luvun Prahassa tutkimaan, selvittämättömäksi jääneeseen murhasarjaan.

Pelimaailmaa ja hahmoja kuvataan miellyttävän persoonallisesti. Heihin ja eri tapahtumapaikkoihin pääsee mukavasti sisälle, vaikka asioita ei selitetäkään amerikkalaistyylisen osoittelevasti. Kuvakulmat ja tarinankerronta on toteutettu enemmänkin elokuvan kuin pelin keinoin, mikä luo pelille omaperäisen yleisolemuksen.

Tarina etenee tasaisesti polullaan tv-sarjamaisesti kohtauksiin jaettuna. Tapahtumat etenevät tuttuun tapaan yhteen suuntaan, mutta keskustelut voivat muovautua pelikerrasta toiseen hieman eri tavoin, kiitos vekkulisti ideoidun keskustelujärjestelmän. Muutoin pelijärjestelmässä ei ole sen kummempaa erikoista, vaan peluu on tuttua kiireetöntä tutkimista ja esineiden käyttämistä selkeän käyttöliittymän kautta. Seassa on myös puolipakollisia puzzleja, jotka ovat onneksi pääsääntöisesti loogisia eivätkä vaadi refleksijumppaa. Kyseessä onkin aito seikkailupeli, eikä seikkailun kaapuun kiedottu räiskintä.

Hyvin kirjoitettu tarina ja tehokas tunnelma tekevät Still Lifen mysteerien ja puzzlejen ratkonnasta miellyttävää, kevyttä aivojumppaa – joskin tapahtumat on nivottu synkkiin ja jopa raakaan pakettiin, jossa pelaajan on mietittävä asioita rikostutkijan näkökulmasta. Ongelmat selviävät pakostakin, sillä kohtauksista ei pääse eteenpäin ennen kuin tarinalle välttämättömimmät toimet on suoritettu. Pelin kantava teema on kuitenkin se, että pelaaja voi yleensä suoriutua tilanteesta toiseen minimivaivallakin, mutta asioihin voi tutustua myös syvemmin. Ja jälkimmäinen kannattaa, sillä tarjolla on miellyttävintä klassista mutta modernein keinoin toteutettua seikkailua aikoihin.