Uusimmat

Summoner: Goddess Reborn (GC)

30.05.2003 00:00 Muropaketin toimitus

eDomen arvostelussa Gamecuben Summoner: Goddess Reborn

Hieman epätavallisista projekteistaan tunnetun Volitionin kehittämä Summoner oli yksi Playstation 2:n ensimmäisistä peleistä. Se oli myös yksi niistä alkuaikojen julkaisuista, jotka kärsivät konsolin arkkitehtuurin aiheuttamista suunnitteluvaikeuksista. Niinpä peliä riivasivat muutamat erittäin pahat tekniset ongelmat. Viime vuoden loppupuolella ilmestyneessä jatko-osassa suurin osa sudenkuopista oli korjattu ja sarjan alkuperäinen idea alkoi päästä oikeuksiinsa. Tämä riitti nostamaan pelin myyntiluvut kohtuullisen korkealle ja sai THQ:n suunnittelemaan siitä Gamecube-versiota. Esikuvalleen erittäin uskollinen käännös on juuri saapunut kauppojen hyllyille nimellä Summoner: Goddess Reborn.

Maailma tarinan vallassa

Tulokkaan tärkein valttikortti on sen monivaiheinen tarina, joka esittelee pelaajalle uuden, erittäin yksityiskohtaisesti suunnitellun fantasiamaailman. Halassarin kuningaskunnan hallitsija Maia on vanhojen ennustusten mukaan jumalatar Laharahin uusi inkarnaatio. Tarinan alkaessa sankaritar on salamurhaajaystävänsä Sangarilin kanssa etsimässä varastettua Profeettojen kirjaa. Retki päättyy onnellisesti, mutta sen aikana esille nousee kaksi uutta mysteeriä. Varas ei nimittäin toiminut oma-aloitteisesti, vaan tempauksen takana on koko kuningaskuntaa uhkaava salajuoni. Lisäksi Maia päätyy etsintäretken aikana lähikontaktiin oudon riimukiven kanssa muuttuen väliaikaisesti mytologiseksi hirviöksi.

Näiden peruselementtien varaan rakennettu tarina on pohjimmiltaan melko ennalta-arvattava kokonaisuus. Siihen on kuitenkin ujutettu runsaasti pieniä sivujuonia ja pelimaailman yksityiskohtia esitteleviä välinäytöksiä, joiden ansiosta seikkailu tuntuu varsin elävältä. Pelaajalle tarjotaan myös paljon ylimääräistä taustatietoa tallennusvalikosta löytyvän Lore-otsikon alla. Sen lukeminen ei ole missään määrin pakollista, mutta syventää pelikokemusta huomattavasti. Tarinavetoisista seikkailuista pitäville Summonerin maailma onkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Miekkaa ja magiaa

Sisältönsä puolesta tulokas on toimintapainotteinen roolipeli. Huomattava osa sen kentistä on vihollisten täyttämiä käytäväverkostoja, joiden tyhjentäminen vie suuren osa koko peliajasta. Itse asiassa monet vastustajat joutuu tappamaan useampaan otteeseen, sillä vastaan tulee paljon edestakaista juoksentelua vaativia sivujuonia. Pelin erinomaisen tarinan huomioon ottaen miekkamittelöitä on selvästi liikaa, mutta onneksi niissäkin on omat hyvät puolensa.

Maia ei joudu pelastamaan maailmaa yksin, vaan hänellä on tavallisesti mukanaan yksi tai kaksi kumppania. Pelaaja saa vapaasti valita, mitä hahmoa hän kontrolloi itse, muiden ohjaamisen jäädessä tekoälyn harteille. Muut joukkion jäsenet seuraavat sankaria ja heittäytyvät aktiivisiksi lähinnä aseellisten konfliktien aikana. Seuralaisten taistelutyyliin ja asevalintoihin voi vaikuttaa valikoista löytyvien tekoälyasetusten avulla. Tilanteesta riippuen muut hahmot saa toimimaan joko tukijoukkoina, itsenäisinä taistelijoina, jousiampujina tai parantajina. Tekoäly selviää kaikista tehtävistä hyvin ja hallitsee taistelutilanteet usein jopa pelaajaa paremmin.

Pääsyynä tähän ovat sankareiden monipuoliset erikoiskyvyt. Jokaisella hahmolla on pitkä lista erilaisia taitoja, jotka kehittyvät tasonnousujen yhteydessä pelaajan valitsemalla tavalla. Osa niistä yksinkertaisesti parantaa hahmon tehokkuutta aseiden heiluttelijana tai loitsujen heittäjänä, mutta varsin usein taitojen kehittyminen antaa hahmolle uusia erikoiskykyjä. Valikoimasta löytyy mm. hyökkäystekniikoita, myrkkyjen käyttöä ja vihollisten ärsyttämistä. Taisteluissa näitä käytetään erilaisten, pahimmillaan varsin monimutkaisten nappiyhdistelmien avulla. Vaikka pelituntuma onkin hyvin kohdallaan, kaikkein hankalimpien taitojen hyödyntäminen onnistuu yleensä tekoälyltä huomattavasti pelaajaa helpommin.

Pelin tarinan kannalta tärkein erikoisominaisuus on Maian kyky muuttua erilaisiksi hirviömäisiksi olennoiksi. Valikoima kasvaa vähitellen sankarittaren kohdatessa seikkailun aikana jatkuvasti uusia riimuja ja oppiessa niiden salaisuuden. Jokaisella vaihtoehtoisella muodolla on omat erikoiskykynsä ja -taitonsa, joten niitä kannattaa hyödyntää tilanteesta riippuen. Valitettavasti useimmat hirviöt ovat sen verran hitaita ja kömpelöitä, että niiden hyödyllisyys esimerkiksi suurissa taisteluissa jää vähäiseksi. Muodonmuutokset ovat kuitenkin sen verran massiivisia ja monipuolisia, että ne ovat mukava lisä pelin muuhun tarjontaan.

Kameran kirous

Koko paketin ärsyttävin puoli on sen kamerasysteemi, joka häiritsee pelaamista melkoisesti. Kuvakulma liikkuu sankarittaren perässä hyvin flegmaattisesti ja osoittaa vain harvoin oikeaan suuntaan. Tilannetta pahentaa se, että kamera seuraa tilannetta hieman liian jyrkässä kulmassa eikä sitä saa C-tatin avullakaan siirretyksi kovin kauas päähenkilöstä. Niinpä pelaajan näkökenttä on jatkuvasti erittäin rajattu ja varsinkin ylämäkeen on juostava lähes sokkona. Myös nopeatempoiset taistelut kärsivät onnettomista kuvakulmista, mutta niissä vihollisten näkeminen ei sentään ole koko ajan välttämätöntä.

Pelin tekninen taso ei muutenkaan ole kovin päätä huimaava. Hahmot on mallinnettu karkeasti ja niiden animoidut liikkeet ovat jäykkiä. Niinpä vaikutelma on usein erittäin nukkemainen eikä elävyydestä ole tietoakaan. Itse asiassa jälki on toisinaan jopa tahattoman koomista. Kenttien grafiikassa puolestaan suositaan hyvin suuria, melko monimutkaisten tekstuurien peittämiä pintoja, jotka jättävät itsestään hieman paremman vaikutelman. Ääninäyttelijät hoitavat oman tehtävänsä liioitellusti ja melodramaattisesti, mutta pystyvät parhaimmillaan luomaan välivideoihin mukavan mahtipontisen tunnelman. Muu audiototeutus on sen sijaan mitäänsanomatonta perustavaraa.

Tulokas ei siis hyödynnä läheskään kaikkia Gamecubesta löytyviä resursseja. Sisältönsä puolesta se on kuitenkin varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, joka tarjoilee pelaajille monivaiheisen tarinan, mielenkiintoisen maailman ja lukuisia sivujuonia. Pelin viehätysvoimaa nakertavat ennen kaikkea sen taistelupainotteinen kenttäsuunnittelu ja hirvittävät kameraongelmat, joita on mahdotonta olla huomaamatta. Niinpä sitä ei voikaan suositella täysin varauksetta. Gamecuben heikon roolipelitilanteen huomioon ottaen Summoner: Goddess Reborn on kuitenkin tervetullut julkaisu, joka sopii etenkin tarinavetoisista fantasiaseikkailuista pitäville.

-Mikko Karvonen