Uusimmat

Syberia II (pc, PS2, Xbox)

01.06.2004 00:00 Mikko Karvonen

eDomen arvostelussa PC:n Syberia II

Suomessakin nähtyjen Tarkastaja Ankardo -sarjakuvien isä Benoit Sokal on viime vuosina puuhaillut seikkailupelien parissa. Hänen ensimmäinen projektinsa oli vuonna 1999 julkaistu Amerzone: The Explorer’s Legacy, jonka jälkeen mies alkoi työskennellä Syberia-sarjan parissa. Se on tänä keväänä ennättänyt toiseen osaansa, joka on julkaistu PC:lle, Xboxille ja Playstation 2:lle.

Jatko-osassa seurataan asianajajan työnsä jättäneen Kate Walkerin ja omalaatuisen keksijän Hans Voralbergin matkaa Siperian perukoille. Sieltä parivaljakko toivoo löytävänsä salaperäisen Syberian saaren, jossa paikallisten legendojen mukaan elää edelleen mammutteja. Pelin edetessä seurataan myös New Yorkissa sijaitsevan lakitoimiston yrityksiä paikallistaa Kate. Näistä toisiinsa kietoutuvista juonista on kasattu kaikkia perinteitä kunnioittava seikkailupeli. Luvassa on siis aivonystyröitä rassaavaa pulmanratkontaa, jossa kaikki vauhdikkaat toimintaosuudet rajoittuvat välivideoihin ja itsensä pelaaminen täydelliseen umpikujaan on mahdotonta.

Tulokkaan vetovoimaa piilee sen kiehtovassa tarinassa, joka kiertyy shamanistisen mystiikan ja vanhan miehen unelmien ympärille. Juonenkäänteet ovat onnistuneita ja mukana on runsaasti kokemusta syventäviä yksityiskohtia. Sen ainoa heikkous on loppuratkaisu, joka tuntuu jättävän jotakin kesken. Lisäksi pelin maailma ja henkilöhahmot on rakennettu erittäin taitavasti. Kauniin ja uskottavan grafiikan, hyvin kirjoitetun dialogin ja erinomaisen ääninäyttelyn ansiosta niissä on sellaista maanläheisyyttä ja inhimillisyyttä, jota useimmista peleistä on lähes mahdotonta löytää. Seikkailu imaiseekin pelaajan maailmaansa hyvin nopeasti eikä päästä irti ennen kuin Syberian salaisuus on selvinnyt.

Suurennuslasi käteen

Pelin pulmat on upotettu virtuaaliseen maailmaan harvinaisen onnistuneesti. Vastaan ei tule oikeastaan yhtään tilannetta, joka ei sopisi sekä tapahtumapaikkaan että tarinaan. Samalla ongelmanratkonnasta on pystytty karsimaan kaikki teennäisyys ja väkinäisyys, jotka vaivaavat monia seikkailupelejä hetkittäin. Pulmat ovat myös kiitettävän loogisia, joten niiden setviminen onnistuu ilman absurdeja esineyhdistelmiä.

Paikoitellen ongelmatilanteiden suunnittelu kuitenkin ontuu hieman. Joidenkin ongelmien ratkaiseminen vaatii turhan paljon naksuttelua tai edestakaisin juoksemista. Parissa kohdassa on myös helppo jäädä jumiin pelkästään siksi, että jokin pieni, taustaansa sulautuva yksityiskohta jää huomaamatta. Toisaalta helpoimpien pulmien luonne nimittäin käy ilmi vasta tilanteen selvittyä, joten pelaaja ei aina edes tiedosta tekevänsä jotakin ongelmanratkontaan liittyvää. Onneksi nämä kummallisuudet vaikuttavat kokonaisuuteen sen verran vähän, että ne eivät pysty häiritsemään pelikokemusta pientä ärsyyntymistä enempää.

Käyttöliittymän suhteen pelissä on turvauduttu simppeliin osoita-ja-naksauta –toteutukseen. Kursori muuttaa muotoaan aina osuessaan johonkin vuorovaikutuksen mahdollistavaan kohteeseen. Pelaajan ei tarvitse siis arvuutella, mitkä kunkin näkymän esineistä ovat seikkailun kannalta oleellisia. Systeemi on kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva, vaikka erilaisten kursorien selkeyteen olisikin voitu kiinnittää hieman enemmän huomiota. Varsinkin keskusteluiden aloittamiseen ja kohteiden lähempään tarkasteluun käytettävät symbolit muistuttavat sen verran paljon tavallista, neutraalia osoitinta, että eroa on pelin alkuvaiheessa hieman hankala huomata.

Pienistä murheistaan huolimatta Syberia II:sta on helppo suositella kaikille hyvistä tarinoista ja rauhallisesta pulmanratkonnasta pitäville peliharrastajille. Se on yksinkertaisesti paras ja kiehtovin lajityyppinsä edustaja moneen vuoteen.