Take Command: 2nd Manassas (pc)

05.09.2006 12:42 Jukka O. Kauppinen

Ei ole vaikeaa nähdä mistä tämä peli on hakenut innoituksensa. Moni lienee kuullut herrasta nimeltään Sid Meier. Sid on tehnyt vuosikymmenten mittaan yhden jos toisenkin pelin, ja eräs niistä on Sid Meier’s Gettysburg. Monet pelit ovat ottaneet siitä mallia, tosin usein heikommalla menestyksellä. Take Command tarttuu aiheeseen tavallista verevämmin.

Gettysburg ja Take Command: 2nd Manassas ovat lähisukulaisia. Pelimoottorit ovat samankaltaiset, kuten myös mittakaava ja visuaalinen toteutus. Aihepiirikin liippaa ”serkumpi on herkumpi” -linjaa. Kumpikin peli näet sijoittuu Yhdysvaltain sisällissotaan.

Taistelu on sentään eri. Toinen Manassassin taistelu, myös toisena Bull Runin taisteluna tunnettu, tapahtui 1862 elokuussa. Gettysburgissa tapeltiin heinäkuussa 1863.  Historiallisesti etelävaltioiden loistavaan voittoon päättyneen taistelun jälkeen kapinalippu liehui kirkkaimmillaan.

Huomio! Tuli vapaa!

Take Commandin näkökanta taistelujen kulkuun on omaperäinen. Häiritseväkin. Alussa pelaaja tappelee pahemman kerran taistelukentän kuvakulmien kanssa. Kameraa voi liikuttaa ja pyöritellä vapaasti, mutta se leijailee aivan liian matalalla. Taistelukentästä ei saa kunnon kuvaa. Missä mennään? Missä vihollinen piilee? Mitä tuon kukkulan takana on? Miksi kamera pysähtyy? Miksen voi seurata tapahtumia kauempaa?

Pelin jujun löytäminen vaatiikin hetken miettimistä. Take Command on reaaliaikainen taktisen tason strategia, jossa komennetaan prikaateja ja divisioonia valtaisalla taistelukentällä. Normaalisti pelaaja joukkoineen on vain pisara meressä, pieni osa koko sotaa.

Näköpiirin rajoittaminen on siis tahallista. Ei pelaajan tarvitse tietää mitä oman tontin ulkopuolella tapahtuu. Hoida omat hommasi. Lähetti on tuonut käskyt, hoida hommasi kuin mies. Ja valtaa se kukkula. Tappioista välittämättä.

Oikeastaan tämä on tuoreen ja mukavankin tuntuista. Taistelua käydään ympärillä, eikä pelaaja ole vastuussa kaikesta. Oma kakku on pienempi ja helpommin hallittavampi, mutta silti se vaikuttaa osaltaan taistelun tulokseen – ja välittömämmin naapuriosastojen tilanteeseen.

Toki viimeisen päälle säätäjä voi pelata myös valtavia yhteenottoja ja komentaa kaikkia joukkoja. Tällöin kamerakin kiipeää vastaavasti korkeammalle tilanteen hallinnan helpottamiseksi. Mutta pienten, inhimillisten linjojen vetäminen sopii tähän peliin paremmin.

Havaintokentän tahallisen rajoituksen ymmärrettyään pelaaminen maittaa jo aivan eri tyyliin. Maisemia katselisi mielellään korkeammaltakin, mutta onhan se jännää näinkin. Mistä vilkkaa vihollisen takkeja? Uskaltaako joukoilla edetä aukean poikki? Pitäisikö odottaa tykistön saapumista, ennen kuin joukot uskaltaa käskeä eteenpäin. Mutta hetkinen, tietokoneen komentama naapuriosasto etenee jo. Nehän vievät kaiken kunnian, jos ehtivät kohteelle aikaisemmin. Tai tuhoutuvat tyystin, jos vastassa on liian vahva vihollinen eikä oma osastoni olekaan tukemassa.

Taktiset päätökset ovatkin hieman erilaisia kuin yleensä strategioissa, ja ne tehdään vähemmän informaation pohjalta. Tästä syntyy erikoinen vire ja jännitys.

Paririviin, järjesty!

Komentaminen on toteutettu sujuvasti. Pelaaja voi antaa yleiset käskyt divisioonan komentajalle, jonka esimerkin mukaan yksittäiset prikaatit marssivat luontevasti samaan tahtiin. Parilla klikkauksella voi siirtää suuremmatkin joukko-osastot kerralla. Rähinän alkaessa komentaminen sujuu luontevasti, mitä auttaa komentojen loogisuus ja selkeä sijoittelu käskyvalikkoon.

Valittaakin voi. Tekoäly ihmetyttää välillä. Joukot ovat yleensä sopivan oma-aloitteisia, mutta välillä liiankin. Perääntyvän vihollisen seuraaminen on usein järkevää, mutta kyllä huudatuttaa kun hyviin asemiin sijoitettu tykistöpatteri vain kuljeksii edestakaisin sen sijaan että tykit laulaisivat. Tekoälyssä onkin hieman pulmia. Peliin on tosin julkaistu testin jälkeen päivityksiä, jotka toivon mukaan korjaavat tilannetta.

Peli antaa toimivan ja pääpiirteittäin uskottavan kuvan suuresta taistelusta, jossa tapahtuu paljon ja jatkuvasti. Pelijärjestelmä on selkeän uskottava, ja yksiköt liikkuvat ja reagoivat järkevästi. Visuaalit eivät ole sieltä parhaasta päästä, mutta äänimaailma tasoittaa. Taisteluäänet sopivat kokonaisuuteen, eivätkä ammu yli.

Take Command kestää hyvin pelaamista. Tarjolla on 48 yksittäisskenaariota, joista on luotu erikseen myös pelaajan aiemmat aikaansaannokset muistava kampanjajärjestelmä. Lisäksi pelaaja voi luoda pikageneroijalla omia taisteluja muutamalla hiirennapilla.

 

Tekijä: MadMinute Games

Julkaisija: Paradox Entertainment

Testattu: pc

Saatavilla: pc

Pelaajia: 1

Laitevaatimukset: P3 1 GHz, 256 Mt

Pelin kotisivu: http://www.gamersgate.net/product/?id=10096