Tarzan Freeride (GC)

30.05.2002 11:46 | Muropaketin toimitus | 74

Peli: Tarzan Freeride (GC)
Kehittäjä: Ubi Soft
Julkaisija: Ubi Soft

eDomen arvostelussa Gamecuben Tarzan Freeride

Disney pukkaa uusia animaatioita markkinoille tasaisen tappavalla tahdilla. Samalla varmuudella näistä elokuvista tehdään myös pelejä. Pettymystä ei tuottanut myöskään pari vuotta sitten julkaistu Tarzan, jonka peliversio on jaksanut löytää tiensä Gamecubelle asti. Tällä kertaa vaiva tuntuu myös kannattaneen, sillä Tarzan Freeride yrittää selvästi tuoda jotakin uutta yleensä niin kuluneisiin Disney-tasoloikkiin. Valitettavasti hyvä yritys jää kuitenkin kokonaisuutena hieman vajaaksi.

Extreme-lajien kuningas

Pelin taustatarinassa Tarzanin leppoisa elämänrytmi rikkoutuu, kun viidakkoon saapuu epämääräinen tiedemies muutaman salametsästäjän kanssa. Moraaliton joukkio ryhtyy vangitsemaan paikallisia eläimiä eikä heidän käytöstavoissaankaan ole kehumista. Niinpä viidakon kuninkaan on tartuttava toimeen ja pelastettava suojattinsa pahisten kynsistä.

Tarzanin seikkailu on jaettu perinteisiin tasoloikka-osuuksiin ja elokuvan inspiroimiin extreme-kohtauksiin. Näistä jälkimmäinen on selvästi innostanut pelintekijöitä enemmän, ainakaan pelityylien kiinnostavuudesta päätellen. Tasohyppely-pätkät edustavat erittäin kliseistä linjaa satunnaisia vihollisia, kerättäviä bonusesineitä ja huimapäisiä hyppyjä myöten. Surffausta, benji-hyppyjä ja vesihiihtoa tarjoilevat extremekentät ovat puolestaan suhteellisen yksinkertaisia, mutta silti varsin viihdyttäviä paketteja. Niiden aikana pelaajalla on mahdollisuus keräillä pisteitä ja lisäelämiä tekemällä hyppyjen aikana erilaisia temppuja. Erilaisia vaihtoehtoja on tosin tarjolla varsin rajoitetusti, mutta siitäkin huolimatta grindit ja muut extreme-peleistä tutut temput tuovat peliin tervetullutta vaihtelua. Käytännössä tämän pelimoodin vahvuus on kuitenkin ennen kaikkea sen uudenlaisessa ideassa ja pidemmän päälle sekin alkaa tuntua varsin puisevalta.

Vesileikit eroavat tavallisista kentistä edukseen myös pelattavuutensa suhteen. Maassa Tarzanin liikkeistä puuttuu kaikki sulavuus ja sankari reagoi ohjaimen liikkeisiin varsin jäykästi. Puiden oksia pitkin liukuminen ja koskissa laskeminen sen sijaan toimivat paljon luontevammin ja näyttävätkin jatkuvan liikkeensä ansiosta huomattavasti paremmilta. Yleisesti ottaen kontrollit toimivat kuitenkin suhteellisen hyvin ja yksinkertaisuutensa ansiosta ne on erittäin helppo omaksua.

Helpohkoa hupia perheen pienimmille

Peli ei ole muutenkaan kovin haastava. Suurin osa tasoista menee läpi ensiyrityksellä, joten seikkailu on vähänkään kokeneemmalle pelaajalle turhan helppo. Pelikokemuksen heppoisuutta lisää entisestään sekin, että kenttiä on melko vähän ja tarina loppuu kesken muutaman tunnin pelailun jälkeen. Tasoloikkien nykytrendiä noudatellen tasoihin on sentään piilotettu monia vaihtoehtoisia reittejä, joihin pääsee käsiksi vasta Tarzanin opittua muutamia uusia taitoja pelin kuluessa. Kentät on siis pelattava läpi useampaan otteeseen, mikäli haluaa kerätä kaikki seikkailun aikana löytyvät filminauhat. Sen jälkeen puuha loppuu kuitenkin tyystin kesken, sillä paketista ei löydy moninpeliä tai muitakaan perinteisiä peli-ilon lisääjiä.

Graafisesti ja tyylillisesti peli on varsin uskollinen esikuvanaan toimineelle elokuvalle. Etenkin animaatiopuolella jälki on laadukasta ja Tarzanin liikkeet näyttävät erittäin vakuuttavilta. Leffamaisuudestaan huolimatta peli ei kuitenkaan jaksa purra kovin pitkään ja etenkin kokeneemmille pelaajille sen helppous ja yksinkertaisuus käy nopeasti puuduttavaksi. Perheen nuoremmalle väelle Tarzan Freeride tarjoaa kuitenkin mukavaa pelattavaa, joka poikkeaa kerrankin Disneyn tavallisesta kaavasta.

Mikko Karvonen