Tearaway Unfolded (PS4)
Tekijä: Media Molecule
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Tearaway Unfolded
Arvostelija: Miikka Lehtonen
PlayStation Vitan Tearaway oli konsolin parhaita pelejä. Harmi vain, että konsoli itse jäi niin marginaaliin, että mainio pelikokemus uhkasi jäädä monelta kokonaan kokematta.
Onneksi pelimaailmassakin voi saada toisen tilaisuuden, sillä Tearaway Unfolded tarjoilee saman seikkailun PlayStation 4:lle uusittuna ja sen verran onnistuneesti tarjoileekin, että oksat pois.
Tearaway on monellakin tavalla aika harvinaislaatuinen peli. Aloitetaan vaikka sen tarinasta, joka integroi pelaajan itsensä osaksi pelimaailmaa. Paperista tehty Tearawayn maailma kokee pienoisen mullistuksen, kun taivaalle aukeaa repeämä. Repeämästä pilkistelee kovin pelaajan itsensä näköinen pärstä, mutta ei siinä kaikki: aukosta pursuaa värikkäseen ja iloiseen maailmaan myös kiepeittäin tylsää sanomalehtipaperia ja siitä muodostettuja hirviöitä, jotka uhkaavat peittää alleen kaiken kivan ja iloisen.
Edessä on eeppinen seikkailu maailman pelastamiseksi, mutta pelin päähenkilö ei selviä siitä itse. Tarvitaan sinun, siis Sinun suurella S:llä, apuasi ja suunnilleen kaikkia PlayStation 4:n ohjaimen toimintoja.
Uusinta uutta
Pelkäsin itse ennakkoon, että Tearaway Unfolded ei toimisi. Alkuperäinen Vita-peli kun käytti Sonyn käsikonsolin ominaisuuksia monipuolisesti ja laajasti. Jos se versio olisi yritetty pusertaa sellaisenaan PlayStation 4:lle, tuloksena olisi ollut melkoinen hirvitys. Onneksi Media Moleculella oltiin fiksumpia ja peli on tehty osittain uusiksi PS4-debyyttiään varten.
Siinä missä Vita-versiossa pelaaja pääasiassa naputteli ja raaputteli konsolin takakosketuspintaa ja sitä kautta tyrkki sormeaan pelimaailmaan, Tearaway Unfolded käyttää PlayStation 4 –ohjaimen suunnilleen kaikkia ominaisuuksia.
Aloitetaan siitä ohjaimen etupuolella komeilevasta valosta. Tearawayssa sen voi heijastaa pelin maailmaan ja sitten liikutella sitä ohjainta kääntelemällä ja liikuttelemalla. Valokeila polttaa pois tylsää paperia, hypnotisoi vihollisia ja tietenkin myös auttaa näkemään pimeässä.
Pelin edetessä liikearsenaali kasvaa. Kohta sankarimme oppii kontrolloimaan tuulen suuntaa, kunhan pelaaja tekee ohjaimen kosketuspinnalla pyyhkäisyjä. Näin voi kaataa paperisia hökötyksiä, rullata siltoja auki ja kiinni tai vaikka puhaltaa ilmaan hypänneitä vihollisia rotkoihin. Siitä se sitten lähtee. Myöhemmin kosketuspintaa rapsuttelemalla voi paijailla oravia, heitellä maailmaan kiviä ja käpyjä, jotka on ensin vangittu ohjaimeen ja niin edelleen.
Kuten jo tästä voi päätellä, Tearawaysta ei mielikuvitusta puutu. Ihmeellinen seikkailu vie pelaajan korkeille vuorille, synkkiin latoihin, pimeisiin metsiin, myrskyisille merille ja ties minne muualle. Vaikka tarina suurilta linjauksiltaan noudatteleekin Vita-versiota, kaikkea on vähän remixailtu. Mukaan on heitetty kokonaan uusikin osio, jossa Tearaway-maailman asukit yrittävät rakentaa itselleen laboratoriossa omaa PlayStation 4 –ohjaintaan. Vaikka Vita-versio olisi tuttu, uusitusta tarinasta irtoaa yllätyksiä ja viihdettä koko rahan edestä. Ja jos pelikokemus on jäänyt välistä, voi pojat. Silloin viihdettä vasta saakin, sillä edessä on lämmin, hauska ja positiivinen tarina.
Mutta se tarina ei ole se pääsyy sille, miksi Tearaway on niin harvinaislaatuinen peli.
Tein itse ja säästin
Tearaway on Media Moleculen pitkään jatkuneen tee-se-itse-pelisuunnittelun looginen jatkumo. LittleBigPlanetit antoivat pelaajalle työkalut, joilla sai tehdä omia kenttiään ja muuta sisältöä. Tearaway taas integroi pelaajan luovat ponnistelut osaksi valmista tarinaa.
Vähän väliä peli pyytää pelaajalta apua: korpit vievät miekkosen viikset ja nyt tarvittaisiin uudet. Lippumaakari kaipaa kansakuntaa innostavaa lippudesignia. Lapaset unohtuivat kotiin ja nyt tarvittaisiin sellaiset. Pahat möröt veivät poron turkista värit ja nyt olisi käyttöä uudenlaiselle kuviolle.
Peli siirtyy tällöin suunnittelutilaan, jossa pelaaja saa ohjaimen kosketuspinnan avulla piirtää kuvioita, jotka sitten täyttyvät ja muuttuvat paperisen näköiseksi. Näin voi loihtia jos jonkinlaisia ihmeellisiä juttuja, jotka kaikki näyttävät hurmaavan kämäisiltä.
Valitettavasti PlayStation 4:n ohjaimella tämä kokemus ei ole niin huisi kuin sen pitäisi, sillä pikkuinen kosketuspinta ei ole se paras piirtotyökalu. Ongelmat alkavat siitä, että piirtämisen tunnistus alkaa siitä kun pelaajan sormi koskee kosketuspintaa. Täten joutuu tavallaan aloittamaan piirtämisen sokkona, koska ei voi ennakkoon olla varma siitä, mistä kohtaa ruutua piirtäminen alkaa.
Pikkuruinen kosketuspinta ei myöskään anna kamalasti tilaa luovalle työlle, mikä on harmi. Ja jos tämä olisi tarinan loppu, Tearawayn pisteet olisivat matalammat. Onneksi apu löytyy lähimmästä mobiililaitteesta!
Sonyn julkaisema PlayStation Companion App kun toimii peliä varten toisena näyttönä. Jos kotoa ei löydy kameraa, voi peliin räpsiä kuvia kännykkänsä tai tablettinsa kameralla. Ja kun on aika askarrella, sen pääsee tekemään mukavasti ja 1:1-piirtosuhteella oman mobiilivempeleensä avulla. Kokemus on heti paljon parempi.
Mukavasti tämä myös tavallaan mahdollistaa moninpelin, sillä kun ykköspelaaja ohjailee pelihahmoa ruudulla, kaveri voi askarrella omiaan Companion Appin avulla ja sitten nappia painamalla heittää kourallisen perhosia, sydämiä tai muita luomisen tuloksiaan peliin.
Onhan se toki vähän ikävää, että pelistä täysillä nauttimiseksi tarvitaan mobiilisovellus, mutta koska se on ilmainen ja toimiva, en jaksa itse kovin paljon asian suhteen penseillä.
Mainiota viihdettä vanhemmillekin
Kokonaisuutena Tearaway Unfolded on erinomainen peli. Haastetta siitä ei hirvittävästi löydy, sillä peli on sujuvan helppo ja kuolemien koittaessa pääsee aina jatkamaan käytännössä samasta kohdasta. Taistelu ei myöskään ole mitenkään hirvittävän riemastuttavaa, koska sekin on hyvin helppoa. Positiivisesti se on sentään luovaa. Erilaiset viholliset vaativat erilaisia keinoja kukistuakseen: puujaloilla kävelevät örmyt pitää esimerkiksi kampata pyörimällä pallona näiden jalkoja päin. Eipä taistelusta haastetta irtoa, mikä ei pelin kohderyhmän huomioiden ole hirveän yllättävää.
Vaikka peli ehkä onkin paperilla suunniteltu lapsille, tarinassa on ajatonta Disney-magian henkeä, sillä se viihdytti minuakin kympillä. Ilahduttavasti peli on haluttaessa myös täysin suomenkielinen, eli se sopii siltäkin kannalta nuoremmallekin väelle.
Jos nyt ei mitään HC-tasohyppelyä kaipaa, Tearaway Unfolded on mitä mainioin, hurmaavin ja iloisin pelikokemus. Kannattaa tutustua!
Toinen mielipide
Turha tässä on jeesustella, en koskaan pelannut alkuperäistä Tearawayta Vitalla, kuten ei tunnetusti kukaan muukaan. Hyi minua ja niin edelleen, mutta erhe korjattiin onneksi nyt! Tearaway on niin persoonallinen esitys, että melkein hirvittää. Paikka paikoin tuntuu aivan siltä, että pläräisi satukirjaa virtuaalisessa muodossa. Sitä ei voi kiistää, että pari ryppyä on silkkikukkien sekaan eksynyt, mutta ei mitään liian vakavaa.
Vaikka seikkailun edetessä tulee selväksi, että alun perin homma on rullannut käsikonsolilla, niin käännös kotikonsolille on todella sujuva. PS4:n herkuista revitään irti jatkuvasti uusia tuulia ja kaiken maailman lisälaitteet kannattaa pitää käden ulottuvilla.
Sekin täytyy sanoa, että MediaMoleculella on hauskaa porukkaa muonavahvuudessa. Tai ainakin allekirjoittanut hekotteli kuin heikkomielinen paperimaailmassa vastaan tulleille läpille. Vaikea tätä on vihata, toivottavasti syksyn suuremmat nimikkeet eivät kokonaan tallo mainiota peliä jalkoihinsa.
Mikael Miilumäki
Lisää aiheesta
