Tenchu – Return from Darkness (Xbox)
Activisionin Tenchu on hiipinyt Xboxille. Tenchu – Return from darkness kertoo Azuma-klaanin ninjoista Rikimaru ja Ayame, jotka palvelevat hallitsijaa nimeltä Gohda. Hyvän Gohdan vastakohta on paha Mei-Oh, jonka Rikimaru on yleisen käsityksen mukaan tappanut. Totuus on kuitenkin toinen.
Pelin alussa pelaaja valitsee Rikimarun ja Ayamen välillä. Hahmoilla on muutakin eroa kuin sukupuoli: pelin tapahtumat ja juonen kulku riippuvat hieman siitä, kummalla hahmolla pelataan.
Hiipimiseen panostava peli ei rohkaise suoraan taisteluun. Eteneminen on helppoa silloin kun pelaajaa ei huomata, ja jokaista vastaan tulevaa koiraa, naista tai sotilasta ei tarvitse eikä pidäkään tappaa. Toisaalta, huomaamattomasta tappamisesta on myös hyötyä. Kun ninjatappoja on takana riittävästi kenttää kohden, avautuu pelaajalle uusi erikoishyökkäys.
Kontrollit ovat toimivat ja helpot. Hahmon ulkopuolinen kamera ei haittaa ulkotiloissa. Sisätiloissa ja erityisen ahtaissa ulkotiloissa kamera sekoilee hetkittäin aiheuttaen hämmennystä. Onneksi kameraa voi liikuttaa vapaasti hahmon ympäri, ja pelistä löytyy myös vapaa katse -muoto, jolloin ympäristön tarkkailu onnistuu helposti.
Itse ninjatapot ovat komeaa katsottavaa. Ne ovat aina erilaisia riippuen pelaajan ja kohteen etäisyydestä, hyökkäyskulmasta ja -tavasta. Ninjatappo onnistuu esimerkiksi talon katolta alas vastustajan harteille pudottautumalla.
Välillä tosin tuntuu, ettei peliä pitäisi näyttää vähän isommillekaan. Tekoäly on todella heppoista laatua, eikä huomatuksi tulemisella ole käytännössä juuri merkitystä. Vaikka toiset vartijat osaavat jopa puhaltaa pilliin hälytyksen merkiksi, eivät muut vartijat tule avuksi. Huomatuksi tulemisen jälkeen paras vaihtoehto on juoksu kulman taa tai eri huoneeseen, jolloin vastustajat jäävät ihmettelemään paikoilleen. Vartijat ovat myös likinäköisiä ja puolikuuroja.
Turhautumista aiheuttaa myös se, ettei välitallennuksia ole mahdollista tehdä. Tämä tarkoittaa, että teräshermojen lisäksi on hyvä varata pelaamiseen runsaasti aikaa. Puolen tunnin hiipimisen ja tusinan ninjatapon jälkeen ei juuri naurata, kun kuolee silmittömän miesylivoiman edessä surkeasti sujuvan lähitaistelun jälkeen. Helpoimmalla vaikeustasolla saa jatkaa siitä taistelusta mihin jäi, mutta silloin touhusta häviää viimeinenkin haaste. Esimerkiksi rajoitettu välitallennuksien määrä jokaista kenttää kohden olisi ollut parempi ratkaisu.
Pelin moderni musiikki kuulostaa ihan hyvältä, mutta teemaan oudolta, kuten myös se että hahmot puhuvat sujuvaa englantia. Grafiikka on parhaimmillaankin hyvää PS2-tasoa, ja pelin äänet muistuttavat 80-luvun kolikkopelejä. Hallussa olevista esineistä ei saa mitään selitystä, jolloin uudet esineet ja tavarat täytyy käytännössä kokeilla ennen kuin niiden hyöty tai haitta selviää. Ikävä vain, jos kranaatteja on yksi kappale ja sekin tulee heitettyä jalkojen juureen.
Peli tukee myös Liveä, jossa on mahdollisuus pelata yksi-vastaan-yksi -taisteluja tai suorittaa kaverin kanssa samoja tehtäviä kuin moninpelissä. Tuntematon nettikumppani ei oikein ole paras vaihtoehto yhteistoimintaan, mutta kahden pelaajan välinen ninjataistelu netissä on kivaa. Moninpeli onnistuu jaetulla ruudulla.
Tenchu – Return from darkness ei ole mikään kulttipeli, mutta se tarjoaa paljon pelattavaa aiheesta kiinnostuneille. Lajityypiltään se eroaa täysin toisesta Xboxin ninjauutuudesta, Ninja Gaidenista. Lajityypille ominainen kameran sekoilu on hallinnassa, mutta puuduttavan pitkät kentät ja välitallennuksien puuttuminen aiheuttavat harmaita hiuksia. Mikäli samurai- ja ninjakulttuuri on sydäntä lähellä, kehotan kokeilemaan kaupassa ennen ostoa.
