UUSIMMAT

Testasimme vuoden ensimmäisen hittipelin – Valheim on ruma, mutta upea selviytymispeli viikinkien maailmassa jo nyt

01.03.2021 12:00 | Joonas Pikkarainen

Viiden hengen tekemä selviytymispeli on yksi genren miellyttävimmistä ja tuhdeimmista tuotoksista jo early access -vaiheessa.


Julkaisupäivä: 2.2.2021
Studio: Iron Gate Studio
Julkaisija: Coffee Stain Studios
Saatavilla: PC (Windows)
Pelaajia: 1-10
Ikäraja: –
Peliä pelattu arvostelua varten: 40 tuntia


Alkuvuoden huikeimmaksi saagaksi on noussut pienen viisihenkisen ruotsalaisstudio Iron Gate Studion early access -menestys Valheim. Kolme viikkoa julkaisustaan yli neljä miljoonaa pelaajaa saavuttanut selviytymispeli on tuorein koronavuoden aikana nousseista indie-yllättäjistä, joka saapui monien tietoisuuteen näennäisesti tyhjästä. Ulkoisesti pelin suosiota voi olla vaikea kuvitella, mutta peliä pelanneet tietävät, mistä menestys juontaa: Valheim tekee nimittäin monta asiaa oikein.

Valheim on selviytymispeli, joka ottaa kuitenkin vapauksia genrelle tunnetusta armottomuudesta ja muokkaa kokemusta lähestyttävämmäksi. Skandinaavisesta mytologiasta ammentava maailma seuraa tuonpuoleiseen joutuvaa viikinkiä, jonka täytyy todistaa arvonsa Odinille kukistamalla mantuja vaanivat myyttiset pedot. Genrelle tunnetusti tätä edeltää resurssien keräys, tukikohdan rakentaminen ja parempien varusteiden väkertäminen, joista muodostuu pelin ydin.

Tutusta perustuksesta huolimatta Valheim poikkeaa sisaruksistaan monin pienin, mutta merkittävin tavoin. Puhtaan selviytymispelin sijaan ruotsalaistuotos muistuttaakin oikeastaan muinaisia MMORPG-pelejä, kuten Ultima Onlinea (tosin ilman NPC-hahmoja). Tätä tukee myös pelaajahahmon kyvyt, jotka päivittyvät käytön myötä. Esimerkiksi puuta hakkaamalla kasvaa puunhakkuutaito ja kilpeä käyttämällä suojaus. Näillä ei ole onneksi niin suurta merkitystä verrattuna kunnon varusteisiin, että peli pakottaisi grindaamaan kykypisteitä pärjätäkseen maailmassa. Niistä on kuitenkin apua ja hahmon kehityksen huomaa pelin edetessä.

Merkittävin muutos lähisisaruksiinsa syntyy juuri pelin lähestyttävyydestä. Selviytymispelit ovat tunnettuja näiden armottomuudesta, jossa pelaaja joutuu jatkuvasti huolehtimaan oman hahmonsa nälän-, janon- ja unentarpeesta. Valheim muokkaa konseptia poistamalla pakon, joten energiaa ei tarvitse tuhlata mittareiden jatkuvaan sihtaamiseen. Sen sijaan ruoka ja juoma antavat boosteja, jotka lisäävät hahmon kestävyyttä tai parantavat kuntoa – ja ovat siten elintärkeitä taistellessa – mutta nälkään tai janoon ei voi kuolla.

Näennäisen simppelin muutoksen vaikutusta ei voi korostaa tarpeeksi, sillä pelkästään sen avulla Valheim on onnistunut viettelemään puolellensa lukuisia genreä ennen karsastaneita pelaajia. Eikä se ole myöskään haitannut selviytymispelien veteraaneja, sillä kyseinen mekaniikka on ollut aina vain välttämätön paha, jonka Valheim todistaa tarpeettomaksi. Pelissä riittää ilman sitäkin runsaasti uhkia ja vaaranhetkiä, kiitos mielenkiintoisen maailman.

Pelin tuonpuoleinen on luotu proseduraalisesti ja on kooltaan valtava. Alueet on jaettu eri biomeihin, joita early access -versiossa on viimeisteltynä viisi. Lisää on luvattu saatavan jo kuluvan vuoden aikana. Pelattavaa riittää silti jo tässä vaiheessa reilusti, sillä neljänkymmenen pelitunnin jälkeen olen oikeastaan vasta juuri saavuttanut kaiken, mitä varhaisversiolta on sisällöllisesti tarjota. Toki seikkailtavaa, tutkittavaa ja nähtävää riittää vielä, mutta nämä eivät enää poikkea jo aiemmin kohdatuista mitenkään.

Juuri seikkailu muodostaakin ison osa-alueen Valheimin viehätyksestä. Peli tuuppaa pelaajia hienovaraisesti eteenpäin lukitsemalla seuraavat avattavat rakennukset ja varusteet aina seuraavasta biomista saataviin resursseihin. Näiden louhinta tosin yleensä vaatii joko edeltävän alueen pomon tappamista, minkä lisäksi uudet kohdattavat riviviholliset tarjoavat haastetta, ellei varusteita ole päivitetty tappiin ennen sitä. Biomit ovat lisäksi keskenään täysin erilaisia tunnelmaltaan ja vihollisiltaan, joten ne tarjoavat jo itsestään hyvin uniikkeja kokemuksia.

Luontaisesta etenemispolusta voi lisäksi poiketa, eikä mikään suoranaisesti estä pelaajia kokeilemasta onneaan vaarallisilla alueilla – todennäköisesti päinvastoin siitä syntyy huikea seikkailu muille kerrottavaksi.

Valheim onkin parhaimmillaan kavereiden kanssa ja isommassa porukassa. Yhdellä serverillä voi olla tällä hetkellä maksimissaan kymmenen pelaajaa samaan aikaan, mutta tämän ulkopuolella samassa maailmassa voi olla teoriassa kuinka monta pelaajaa tahansa. Koska tällöin kaikki kansoittavat samaa suurta ja muuttuvaa maailmaa, nähdään yhteisöjen luomilla servereillä usein huikeita kyliä ja linnoituksia, jotka alkavat täyttää tienoon. Toki kaikki on tehtävissä myös täysin yksin, mutta kylien muodostumisessa orgaanisesti useiden eri pelaajien turvautuessa toisiinsa on kokemuksena jotain huikeaa. Pian rakennusten välille on syntynyt teitä, metsän laitamille on kyhätty vartiotorneja sekä majoja ja valtavat sillat yhdistävät joen halkomat maat toisiinsa.

Tätä edesauttaa upea rakennusmekaniikka, joka on muun pelin lailla tehty käyttäjäystävälliseksi. Tärkein näistä on anteeksiantavuus pykättyjä rakenteita purkaessa, sillä niistä ei sakoteta millään lailla, vaan pelaaja saa takaisin kaikki siihen käytetyt resurssit. Myöskään varusteiden korjaus ei maksa mitään, joten rakennellessa voi keskittyä täysin itse rakentamiseen. Toki tämä on omiaan ruokkimaan suuruudenhulluja ideoita, joten pelaajana huomaa pian tarvitsevan enemmän puu- ja kivitavaraa lukaalinsa pystyttämiseen kuin oli alkuun ajatellut.

Rakentelussa on toki omat ärsyttävyydet, kuten sen rajaaminen erikseen kasattavien työpöytien säteelle tai toisinaan hivenen epätarkka vierekkäisten objektien kiinnitys toisiin. Vastavuoroisesti kaikki noudattaa jokseenkin fysiikanlakeja, joten esimerkiksi valtava harjakatto saattaa vaatia lisäpalkkeja tuekseen pysyäkseen rakenteellisesti kunnossa. Vastaavasti myös sisätiloja lämmittävien nuotioiden on päästävä hengittämään, joten lukaaleihin kannattaa väkertää samalla toimiva savupiippu välttääkseen tukehtuminen. Rakentamiseen tarjottavat eväät ovat jo tässä vaiheessa huikean monipuoliset ja mahdollistavat ilmiömäisiä arkkitehtuurisia luonnoksia.

Samat fysiikat toimivat myös muualla pelimaailmassa ja koskettavat painovoiman lisäksi tuulta, lämpötilaa ja vettä. Luultavasti pelaajan ensimmäinen – toinen, viides ja ylipäätään määrällisesti kaikkein useimmin tapahtuva – kuolema on juuri kaatamansa puun alle jääminen. Tätä voi onneksi käyttää metsässä myös edukseen, jolloin yhden puun kaatamalla saa aikaiseksi tyydyttävän dominoreaktion. Pelin muutamat isot viholliset pystyvät lisäksi huitomaan iskuillaan puolimetsää kanveesiin, mikä on ensimmäisellä kerralla puistattava kokemus. Puhumattakaan avomerelle eksyminen keskellä myrskyä, jolloin kymmenmetriset aallot riepottelevat paattia kuin paperivenettä.

Vaihtelevat säätilat ja efektit ovat pitkälti myös syy, minkä ansiosta Valheim näyttää lopulta todella hyvältä, vaikka on itse asiassa samanaikaisesti jokseenkin ruma. Varsinkin kuvakaappauksissa peli näyttää halvalta 90-luvun tuotokselta kulmikkaine muotoineen, vähäpolygonisine hahmoineen ja huonolaatuisine tekstuureineen. Mutta yhdessä uudenkarheine efekteineen kokemus on pelatessa parhaimmillaan huikean tunnelmallinen, kun vastanousevan auringon valo siivilöityy usvaisen metsän läpi pelaajan mökin ovelle. Valitussa tyylissä on lisäksi se etu, että Valheim vie ainoastaan gigan kiintolevyltä, mikä on aivan järkyttävän huikea saavutus pelin laajuuteen nähden. Se ei myöskään vaadi hirveästi koneelta, joten se on omiaan juuri kannettaville tai vähän vanhemmille kokoonpanoille.

Lukuisista pienistä parannuksista ja pelaajaystävällisistä muutoksista huolimatta Valheim on pohjimmiltaan silti vain selviytymispeli, eikä se poikkea liian radikaalisti genren edustuksesta. Toisin sanoen iso osa ajasta kuluu resursseja kerätessä, joka on tietyn pisteen jälkeen yhtä puuduttavaa kuin lajityypin kaikissa muissakin peleissä. Proseduraalisuus saattaa tehdä tästä myös entistä rasittavamman, sillä biomien keskinäinen suhde ja sijainti voivat johtaa siihen, että seuraava kriittinen paikka onkin tuntien päässä. Tätä on onneksi pyritty estämään erinäisin keinoin, mutta aivan täysin sitä ei ole onnistuttu kitkemään.

Myös taistelu voisi olla aavistuksen monipuolisempi, joskin kyseessä on tosiaan vielä varhaisversio. Siihen on haettu inspiraatiota toimintapeleistä, joten suojaukset, vastaiskut ja väistöt ovat jo alkeellisina versioina kuvioissa mukana. Pomotaistelut tuovat tosin jo tässä vaiheessa mukavaa vaihtelua, ja pikkaisen petraamalla ja tekoälyä parantamalla taisteluista itsestään saadaan varmasti paljon irti.

Nämä ovat silti melko pieniä murheita muutoin jo tässä vaiheessa tuhdissa ja koherentissa paketissa. Valheim riittää nimittäin jo nyt verrattain alhaiseen hintaan mielekästä ja viihdyttävää tekemistä tuntikausiksi. Isommassa porukassa se toimii lisäksi erinomaisesti yhteisöjen omana muuttuvana ja orgaanisesti kasvavana hiekkalaatikkona, johon on helppo hypätä mukaan. Odotankin innolla pelin tulevia tuulia, jotka puhaltavat lisää rakenneltavaa, tutkittavaa ja pelattavaa tulevien kuukausien aikana.

Mutta jo tässä vaiheessa Valheimin elinkaarta – kuukausi julkaisusta – potentiaali nousta uudeksi genren kuninkaaksi on äärimmäisen korkea.