Tomb Raider: Legend (pc, PS2, Xbox, 360)

15.06.2006 17:25 | Harro Grönberg | 328

Maailman seksikkäin haudanryöstäjä on taas kuvioissa. Ja Tomb Raider: Legend on näytön paikka. Ei pelkästään pelin kehittäneelle Crystal Dynamicsille, jolle sarja siirtyi Core Designin ammuttua itseään jalkaan Angel of Darkness -pelillä. Kyseessä on näytön paikka myös julkaisija Eidokselle – edellisen pelin jälkeen toista epäonnistumista olisi vaikea hyväksyä.

Legend aloittaa Crystal Dynamicsin Tomb Raider -sarjan. Se tekee sen teknisesti ja pelisuunnittelun osalta hienosti. Tarinan saralla uudet vanhat viholliset ja pakotettu motivointi päähahmon taustan tähän asti unohdetun osuuden kautta eivät ole kuitenkaan onnistunein keino.

Laraa avittaa Crystal Dynamicsin visiossa muutama henkilö, joihin seikkailijatar on yhteydessä satelliittipuhelimen välityksellä. Konkreettista apua näistä tyypeistä ei ole, mutta pelissä kuulee paljon tyhjänpäiväistä sanailua, jolla ei ole suurimman osan ajasta juuri mitään virkaa kokonaisuuden kannalta.

Tulikukkia

Legend sisältää paljon tulitaisteluita. Ne eivät ole koskaan olleet sarjan parasta antia, mutta nyt ne ovat sentään aikaisempaa monipuolisempia.

Peliin ei ole yritetty vääntää väkisin lähitaistelujärjestelmää. Se ei juuri yllätä, sillä loppumattomilla ammuksilla varustetut pistoolit toimivat myös läheltä hyvin. Mukana on kuitenkin muutama tekniikka, mikäli joutuu kosketusetäisyydelle.

Nyt onnistuu myös hallittu ympäristön tuhoaminen, josta esimerkkinä polttoainetynnyrit ja epävakaat kivimuodostelmat. Tuhottavaa löytyy yleensä paikoista, joista löytyy myös paljon vihollisia.

Peppu heiluu

Seikkailijatar on tässäkin pelissä kylmäpäinen akrobaatti. Lara on edelleen parhaimmillaan kiipeillessään kallioseinämiä tai unohdetun hautaholvin pylväikössä, ja samaa voi sanoa pelistä.

Aseet ovat olleet aina menossa mukana, mutta ylivoimaisesti parasta ovat toimintapulmat: sarjat hyppyjä ja väistöjä, jotka johtavat täpärään pelastumiseen hautojen ansoilta tai murenevilta kielekkeiltä.

Legendin toimintapulmiin tuo lisämakua uusi varuste, magneettikoukku, joka toimii Indiana Jonesin ruoskan tapaan joissain hypyissä. Sillä voi myös siirtää esineitä ja avata kulkureittejä.

Vaarat ovat klassisia Tomb Raider -surmanloukkuja: pudotuksia sekä arkaaisia terä- ja muita ansoja. Aikaisemmin niistä on selvinnyt ainoastaan peruspelaamalla, mutta Crystal Dynamics on lisännyt kaavaan myös reaktionopeutta testaavia osuuksia. Näissä kamera kuvaa tilannetta välianimaation tapaan ja pelaaja painaa ruudulle ilmestyvää nappia mahdollisimman nopeasti. Hitaus koituu kuolemaksi.

Vaikka tällainen saattaa kuulostaa turhalta, nämä osuudet ovat itse asiassa hauskoja pikkuhaasteita, ja ne rikastuttavat pelikokemusta mukavasti.

Aggrotraveller

Tomb Raider: Legend sisältää riittävästi eksoottisia ympäristöjä, joista parhaat löytyvät pelin loppupuolelta. Matkan tahti on kuitenkin liian kiihkeä, eikä yhdessäkään hyvässä kohteessa viivytä riittävän kauan. Olisi ollut paljon mukavampaa seikkailla pidempään hautaholveissa paikassa X, kuin tuhlata aikaa taistelemalla palkkasotilaita vastaan paikassa Y.

Heikointa antia ovat modernimmat seikkailukohteet, Tokio ja hylätty neuvostoaikainen tutkimuskeskus. Parhaimmillaan tuntee vahvaa nostalgiaa.

Haudan akustiikka

Tomb Raider: Legend on hyvän näköinen. Pelistä löytyy monia pieniä, viimeistellyn kuvan antavia yksityiskohtia, kuten se, ettei iltapuvussa liikkuva Lara pilaa kutsuja juoksemalla pelaajan ohjatessa hahmoa liian kovalla kädellä.

Grafiikka näyttää välianimaatioita lukuun ottamatta hienolta. Legend ei ole niinkään hieno kuin saatu näyttämään hienolta. Sitä on vaikea selittää. Salatiedettä, oletan.

Ääninäyttelijät, joita johtaa Keeley Hawes Larana, ovat ammattilaisia. Musiikkia kuullaan enemmän kuin ensimmäisissä peleissä.

Muistokirjoitus

Tomb Raider: Legend tuntuu sarjan parhaalta peliltä sitten ensimmäisen osan. Kahta todella huonoa moottoripyöräosiota lukuun ottamatta menossa on koko ajan hyvä henki, kontrollit ovat hyvät ja paikoitellen tuntee olevansa ensimmäinen ihminen tuhanteen vuoteen unohdetussa temppelissä.

Peli loppuu kuitenkin tavalla, joka jättää pahan maun suuhun. Siihen asti Legend on sitä mitä on odotettu: hyvä toimintaseikkailu – ja hyvä Tomb Raider.

 

Tekijä: Crystal Dynamics

Julkaisija: Eidos

Testattu: PlayStation 2

Saatavilla: pc, PlayStation 2, PSP, Xbox, Xbox 360

Pelaajia: 1

Pelin kotisivu: www.tombraider.com

Keskustelu

tämä peli kannattaaa ostaa koska se on hyvä ja se lara on sekikäs ja se kannattaa vaikka olenkin itse uskovainen ja kuuntelen loordia ja lara on tosi hyvä varsinkin nelonen on jännä peli kun siinä on muumioita ja se on niistä peleistä parhain kuulemma kuulin se ja se on jännittävää kun siellä on koiria ja muumiota ja se on tosiaan niistä parhasin peli

tämä tyttö on tosi hyvä kaikessa ja se on hyvin seksikäs ja se on toooooosiiiiiiiiiii hyvä peli se kannattaaa ostaa kaupasta ja se on pleikkkari peli haudan rtyöstäjä on aina suosikkini

tämä tyttö on tosi hyvä kaikessa jos tämä on semmoinen tyttö kuin lara ni se on sama jha sitten olen pelannut tätä haudan ryöstäjää ja se on tosi kiva peli ja hyvä

Jaa-a, entisenä fanina(siis ykkös osa oli hyvä) voisi harkita.
Pitää lukea vielä pari arvostelua.

Muropaketin uusimmat