Tony Hawk’s Underground (PS2)
Tony Hawk -sarja on jo käsite. Sen lisäksi, että se on aloittanut extreme-pelien villityksen, on se myös innostanut monet tarttumaan lautaan ihan oikeassakin elämässä. Sarja on kuitenkin polkenut hivenen paikallaan ja viimeistään neljäs osa osoitti, että muutosta kaivattaisiin. Onneksi Neversoftillakin on tämä tajuttu ja viimein sarjaan on tullut ihan tuntuviakin uudistuksia.
Tony Hawk’s Underground ei ole enää urheilupeli, se on seikkailu. Pelaajan tehtävänä on nousta katujen kasvatista tunnetuksi tähdeksi. Ja mikä parasta, voi PS2-versiossa laittaa verkkosovittimen omistajat pelihahmolleen omat kasvonsa. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että ladataan oma kuva PC:n avulla pelin kotisivuille ja tämän jälkeen saadaan sähköpostitse salasana. Salasanan avulla imuroidaan kuva PS2:lle ja sovitetaan se pelihahmon päähän. Kuulostaa vaikealta, mutta on yllättävän helppoa. Haastavinta on ottaa sellainen kuva, jossa ei ole varjoja ja kasvot on hyvin valaistu. Jos esim. posket jäävät sivuilta vähän tummemmiksi, niin tämä näkyy pelissä tummina, kummallisina läikkinä. Ja koska kuva otetaan vain edestäpäin, sivuprofiili ei ole yhtä onnistunut. Itselleni jäi ainakin hassun näköinen nenä.
Lopputulos on kuitenkin kokonaisuudessa pelottavan hyvä ja pelihahmon kasvot saa näyttämään yllättävän paljon itseltään. On myös hauska laittaa itselleen kaikenlaisia hiustyylejä ja jos oma naama ei miellytä, voi pelihahmolleen laittaa vaikka pomonsa kasvot. Vaikkei tarina sinänsä ole mitään kaunokirjallisuutta parhaimmillaan, niin on hienoa nähdä omat kasvonsa pelin välianimaatioissa. Mikäs siinä patsastellassa Tony Hawkin ynnä muiden skede-starojen kanssa.
Pelihahmoksi voi ottaa edelleen myös jonkun ammattirullalautailijan ja tällä kertaa peliin on päässyt myös ensimmäistä kertaa suomalainen Arto Saari. Jututin Artoa peliin liittyen ja hän sanoi, että ei ole Tony Hawk -pelejä hirveästi pelaillut. Neljä vuotta ammattilaisena maailmaa kiertänyt Arto oli omien sanojensa mukaan ilmeisesti bongattu jostain alan lehdestä ja pyydetty Activisionin konttorille käymään. Sitten mies oli skannattu ja tämän jälkeen ei ollut kuulunut mitään ennen yhteydenottoani. Kun soitin Artolle ja pyysin käymään toimistollamme, pääsi hän sitten ensimmäistä kertaa pelaamaan itsellään. Arto kommentoi itsellään pelaamisen olevan hivenen omituisen tuntuista, mutta oli luonnollisesti onnellinen, että pääsi peliin.
Toinen Undergroundin merkittävistä uudistuksista on mahdollisuus napata lauta kainaloon. Eli enää ei olla laudan vankeja ja pelaaja voi kiivetä vaikka talon katolle. Varsinkin verkossa moninpelejä pelatessa on mukava välillä mennä katolle seisoskelemaan ja katsella mitä ympärillä tapahtuu. Hyvin hoidettujen kävelyosuuksien lisäksi päästään myös auton rattiin. Auton fysiikat ovat vähän mitä ovat, mutta ajaminen on kuitenkin hauskaa arcade-rälläystä. Moninpelissä on edellisosan pelimuotojen lisäksi mukana uusi tulokas nimeltään fireball. Siinä voi hypyn aikana ampua tulipallon joko eteen- tai taaksepäin. Pelaajille annetaan tietty määrä pisteitä, jotka laskevat, aina kun joku osuu tulipallolla. Kun ottaa tarpeeksi monta osumaa, kuolee. Tässä on ongelmana se, että parhaiten kisassa selviää olemalla jossain piilossa, kunnes toiset ovat räiskineet itsensä melkein hengiltä. Tämän jälkeen on helppo tulla esiin ja viimeistellä jäljellä olevat pelaajat.
Vaikka pelin aina niin monipuoliset tehtävät sisältävät nyt autolla ajelua ja katoilla hyppimistä, pääosassa on skeittaus ja valinnan vapaus. Pelattavuus, kenttäsuunnittelu ja kontrollit ovat edelleen rautaa. Kentistä löytyy tekemistä ja ne ovat nyt hivenen enemmän kaupunkimaisia ja realistisemman oloisia. Vaikkei pelin visuaalinen taso ei ole mitään huippulaatua, sitä on taustalla soiva soundtrack. Peliin on tungettu yli 70:tä eri biisiä ja ne on jaettu kategorioihin rock/hiphop/punk. Rock-osastoa edustaa bändit kuten Kiss, Queens of the Stone Age, Janes Addiction ja The Hellacopters. Räpäytyspuolella möykkäävät mm. Nas, Supernatural, Murs ja Jurassic 5. Keesipäitä villitsevät taas Bad Religion, Rancid, NOFX, The Transplants, The Clash ja Refused.
Kaiken kaikkiaan Tony Hawk’s Underground on enemmän kuin skeitti- tai urheilupeli. Se rikkoo genrensä rajoja täysin estottomasti ottamatta yhtään harha-askelta. Vaikka Tony Hawk -sarjan jokainen osa on ollut kiitettävää jälkeä, on Neversoft nyt ylittänyt itsensä. Vielä kun näin maukkaseen pakettiin on lisätty mahdollisuus säätää vaikeusastetta ja tehdä omia temppuja, niin ei sitä enempää skeittipeliltä voi toivoa.
