Uusimmat

Top Gun – Combat Zones (PC)

02.05.2003 00:00 Muropaketin toimitus

Top Gun – Combat Zones julkaistiin Playstation 2:lla jo aikapäiviä sitten ja pelin GameCube-versiokin on pyörinyt markkinoilla jo jonkin aikaa. Nyt myös PC-pelaajat pääsevät tutustumaan tähän arcade-lentelyyn, jonka edeltäjät eivät ole olleet erityisen loistavia. Tämä peli on kuitenkin positiivinen yllättäjä. Vaikka pelissä on Top Gun -elokuvan lisenssi, ei tätä lisenssiä ole hyödynnetty muussa kuin pelin nimessä ja tarjoamalla pelaajalle samoja lentokoneita kuin itse elokuvassakin. Lentämään pääsee mm. F-14, F-18 ja F-22 -hävittäjillä sekä viidellä muulla koneella.

Top Gunissa on kaksi pelimoodia, joista toinen on eräänlainen kampanjamoodi ja toisessa pääsee heti toiminnan kimppuun. Pikapeleissä saa valita varsin vapaasti ympäristöt, vaikeustason, oman lentokoneen, viholliset ja muut ominaisuudet, mutta tämä vasta, kun tarvittavat asiat on saatu auki varsinaisessa pääpelissä. Lukittujen juttujen avaaminen tuo tietysti pientä porkkanaa kampanjan tahkoamiselle, mutta ehkä heti käyttelyssä vapaat kädet salliva pikapelimoodi olisi sittenkin ollut järkevämpi ratkaisu. Tämä lähinnä sen takia, että kun kampanjaa on pelattu tarpeeksi, katoaa pelistä viehätys, eivätkä sitä pelasta edes nämä yksittäiset tehtävät.

Pelin tekijät kutsuvat kampanjamoodia story modeksi, joka on hieman harhaanjohtava nimitys. Pelissä ei nimittäin ole minkäänlaista jatkuvaa juonta, vaan jokaisen tehtävän alussa kerrotaan muutamalla lauseella mitä pelaajan pitää tehdä ja sen jälkeen ollaankin jo lentokoneen ohjaksissa. Tehtävät eivät myöskään tunnu liittyvän toisiinsa millään tavoin, joten tämän ”tarinamoodin” tarina on aika heikoissa kantimissa. Kampanjan aikana tahkotaan kuitenkin 36 tehtävää, jotka sijoittuvat kolmelle ajanjaksolle ja kolmeen eri ympäristöön. Ensimmäiset tehtävät vievät pelaajan Kaakkois-Aasiaan, toiset Persianlahdelle ja viimeiset taistelut käydään arktisissa olosuhteissa. Jokaisen tehtäväryppään jälkeen pelaaja saa käyttöönsä uusia lentokoneita, joita voi käyttää myöhemmin myös pikapeleissä.

Yksi Combat Zonesin suurimmista ongelmista on siinä, että tehtävät alkavat toistaa itseään suhteellisen nopeasti. Vaikka ympäristöt ja tavoitteet vaihtuvat, on jokaisen tehtävän alla kuitenkin se sama pohja, jossa tuhotaan joko maassa tai ilmassa palloilevia vihollisia. Alkuvaiheessa tämä on ihan hauskaa puuhaa, mutta ei saman toistoa kovin pitkään jaksa. Jonkinlainen moninpeli olisi varmasti ollut poikaa, mutta sellaista ei tähän pelipakettiin ole lisätty.

Pelituntuma on erinomainen. Lentokone tottelee pelaajan komentoja näpsäkästi ja arcade-hengessä toteutettu lentomallinnus toimii loistavasti. Lentokonetta on todella helppo ohjata, mutta liikkuviin kohteisiin osuminen ei-lukittuvilla aseilla on hankalaa, aivan niin kuin pitääkin. Näppäinvalikoimasta löytyy myös erikoisliike, joka ei vain näytä tyylikkäältä, vaan auttaa pelaajaa väistämään esimerkiksi vihollisohjuksen. Kontrollit toimivat kaikkein parhaiten pad-ohjaimella ja myös Joystickillä pelaaminen luonnistuu erinomaisesti. Näppäimistöllä lentotuntumaa joutuu hieman hakemaan, mutta harjoittelun jälkeen lentokoneen ohjailu kyllä luonnistuu. Erilaisia kamerakulmia on tarjolla ihan tarpeeksi, mutta näissä ei ole liiemmin eroja. Kaksi parasta kamerakulmaa ovat suora kuva koneen takaa ja vähän 1st-personia muistuttava kuvakulma suoraan koneen keulalta. Erilaiset tutka/kartta-näkymät auttavat puolestaan kohteiden luo suunnistamisessa.

Konsolilähtöinen Top Gun on itse asiassa yllättävän hyvän näköinen. Vaikka en olekaan pelin PS2- tai GC-versioita pelannut, voisi olettaa, että jonkinlainen grafiikkapäivitys tähän on tehty. Sahalaitoja ei nimittäin näy, peli pyörii pätkimättä vähän vanhemmallakin koneella ja muutenkin grafiikka on hyvää. Tehtävän jälkeen voi ihmetellä omaa lentoaan uusintana ja näistä uusinnoista tipahtaakin pari irtopistettä, sen verran hienosti ne on toteutettu. Äänien osalta on vaikea sanoa mitään kovin erikoista. Lentokoneiden, ohjusten ja konekiväärien äänet kuulostavat ihan hyviltä, samoin musiikki, mutta siinäpä se. Äänien osalta vaakakuppi ei siis kallistu suuntaan eikä toiseen.

Kuten jo arvostelun alussa totesin, Top Gun – Combat Zones on positiivinen yllätys. Sen vahvimpia osa-alueita ovat hyvä pelattavuus ja peli tarjoaakin hauskaa pelattavaa, mutta vain lyhyeksi ajaksi. Pitkässä juoksussa peli käy auttamatta tylsäksi. Parin kuukauden huilin jälkeen pelin saattaa kuitenkin kaivaa esiin pelikaapista toista käyttökertaa varten.

— Mikko Matilainen

Muropaketin uusimmat