Uusimmat

TrackMania (PC)

31.08.2004 00:00 Mikko Karvonen

eDomen arvostelussa PC:n TrackMania

Monet PC-pelaamisen veteraanit muistanevat vuonna 1990 ilmestyneen Stuntsin, joka oli monessa kaveripiirissä aikakautensa pelatuimpia pelejä. Se yhdisti toimivan ja kohtuullisen nopean kolmiulotteisen grafiikan varsin luovaan fysiikan lakien mallinnukseen, joka mahdollisti vauhdikkaan kaahaamisen ja hillittömän ilmavat hypyt. Stuntsin nerokkain piirre oli kuitenkin sen mukana tullut ratatyökalu, joka tarjosi tilaisuuden omien kenttien tekemiseen ja pidensi pelin elinikää melkoisesti. Sittemmin vastaavaa luomisen vapautta ei ole ajopeleissä juuri näkynyt. Nyt Nadeo-pelistudio on kuitenkin herättänyt idean jälleen henkiin ja pakannut sen Trackmanian muotoon.

Ajotyylin suhteen tulokas on hyvin uskollinen esikuvalleen eli realismi on heitetty suosiolla romukoppaan. Sen tilalla on erittäin liberaali fysiikanmallinnus, jonka ansiosta nopeudet nousevat etenkin alamäissä valtaviksi ja hypyille kertyy helposti mittaa kymmeniä metrejä. Samalla ajokkien saamat vahingot on rajattu irrallaan heiluviin oviin ja konepelteihin, joilla ei ole minkäänlaista peliteknistä merkitystä.

Ajopelit vähissä

Runsasta autovalikoimaa kaipaaville TrackMania on suuremman luokan pettymys: tarjolla on vain kolme kulkupeliä, joista jokainen on tarkoitettu tiettyä ympäristöä varten. Käytännössä radat ajetaan siis aina samalla ajoneuvolla. Jonkinmoista ensiapua tilanteeseen löytyy pelin nettisivuilta, jossa on tarjolla kiitettävä määrä vaihtoehtoisia ulkokuoria kaikille autoille. Kyse on kuitenkin pelkästään kosmeettisista muutoksista, sillä ajokkien ominaisuuksiin uusi ulkoasu ei vaikuta.

Vähäisestä automäärästä huolimatta ajokokemus vaihtelee melkoisesti, sillä tarjolla olevat kulkupelit käyttäytyvät täysin eri tavoin. Pieni maasturi on äärimmäisen vakaa ja ottaa mutkan kuin mutkan tiukasti ja nopeasti. Vastakohdan sille muodostaa jenkkimallinen kilpa-auto, joka kiikkuu ja keikkuu vähän joka suuntaan. Kolmikon ärhäkin malli on ralliautoksi tituleerattu menopeli, joka liimautuu kaikkein tiiviimmin tienpintaan ja luistaa käännöksissä eniten. Vaihtelevista ominaisuuksista huolimatta ohjaustuntuman löytäminen on jokaisella autolla helppoa. Parhaimmillaan se on luonnollisesti ratin tai jonkin muun analogisen ohjaimen kanssa, mutta tällä kertaa jopa näppäimistöllä naputteleminen on kohtuullisen toimivaa.

Uudenlaista ajamista monessa muodossa

Niukan ajokkivalikoiman vastapainoksi paketista löytyy valtavasti sisältöä. Kehitystiimille on nostettava hattua, sillä he eivät ole turvautuneet vain ilmeisiin ja hyväksi havaittuihin ratkaisuihin, vaan mukana on muutamia täysin uusia ideoita. Yksinpeli on jaettu kolmeen eri pelimuotoon: tavallisiin kisoihin, pulmamoodiin ja selviytymiskoitoksiin. Näistä ensimmäiset ovat perinteisiä kilpailuja, joissa kamppaillaan kelloa vastaan asteittain vaikeutuvilla radoilla. Jokaisessa kisassa on kolme eri tasoista tavoiteaikaa, joita havainnollistetaan kirittäjinä toimivien aaveautojen avulla.

Kaksi muuta pelityyppiä ovat erittäin mielenkiintoisia tuttavuuksia. Pulmamoodissa pelaajan tehtävänä on rakentaa käytettävissä olevista palasista mahdollisimman nopea rata ja ajaa lähdöstä maaliin tiettyjen aikarajojen puitteissa. Älykkään kenttäsuunnittelun ansiosta tämä ei ole mitenkään suoraviivaista, vaan vaatii aktiivista hoksottimien käyttöä. Yksinkertaisimmalla lähestymistavalla selvää yleensä helpoimmasta aikarajasta, mutta muiden alittaminen vaatii jo luovuutta. Pelaajan on esimerkiksi osattava käyttää ramppeja hyppyreinä ja sijoitella radan osaset siten, ettei turhia mutkia tarvitse ajaa.

Selviytymistilassa edessä on kahdeksantoista rataa, joilla ajetaan kolmea tietokoneen ohjaamaa autoa vastaan. Tavoitteena on selvitä mahdollisimman pitkälle jatkuvasti vaikeutuvissa koitoksissa päihittämällä jokaisessa kilpailussa ainakin yksi vastustajista. Mikäli taakse jää useampia tekoälykuskeja, pelaaja saa palkinnoksi jättää väliin yksi tai kaksi kisaa. Koska radat ajetaan aina satunnaisessa, osin vapaavalintaisessa järjestyksessä, touhu on kiitettävän monipuolista.

Ratasuunnittelun juhlaa

Luovan pelisuunnittelun lisäksi tulokkaan vahvuuksiin kuuluu erinomainen kenttäarkkitehtuuri. Rataelementtejä on käytetty monipuolisesti, korkeuseroja ja vauhdikkaita mutkia riittää ja pelintekijät ovat hyödyntäneet huimia ja toisinaan erittäin vaikeita hyppyjä kursailematta. Lopputuloksena on erittäin hauska, pelattava ja viihdyttävä kokonaisuus, jonka parissa on helppo viihtyä tuntikausien ajan.

Pelaajien ei kuitenkaan tarvitse tyytyä yksinomaan valmiiseen materiaaliin, sillä pelin mukana tulevat kaikki tarvittavat työkalut omien ratojen tekemiseen. Käytössä on kolme erilaista ympäristöä, joista jokaisella on omat erikoispalikkansa. Kenttäpohjat koostuvat neliönmuotoisista ruuduista, joiden päälle palasia saa lätkiä melko vapaasti haluamallaan tavalla. Ainoastaan radan johtaminen päin seinää tai suoraan kuiluun tiettyjen kappaleiden avulla on kielletty. Halutessaan reitin saa jopa kiemurtelemaan itsensä ympärillä korkeuserojen avulla. Näppärän ja helposti omaksuttavan käyttöliittymän kanssa tämä johtaakin siihen, että pelaajat saavat hyödyntää luovuuttaan erittäin vapaasti.

Jossain määrin pelaajien suunnitteluintoa on hillitty laittamalla jokaiselle palaselle hinta kuparirahoina, joita kerätään menestymällä varsinaisissa yksinpelimoodeissa. Käytettävissä oleva rahamäärä vaikuttaa siihen, miten paljon yhteen kenttään voi mahduttaa palikoita. Tienestit eivät kuitenkaan kulu, joten sama summa on käytettävissä jokaista rataa suunniteltaessa. Systeemi rajoittaa rakentelua alkuvaiheessa jonkin verran, mutta pidemmän päälle kupariset riittävät käytännössä kaikkeen mahdolliseen.

Pelin luonteen ja perusidean huomioon ottaen ei liene suurikaan yllätys, että se hyödyntää nettiä aktiivisesti. Internet-sivuilta löytyy runsaasti uusia kenttiä ja muuta materiaalia, minkä lisäksi tarjolla on kolme erilaista pelityyppiä käsittävä nettipeli-mahdollisuus. Pienimuotoista klaanitoimintaa ympärilleen kerännyt touhu on hauskaa, mutta kärsii muiden pelaajien hyppimistä aiheuttavasta nettikoodista ja hyvin vaihtelevantasoisista kentistä. Muuten peli on teknisesti ehjä kokonaisuus. Testikokoonpanolla ainoa silmiinpistävä ongelma oli tiettyyn kenttätyyppiin liittyvä grafiikan satunnainen pätkiminen.

TrackManiaa on helppo kritisoida suppeasta autovalikoimasta ja yskähtelevästä nettipelistä, mutta muun rinnalla näihin ei tule juurikaan kiinnitettyä huomiota. Ajopeleissä on nähty yhtä omaperäisiä ja hyvin toimivia ideoita äärimmäisen harvoin. Lisäksi omien ratojen suunnittelu takaa paketille erittäin pitkän eliniän.