Tribes: Vengeance -ennakko (pc)
Muutama vuosi sitten vähin äänin ilmestynyt Starsiege: Tribes on monen mielestä edelleen yksi parhaita nettiräiskintöjä. Se toi 3D-räiskintöihin kokonaan uudenlaisen pelitavan hiihtämisineen ja rakettireppuineen. Tribesiä ja sen jatko-osaa pelataan edelleen. Nyt Irrational Games yrittää jatkaa perinteitä, mutta miten siinä onnistutaan?
Vengeancessa ei ole yksinpeliä, mikä ei liene yllätys sarjaan ennestään tutustuneille. Tribes: Vengeance on suunniteltu puhtaasti nettipeliksi. Yksinpeli sisältää korkeintaan pelaamista opettavat tutoriaalit, jos niitäkään. Juoni on mukana vain antamassa syyn suoralle toiminnalle. Sarjan aikaisempia osia pelannut on Vengeancen parissa välittömästi kuin kotonaan. Pelin käynnistyttyä vanhalle Tribes-miehelle tulikin nostalgiafiilikset heti kättelyssä .
Pelaajat jaetaan edelleen kolmeen eri luokkaan panssaroinnin mukaan. Kevyt/nopea soturi on parhaimmillaan lipunryöstössä ja hyökkäyksessä. Keskiraskas taistelija hoitelee näppärästi korjaukset ja muut sekatyöt. Raskas soturi käy hyvin puolustukseen. Mikään panssariluokka ei kuitenkaan rajoita pelaajan rooleja. Tutut aseet ja varusteet spinfusoreineen ja konetykkeineen löytyvät, ja onpa mukana myös nippu uusia. Näistä jännimpiä on tarttumahaka. Aseet ovat itse valittavissa, ja pelaaja voi määritellä lempikokoonpanonsa pikanäppäimien taakse. Mukana ovat myös ajoneuvot. Ennakossa pääsi kokeilemaan maastoautoa, tankkia, pikkuhävittäjää sekä rynnäkköalusta. Aluksessa ja tankissa yksi pelaaja ohjaa kulkuneuvoa, muut käyttävät aseita. Ryhmätyö toimii hyvin, jos verkkoviive ei yllätä.
Tribes-sarjan pelitavat ovat aivan erilaiset verrattuna esimerkiksi Counter-Strikeen. Taistelut käydään yleensä suurilla nopeuksilla ilmassa lentäen ja ottamalla maastosta lisävauhtia (hiihtäen, skiing). Tähtääminen eroaa perinteisestä, koska etäisyydet ovat suurempia ja ammukset lentävät hitaammin. Hiihtäminen jakoi aikanaan (ja jakaa edelleen) Tribes-kansan kahtia: osa rakastaa sitä, osa taas inhoaa. Kakkosessa hiihtämistä yritettiin hillitä pelaajilta saadun palautteen mukaisesti, minkä johdosta pelin tempo on ykköstä hitaampi. Vengeancessa homma tuntuu olevan mukavasti tasapainossa. Hiihtäminen onnistuu, mutta kilometrien päähän ei enää lennellä. Kartat ovat myös aiempaa pienempiä. Testatussa betaversiossa niitä oli vain muutama erilainen, lopullisen pelin valikoima lienee suurempi.
Kontrollit ovat erinomaiset. Perusjutut sisäistää heti, pelattavuus on virtaviivaista eikä aloittamiseen tarvita suuria säätöjä. Toimintanappeja on vähän enemmän kuin perusräiskinnöissä ja niillä voi muun muassa lähettää toisille pelaajille äänikomentoja. Pienen harjoittelun jälkeen pelaaminen sujuu kuin tanssi. Peleihin liittyminen ja serverien etsiminen onnistuvat pelin helppokäyttöisellä selaimella. Pelimuotoja on useita, mutta testatessa suurin osa servereistä pyöritti klassista lipunryöstöä, joka on aina ollut suosituin Tribes-pelimuoto. Muita ovat esimerkiksi Arena (joukkue-deathmatch, jossa jokaisella on yksi elämä per erä), Ball (tehdään maaleja pallolla), Fuel (yritetään kerätä oma polttoainevarasto täyteen ennen toista joukkuetta) sekä aiemmista osista tuttu Rabbit (yhdellä pelaajalla on lippu ja muut yrittävät pistää hänet kylmäksi).
”How’d that feel?”
Tribes: Vengeance pyörii hyvin. Vaikka testikoneen näytönohjain ei ollutkaan malliston huippupäästä, niin peli pyöri nykimättä jopa 1280×1024-tarkkuudella, täysillä yksityiskohdilla. Graafinen tyyli on kirkkaan värikästä. Maastossa on puita lehvästöineen, pensaita, kivenlohkareita, raunioita ja paljon muuta. Kentät ovat etenkin ykkösosan askeettisiin maastoihin verrattuna koreita. Rakettirepuista jää hieno pakokaasuvana, jota seuraamalla on helpompi arvioida vihollisen sijaintia. Ukot retkahtelevat näyttävästi osumia ottaessaan.
Musiikkia ei ennakkoversiossa ollut. Ääniefektit hoitavat hommansa jotenkuten: aseäänet ovat geneerisiä eivätkä jää mieleen, mutta esimerkiksi ammusten vihellykset ja muut taustaäänet tuovat mukavasti tunnelmaa. Nettikoodi toimii hyvin ja viive on siedettävä pelattaessa jopa valtameren toisella puolella olevilla servereillä. Yleensä pelaajia oli enimmillään parikymmentä. Välillä putosin kesken pelin pois, mutta on vaikea sanoa johtuiko tämä pelistä vai yhteyksistä. Käytännössä peli vaatii nopean laajakaistayhteyden.
Tribes: Vengeance näyttää hyvältä ja pelaamaan pääsee nopeasti. Vaikka koko sarjan puhki tahkoneelle ei olekaan tarjolla paljoa uutta tai ihmeellistä, niin pelaaminen oli silti hauskaa. Tribes tuntuu palanneen juurilleen Vengeancen myötä, ja peli on fiilikseltään lähempänä Tribes ykköstä kuin kakkosta.
Jos et ole tutustunut sarjaan aiemmin tai olet kyllästynyt perinteisiin räiskintöihin, niin uutta Tribesia kannattaa kokeilla. Käynnissä on parhaillaan avoin beta, johon voi osallistua maksutta. Mukaan voi rekisteröityä osoitteessa www.fileplanet.com. Kauppoihin peli ilmestyy 22.10.
