Tron 2.0 (PC)
Pari vuosikymmentä sitten leffateattereissa pyöri raina, joka kertoi siitä, kun tietokoneguru Kevin Flynn imaistiin tietokoneen sisään. Tästä seikkailusta muotoutuikin yksi ensimmäisistä erikoistehosteleffoista. On myös huomattava, että ilmestyessään Tron oli outo tuttavuus monille. Tietokonehan oli varsin tuntematon käsite vielä elokuvan julkaisun aikoihin, vuonna 1982. Nyt parin vuosikymmenen jälkeen Tron on herätetty uudelleen henkiin ja tällä kertaa on luvassa interaktiivista viihdettä pelin muodossa. Nyt on pelaajan vuoro joutua seikkailuun bittimaailman syövereihin.
Heti kättelyssä on syytä myöntää, että en ole koskaan nähnyt Tron-elokuvaa, joten tämän vuoksi osa juonenkäänteistä on saattanut jäädä avautumatta. Pääpiirteissään homma menee kuitenkin näin. Pelin päähenkilönä toimii Jet Bradley, jonka isä katoaa salaperäisesti. Isäänsä etsiessään nuori Jet joutuu tietokoneen sisään taistelemaan korruptoituneita tietokoneohjelmia vastaan. Siinä sivussa pitäisi selvittää myös outo salaliitto ja pysyä luonnollisesti hengissä. Pelissä viljellään ahkerasti erilaisia tietokone-termejä, joten mikäli pääkopasta löytyy syvällisempää tietoa tietokoneen sielunelämästä, saa pelistäkin varmasti hieman enemmän irti.
Peli aloitetaan harjoitusjaksolla, johon tutustuminen on varsin suotavaa. Peruskontrollit ovat kyllä yksinkertaiset, mutta valikoiden ja erikoisominaisuuksien oikeaoppinen käyttö vaatii hieman harjoittelua. Pääosin peli on kuitenkin melko identtinen muiden 1st-person räiskintöjen kanssa. Vihollisia siis lahdataan laumoittain ja välillä juoksennellaan etsimässä avainta lukittuun oveen. Tronissa avaimen asemaa toimittavat käyttäjäoikeuksia sisältävät tiedostot, joita löytyy ripoteltuna sinne tänne. Kenttien varsilta löytyy myös paljon muuta, kuten sähköpostiviestejä ja alirutiineita, joista lisää tuonnempana.
Pelin vaikeustaso on viritetty kohtalaiseksi. Peli ei missään välissä ole helppo, muttei toisaalta mahdotonkaan. Useaan otteeseen tulee kuitenkin huomattua, että terveyttä on jäljellä vain pari pistettä maksimin ollessa yli sata. Toinen pelihahmon resurssi on energia, jota käytetään tiedostojen lataamiseen ja joidenkin aseiden kanssa. Uutta energiaa ja terveyttä saa joko kenttien varsille ripotelluista energia- ja terveyspisteitä, tai kuolleiden vihollisten jälkeensä jättämästä ”core dumpista”. Muutama hermoja raastava hyppelykohtakin pelistä löytyy ja nämä ovat yleensä sellaisia, että yksikin epäonnistunut hyppy johtaa äkkikuolemaan.
Pelaajan pääaseena toimii levyke (disc), eräänlainen bumerangi, jonka ilmalentoa voi myös hivenen ohjata. Ohjaus on kuitenkin vaikeaa, joten normaalit heitot ovat ainakin minun mielestäni paras hyökkäystapa. Tietokoneen ohjastamat pahikset ovat kuitenkin pirun hyviä käyttämään omia levyjään, joten taisteluissa kannattaa pysyä poissa näkyvistä, ellei halua joutua bittien hautuumaalle. Omalla discillä voi myös torjua vihollisten ”levykkeitä” tai käyttää sitä lähitaisteluaseena. Discin lisäksi asevalikoimaan kuuluvat mm. vihollisen virtapiirit oikosulkeva Rod, eräänlainen kranaatti ja konepistooli. Aseista löytyy pelin edetessä tehokkaampia versioita, mutta loppujen lopuksi disc on aseista ylivoimaisesti käyttökelpoisin, joten sitä tulee käytettyä reilusti muita aseita enemmän. Välillä tuleekin sellainen tunne, että pelin asevalikoimasta on tehty suuri vain sen vuoksi, jotta pelin myyntipuheisiin saataisiin lisää mahtipontisuutta.
Alirutiinit ovat pelin mielenkiintoisin osa. Ne ovat ohjelmia, jotka tuovat pelaajalle erikoiskykyjä tai parantavat hahmon taitoja. Alirutiinien joukosta löytyy mm. suojia, aseita, kyky hypätä normaalia korkeammalle ja info-palikka, jonka avulla saa tietoa vastustajista ja muistakin asioista. Pelihahmon muistiin mahtuu kerralla vain tietty määrä ohjelmia, joten kaikkia erikoisominaisuuksia ei voi pitää päällä samanaikaisesti. Alirutiineja on kolmea eri versiota (alpha, beta ja gold), joista jokainen on aiempaa versiotaan tehokkaampi ja pienikokoisempi. Muistiin mahtuu siis enemmän gold-tason ohjelmia kuin varhaisia alpha-versioita. Alirutiinit tuovat peliin runsaasti taktikoinnin mahdollisuuksia. Muutamissa paikoissa on pakko käyttää tiettyä ohjelmaa päästäkseen etenemään, joten voisi kai sanoa, että Tron 2.0 pitää sisällään kevyitä puzzlejakin. Pelin edetessä päivittyvät myös sankarimme ominaisuudet, joihin lukeutuvat mm. maksimiterveys, ohjelmien imurointinopeus ja hyökkäystehokkuus.
Troniin kuuluu olennaisena osana myös valopyörät (light cycle), jotka ovat moottoripyörän kaltaisia ajoneuvoja. Light cycle tekee peräänsä eräänlaista valomuuria, johon törmäävä vastustaja on mennyttä. Pelaajan tehtävänä on yksinkertaisesti väistellä oman ja muiden pyörien jälkeen jättämiä seiniä sekä kentän muita esteitä. Valopyöräilyn idea muistuttaa siis pitkälti kännyköiden matopeliä. Kaahailua voi harrastaa yksin- tai moninpelinä. Kavereiden kanssa homma onkin mukavaa, mutta yksinpelinä varsin turhauttavaa johtuen lähinnä tietokoneen avuttomasta tekoälystä, joka tekee itsemurhan, kun vaan vähän jaksaa odotella. Toinen Tronin moninpelimoodi on Disc Arena, joka on käytännössä deathmatchiä tiimeillä tai ilman.
Tronin tietokonemaailma on saatu aikaan käyttämällä hohtavia värejä. Pääosa pelimaailmasta on punaista ja mustaa. Sinne tänne on ripoteltu myös kylmää sinistä ja kirkasta keltaista. Illuusio seikkailusta tietokoneen sisuksissa on siis luotu varsin yksinkertaisesti värejä käyttämällä. Ratkaisu on onnistunut, sillä tekstuurien yksipuolisuutta ei edes älyä ajatella. Äänipuolellakin on kaikki kunnossa. Soundtrack sopii pelin teemaan ja ääninäyttelykin on reilusti keskivertoa parempaa.
Tron 2.0 on peli, jota harvat odottivat. Sitä ei hypetetty paljoa, mutta lopullisen tuotteen laatu osoittaa, että pieni ennakkohype ei ainakaan olisi ollut turhaa toiveiden nostatusta. Fiilikseltään Tron on nimittäin yksi vuoden parhaita PC-räiskintöjä ja tasaisen laadukas toteutus on omiaan istuttamaan pelaajan monitorin ääreen pidemmäksikin aikaa. Pelistä ei kuitenkaan saa kaikkea irti, ellei ole nähnyt Tron-elokuvaa ja tiedä tietokoneista edes jotain. Oli taustatietoa tai ei, räiskintöjen ystäville Tron 2.0 tarjoaa kuitenkin aimo annoksen A-luokan peliviihdettä.
