TxK (PSV)

15.04.2014 13:03 | Jukka O. Kauppinen

Tekijä: Llamasoft
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation Vita
Saatavilla: PlayStation Vita
Pelaajia: 1
Muuta: ladattava peli, hinta noin 9 euroa
Pelin kotisivu: TxK
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Brittiläinen pelikehittäjä Jeff Minter on legendaarinen persoona. Hän julkaisi ensimmäisen videopelinsä jo vuonna 1981, ja on yhä aktiivisesti mukana kuvioissa. Herra tunnetaan erityisen hypnoottisista, musiikkipainotteisista refleksi- ja räiskintäpeleistään, jotka liikkuneet aina videopelien psykedeelisimmillä reunamilla.

Samalla Minter on menestyksen reunamilla tasapainottelevan ikuisen indiekehittäjän perikuva. Miehen pelit ovat omalaatuisia ja outoja, eivätkä ne ole yltäneet mainstream-menestykseen 80-luvun jälkeen. Mutta miekkosen uusin peli, TxK, on parasta ja suurelle yleisölle soveltuvinta Minteriä pitkään aikaan, joten arvon kansalaiset, nyt jos koskaan – Space is EVERYTHING!

Rehellisyyden nimissä täytyy toki todeta, että monille nimi Jeff Minter ei sano mitään. Joillekin se on hyvän pelin antiteesi. Mintermäinen pelinteko kun tarkoittaa yleensä hyvinkin outoja, värikkäitä ja kummallisia pelikokemuksia, jotka rakentuvat hyvin yksinkertaisen mutta nopeasti muuntuvan mekaniikan päälle. Kaiken ytimessä on pyrkimys zoneen pääsemisestä. Siihen myyttiseen, tavoiteltuun tilaan, jossa peli täyttää kaiken tietoisuuden ja tunnet olevasi yhtä ruudun pulssien ja korvissa jyskyttävän musiikin kanssa. Päätökset ja reaktiot tulevat selkäytimestä. Olet sisällä.

Ja juuri sitä TxK tarjoaa. Samalla se palaa miehen suosituimpaan, tunnettuun peliin, nimittäin Tempestiin ja Tempest 2000:een, joita herra on viilannut toistakymmentä vuotta kohti täydellisyyttä.

Pohjimmiltaan TxK on hyvin yksinkertainen räiskintäpeli. Pelaaja ohjaa kolmiulotteisen kuilun yläreunalla partioivaa alusta, joka tulittaa alhaalta ylöspäin kipuavia vihollisia. Alus kieppuu kuilun reunalla ja tykittää, tykittää, tykittää. Kentät elävät ja muuttuvat, viholliset muuttuvat, kaikki muuttuu. Paitsi sinä ja aluksesi. Koko ajan monimutkaisemmaksi muuttuvat kenttärakenteet ja viholliset tuovat toimintaan koko ajan jotain uutta, erilaista, ehkä yllättävääkin. Samalla pelaajan korvissa takoo Minterin musiikkikavereiden luoma teknosoundtrack, jonka koko ajan muuttuvat kappaleet tuntuvat iskulauseineen välillä lähes täydellisiltä sovituksilta peliä rytmittämään.

Lopputulos onkin hypnoottinen, riemastuttava ja nautinnollinen. Mutta samalla on kiistämättä muinaisten aikojen idea. Peli, joka syntyi muinaisten aikojen rajoitetun pelikonekapasiteetin rajoitusten kautta, nyt uuden aikakauden uudelle pelikoneelle sovitettuna. Se on yhden idean peli, mutta jos se yksi idea on näin vauhdikas ja elävä, niin kaiken oikeuden mukaan sille on tilausta yhä tänäänkin. Ei vähiten siksi, että juuri tällainen nopeatempoinen, halutun mittaisiksi paloiksi sovitettu räiskintäpeli on juuri oikea luomus Vitan kaltaiselle taskukonsolille. Myös siksi, että pelaaja voi aloittaa uuden pelin mistä tahansa jo saavutetusta kentästä. Näin pitkäkin pelikokemus ei mene hukkaan, jos bussi jo saapuu pysäkille. Pikemminkin vaarana voi olla se, että pelaaja huomaa kotipysäkin menneen jo 10 minuuttia sitten.

Ymmärrän toki, etteivät tämäntyyliset pelit ole läheskään kaikkien mieleen. Mutta psykedeliaräiskinnöistä nauttiville TxK on sieltä aivan parhaimmasta päästä.

 

Toinen mielipide

Jeff Minter on hämärä äijä. Farmilla laamojensa kanssa elelevä elämäntapahippi aiheuttaa minussa hämmennystä, mutta myös hieman kateutta. Kaveri tietää, mistä pitää ja tekee sitä. Tämä on totta myös kun puhutaan hänen peleistään, sillä Minterin pelit ovat niin Minteriä, että oksat pois. TxK ei ole poikkeus.

Ei kannata antaa nimen hämätä: vaikka sitä ei paketin päällä luekaan, TxK on niin ehtaa Tempestiä kuin olla voi. Vektorigrafiikkaa, hillitöntä vauhtia kohti syöksyvä tunneli täynnä vihollisia ja kauhealla temmolla tapahtuvaa räiskintää.

Heitetään mukaan vielä ämpärillen puhdasta outoutta ja siinä sitä Minteriä sitten on. Ai millaista outoutta? No miten olisi vaikka se, että yksi pelin powerupeista on ”rakkaus”. Käsittääkseni se ei tee mitään, mutta hei: löysit rakkauden. Good for you.

TxK:ssa on ongelmansakin. Niistä merkittävin on se, että pelin parissa ajan taju hämärtyy ja vierähtää helposti paljon pitempiäkin sessioita kuin oli tarkoitus. Tämä on ongelma, jos peliä pelailee vaikka epämukavalla WC-pytyllä tai odotellessaan kohtapuoliin tulevaa bussia – jonka sitten huomaa kaasuttavan jo kohti horisonttia.

Toisaalta eipä se juuri haittaa, sillä TxK on erinomaisen toimiva, hauska ja kiehtova arcade-mellastus. Syvyyttä ei välttämättä löydy enempää kuin kahluualtaasta, mutta piru vieköön, ketä kiinnostaa: jos tämä peli olisi tehty 1980-luvulla, sitä muisteltaisiin edelleen arcade-pelaamisen klassikkona.

Miikka Lehtonen

 

Jeff Minter (s. 1962) on yksi pelimaailman pisimpään yhtäjaksoisesti toimineista pelikehittäjistä. Herran ensimmäinen kaupallinen peli julkaistiin jo vuonna 1981, ja hän loi pelkästään Sinclair ZX8-kotimikrolle 20 tietokonepeliä. Sittemmin herra perusti oman Llamasoft-pelitalonsa.

Minterin pelien tunnusmerkkejä ovat klassinen räiskintätoiminta, hypnoottiset visuaalit ja väkevät musiikkiraidat.

Minter onnistui tekemään monia parhaimmista peleistään kuoleville konsolialustoille, mutta nyttemmin setä on päässyt kunnolla isompien pelitalojen kelkkaan, tehden luomuksiaan myös uudemmille tehokonsoleille. Esimerkiksi joulukuussa 2008 Xbox 360:lle julkaistu Space Giraffe on yksi allekirjoittaneen suurista Minter-suosikeista.

 

Lisää aiheesta

Jeff Minter teknojynkyttää ja tarjoaa ilmaista pelattavaa

Space Giraffe –ennakko (PC, 360)

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 5)

Lue myös

Bioshock Infinite Burial at Sea Episode 2 DLC (PC, PlayStation 3, Xbox 360)

Fables: The Wolf Among Us Episode 3: A Crooked Path (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

Final Exam (PC, PS3, Xbox 360)

M.U.L.E. Returns (iOS)

Paper Jumper (iOS)

The Elder Scrolls Online (Mac, PC)