Ultima Online: Age of Shadows (pc)
eDomen arvostelussa PC:n Ultima Online: Age of Shadows
Vuonna 1997 taipaleensa aloittanut Ultima Online kuuluu harvalukuiseen joukkoon: se loi ilmestyessään täysin uuden pelityypin. Nettiroolipelaamisen pioneeri ei kuitenkaan ole vanhentunut kovin arvokkaasti. Myöhemmin ilmestyneet seuraajat saattoivat ottaa oppia edeltäjiensä virheistä ja kehittää näiden parhaita ideoita eteenpäin. Niinpä lähes kaikki Ultima Online -sarjan elementit löytyvät nykyään muista peleistä huomattavasti jalostuneemmassa muodossa. Origin on yrittänyt taistella tilannetta vastaan julkaisemalla veteraanista säännöllisin väliajoin uusia versioita. Tämän kehityksen tuorein hedelmä on juuri startannut Ultima Online: Age of Shadows.
Paladiinien ja nerkomanttien mailla
Paketti sisältää melkoisen määrän uudistuksia pelisarjan perusrunkoon. Niistä ilmeisin on täysin uusi pelimaailma Malas, joka on menneinä aikoina toiminut hyveellisten paladiinien ja pahojen nekromanttien välisten taisteluiden näyttämönä. Nyt sen entiset asukkaat ovat kuitenkin salaperäisesti kadonneet jättäen jälkeensä hirviöiden asuttaman maan ja tyhjät kaupungit, joita rohkeimmat seikkailijat ryhtyvät tutkimaan. Pelaajien kannalta tämä tarkoittaa uusia maa-alueita, luolastoja ja kaupunkeja sekä ennen kaikkea runsaasti rakentamattomia tontteja. Omaa kotiaan havitteleville paketti tarjoaakin melkoisen määrän uudenlaisia vaihtoehtoja ja työkaluja talojen suunnittelua ja rakentamista varten.
Malasin mantereen taustatarinaan liittyen ammattivalikoimaa on täydennetty paladiineilla ja epäkuolleiden kanssa leikkivillä velhoilla. Ensimmäiset ovat klassisia jumalten siunaamia ritareita, joiden erikoiskyvyt keskittyvät parantamiseen ja pyhää vihaa kipunoiviin taisteluihin. Heidän pahimpien vihollistensa taitovalikoima on kuitenkin paljon mielenkiintoisempi. Erilaisten kirousten lisäksi nekromantit osaavat muuttua väliaikaisesti epäkuolleiksi olennoiksi ja manata vastustajiensa päälle pahantahtoisia henkiä.
Myös vanhaa taistelusysteemiä on remontoitu melkoisesti. Kaikkia vaurioita ei enää kohdella samanlaisina, vaan fyysisten iskujen aiheuttamien vammojen rinnalle ovat tulleet eri elementtien aiheuttamat vammat. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut niin loitsuihin kuin haarniskoihinkin. Taistelijoiden varustusta on laajennettu kymmenellä uudella asetyypillä ja taitotason noustessa opittavilla erikoishyökkäyksillä. Ne voivat mm. pahentaa lyöntien aiheuttamaa vauriota, estää vastustajaa parantamasta itseään tai iskeä suoraan haarniskan lävitse. Uudistusten myötä taistelusysteemistä on tullut selvästi entistä monipuolisempi ja antoisampi, mutta samalla se on muuttunut myös hieman sekavaksi. Esimerkiksi asetyyppejä alkaa olla mukana jo turhan paljon.
Uutta henkeä
Lisälevy tuo siis mukaan melkoisen määrän uutta materiaalia, josta suurin osa on erittäin tervetullutta. Se tekee Ultima Onlinesta huomattavasti mielenkiintoisemman kokonaisuuden ja kiinnittää samalla huomion pelin vahvuuksiin. Niistä ehdottomasti varteenotettavin on taitosysteemi, jonka on muista nettiroolipeleistä pystynyt tähän mennessä haastamaan ainoastaan Neocron. Hahmon kyvyt eivät kehity maagisesti tasojen ja taisteluissa kerätyn kokemuksen mukaan, vaan asioita oppii yksinkertaisesti tekemällä. Tämä pätee niin taistelemiseen, loitsimiseen kuin käsityöammatteihin.
Erittäin vapaamuotoinen taitosysteemi mahdollistaa hahmon kehittämisen vapaasti haluttuun suuntaan. Periaatteessa pelaajan ei tarvitse edes taistella tai käydä seikkailemassa, vaan aikaa voi kuluttaa esimerkiksi sepän taitoja hiomalla. Käytännössä hirviöiden lahtaaminen on tosin sen verran keskeinen osa peliä, että kovin pitkään muuta tekemistä ei todennäköisesti jaksa harrastaa. Systeemi on kuitenkin mukava lisämauste seikkailemisen, ryhmäsosiaalisuuden ja muiden lajityypin vakioelementtien rinnalla.
Pelin hyvistä puolista on kuitenkin hankala nauttia, sillä kankea käyttöliittymä tekee pelaamisesta melko raskaan kokemuksen. Ultima VI:n ajoilta periytyvä liikkumissysteemi on kaikessa kömpelyydessään antiikkinen tuttavuus eikä muussakaan käytettävyydessä ole kehumista. Pelimaailman ja inventaarion objektit reagoivat hiiren naksautuksiin korkeintaan 70 prosenttisella varmuudella, mikä nostaa ärsyyntymiskäyrää nopeasti. Erillisiksi ikkunoiksi avautuvat inventaariot, statusruudut ja muut vastaavat toimisivat muuten hyvin, mutta ne peittävät turhan suuren osan pelinäkymästä ja kerääntyvät helposti liian suuriksi ryppäiksi. Lisäksi pelattavuutta häiritsevät muutamat pienet yksityiskohdat, kuten se että tavaroiden ottaminen kuolleilta vihollisilta on tehty monimutkaiseksi.
Myös pelin grafiikka alkaa auttamatta näyttää vanhentuneelta. Toisin kuin yleensä, tämä ei kuitenkaan johdu tarkkuuden tai yksityiskohtaisuuden puutteesta, vaan lähes olemattomasta animaatiosta. Pelihahmot vaeltavat ympäriinsä hyppäyksittäin ja tekevät vain muutamia ylimääräisiä liikkeitä tai eleitä. Tämä saa koko pelin näyttämään varsin ankealta ja antiikkiselta, vaikkei siihen aina olisi syytäkään.
Age of Shadowsin kohderyhmä on väistämättä melko pieni. Peli ei nimittäin sisällä mitään sellaista, joka saisi Ultima Onlineen vihkiytymättömän tarttumaan pakettiin modernimpien ja monipuolisempien virkaveljien sijaan. Nettiroolipeli-veteraanin parissa viihtyville tarjolla on sen sijaan suhteellisen paljon uudistuksia, jotka puhaltavat uutta henkeä koko peliin. Ostopäätös kannattaa siis tehdä pitkälti sen perusteella, kuuluuko Ultima Onlinen aktiivisiin harrastajiin vai ei.
