Vexx-arvostelu (PS2)

18.04.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

eDomen arvostelussa Playstation 2:n Vexx

Viime aikoina on ilmestynyt hämmästyttävän paljon värikkäitä toimintaseikkailuja, jotka on suunniteltu vastaamaan sekä perheen pienimpien että varttuneempien jäsenten pelimakuun. Täysin oma lukunsa tässä kategoriassa on Acclaimin Austin Studiosin kehittämä Vexx, joka on ennakkoon julkaistujen kuvankaappausten perusteella vaikuttanut melko tyypilliseltä toiminta-tasohyppelyltä. Mainonnassa on kuitenkin painotettu pelin synkkyyttä, jonka on ilmeisesti tarkoitus vedota kypsempään yleisöön. Arvostelupöydälle ilmestynyt Playstation 2 -versio antoi tilaisuuden katsastaa, mistä tulokkaassa on oikeastaan kyse.

Rikkana pahiksen rokassa

Pelin taustatarina lähtee liikkeelle varsin klassisesta tilanteesta. Paha Dark Yabu -velho hyökkää pieneen ja rauhalliseen Rockhavenin kylään orjuuttaen suurimman osan sen asukkaista. Pelin nimikkosankari Vexx yrittää kapinoida hirmuvaltaa vastaan ja saa maksaa röyhkeydestään isoisänsä hengellä. Syntyneen sekasorron turvin pirullista menninkäistä muistuttava päähenkilö onnistuu livahtamaan Dark Yabun laivaan. Sen uumenista Vexx löytää terävillä kynsillä varustetut taisteluhansikkaat, jotka sulautuvat kiinni hänen käsiinsä. Ne antavat kantajalleen mystisiä voimia, joiden pitäisi mahdollistaa tarinan pääpahiksen lyöminen. Edessä on siis kostoreissu, jonka aikana pelaajan on raivattava tiensä 18 erilaisen kentän lävitse.

Rakenteeltaan peliä voisi kuvailla runsailla tasohyppelyelementeillä varustetuksi toimintaseikkailuksi. Useimmista virkaveljistään tulokas erottuu laajojen, kolmiulotteisten kenttiensä ansiosta. Lineaarisen etenemisen sijaan ne antavat pelaajalle mahdollisuuden tutkia ympäristöään vapaasti ja ratkoa sen tarjoamia haasteita haluamassaan järjestyksessä. Kussakin kentässä päämääränä on löytää sinne piilotetut Wraitheartit, joiden yhteinen voima avaa tien seuraavaan kenttään. Paikkojen tutkimisen lisäksi sydänten kerääminen vaatii erilaisten pulmien ratkomista ja runsaiden minipelien voittamista.

Mukana on runsaasti mielenkiintoisia suunnitteluratkaisuja ja yksityiskohtia. Vexxin taitovalikoimasta löytyy uimisen, kiipeilyn ja liukumisen lisäksi lihasten jännittämistä vaativia hyppyjä, jotka lennättävät sankaria tavallista pidemmälle tai korkeammalle. Vihollisten kukistamiseen löytyy yli kymmenen erilaista hyökkäystä, kuten combo-iskut, maasta ilmaan suunnatut hyppylyönnit ja sopivien esineiden heitteleminen. Ehdottomasti mainitsemisen arvoisia ovat myös yön ja päivän reaaliaikaiset vaihtelut, jotka vaikuttavat tiettyjen pulmien ratkaisemiseen ja vihollisten aggressiivisuuteen.

Yritys hyvä

Lukuisista vahvuuksistaan huolimatta peli ei pysty nousemaan Playstation 2:n parhaiden toimintaseikkailujen tasolle. Sen tarina alkaa pyöriä paikoillaan heti alkuvideoiden jälkeen eikä hahmoista löydy tippaakaan persoonallisuutta. Niinpä pelaajalla ei ole mitään syytä kiinnostua pelimaailman kohtalosta, vaan ainoa eteenpäin ajava voima on halu selvittää kenttien salaisuudet. Alkuvaiheessa tämä tuntuu riittävältä, mutta pidemmän päälle motivaatio seikkailun pelaamiseen katoaa. Tähän vaikuttaa melko paljon myös se, että synkistelevän tarinansa keskellä peli ottaa itsensä aivan liian vakavasti. Huumorin ja muiden kerronnallisten keinojen puuttuessa seikkailuun ei synny minkäänlaista tunnelmaa.

Toinen erittäin paha ongelmakohta löytyy tekniikkapuolelta. Pelin kontrollit on aseteltu DualShockin napeille melko luontevasti, mutta niiden toteutus kangertelee hieman. Varsinkin tavallista pidempien hyppyjen tekeminen on epävarmaa ja sankari reagoi nappien painalluksiin toisinaan yllättävillä tavoilla. Nämä ongelmat eivät yksinään olisi kovin hankalia, mutta kamalaan kamerasysteemiin yhdistettyinä ne tekevät pelaamisesta todella kömpelön kokemuksen. Kuvakulma ei koskaan siirry oma-aloitteisesti järkevään suuntaan, vaan sitä on jatkuvasti paimennettava ohjaimen oikean tatin avulla. Valitettavasti kamera tottelee pelaajan ohjeita melko laiskasti, joten sopivan kuvakulman löytäminen on hetkittäin todella vaikeaa.

Muuten pelin teknisessä toteutuksessa ei ole mainittavia vikoja. Pelimoottorin piirtoetäisyys tekee hyvin oikeutta laajoille kentille, joten pelaajan silmien eteen avautuu paikoitellen todella komeita maisemia. Yön ja päivän vaihtelu on toteutettu näyttävillä reaaliaikaisilla efekteillä eikä muissakaan erikoistehosteissa ole valittamista. Hahmomallit ovat eläviä ja niiden animointi kohdallaan, vaikka sankarin liikkeisiin olisikin voinut ujuttaa lisää yksityiskohtia. Ainoa todellinen huomauttamisen aihe grafiikassa löytyy kenttien tekstuureista, jotka ovat varsin mielikuvituksettomia ja itseään toistavia.

Kokonaisuutena Vexx on hyvin kaksijakoinen tapaus. Rakenteensa ja monipuolisuutensa ansiosta se vaikuttaa erittäin lupaavalta toimintaseikkailulta, mutta kerronnan tyyli ja pelattavuusongelmat vähentävät pisteitä huomattavasti. Playstation 2:n pelivalikoimasta löytyy liian paljon selvästi laadukkaampia kilpailijoita, jotta Vexx olisi mainitsemisen arvoinen julkaisu.

-Mikko Karvonen