Warioworld (GC)
Eikö teitäkin ärsytä typerät, perinteiset, naiivit pelihahmot, kuten Mario, jotka elävät vain auttaakseen muita ja ovat niin pirun söpöjä vielä kaiken lisäksi. Toisin kuin Mario, Wario on ruma ja ahne. Hienoa! Näin se pitääkin olla, saa ne piltitkin todellisempaa kuvaa, ketkä tässä maailmassa pärjäävät! Wario hähähää-nauroineen ja ilkeine ilmeineen on mukava kummajainen, jossa on tyyliä verrattuna muuhun Nintendo-hahmokaartiin. Nyt on aika mennä nukkumaan Zelda- ja Mario-fanit, täältä tulee Wario!
No, jos ihan rehellisiä ollaan, ei tuo yllä oleva teksti pidä ihan paikkaansa. Wario World on nimittäin juuri sellainen tuote, joka uppoaa Nintendon peleistä pitäville. Peli on tarkoitettu sille samalla fanboy-sumalle, joka pelailee Zeldoja ja Marioita ja hehkuttelee kyllästymiseen asti kavereilleen, kuinka hyvä se ”vintveikkeri” oikein on. Wario World ei ole mikään mestariteos, mutta se on mukava toiminta-/tasohyppelypeli, joka sopii niin perheen pienimmille kuin jo iäkkäämmällekin väelle. Se ei ole liian vaikea, mutta erittäin viihdyttävä kylläkin.
Wario Worldin idea on yksinkertainen, hankitaan ahneelle Wariolle kilisevää taskut täyteen. Vaikka allekirjoittanutta välillä tympäisee tällaisissa peleissä ainainen kolikkojen keräily, niin Wario-maailmassa se on kovin luontevaa, kun päähenkilö on aivan sairaanloisen kiinnostunut maallisesta mammonasta. Luvassa on siis tasohyppelyä, kevyttä pulmanratkontaa ja vihollisten pieksemistä. Taistelusysteemi ansaitsee kiitoksen, sillä taistelut eivät tunnu pakkopullalta, vaan vastaantulevia hyvin animoituja ”pehmoleluja” pieksee kovin mielellään. Wario osaa lyömisen lisäksi ottaa tyrmätystä vihollisesta kiinni ja pyörittää tätä niin, että ruuhkaisessakin paikassa alkaa tilaa löytymään kummasti. Lisäksi tyrmätyt viholliset voi mm. lennättää rotkolta alas.
Pelin kontrollit ovat toimivat ja tasohyppely-akrobatia sujuu ilman, että pelaaja pääsee turhautumaan. Sen sijaan start-nappulalla avautuva valikko on sekava ja pakotetut kamerakulmat tuottavat pientä harmia. Tosin joissain tietyissä paikoissa kameraa pääsee kääntämään ja tästä ilmoitetaan pelaajalle erikseen. Musiikki ja äänimaailma taas hivenen skitsofreeninen kokemus. Itse en osaa loppujen lopuksi päättää, pidänkö siitä vai en. Musiikki on tuo parhaimmillaan mieleen Morphine-bändin fiilistelyn ja hyvän meiningin. Pahimmillaan se kuitenkin saa jatkuvasti toistettujen Warion repliikkien kanssa ainakin muut huoneessa olijat raivokohtauksen partaalle.
Kaiken kaikkiaan Wario World ei ole erityisen nätti, se ei tarjoa suunnattomasti uusia ideoita ja se on myös varsin lyhyt peli. Vaikka Wario World ei ole mikään Super Mario Sunshine, on se kuitenkin hyvällä tavalla yksinkertainen ja viihdyttävä peli. Ja vaikka pelinkehittäjä Treasure on mm. PS2-peli Freak Outilla (kulkee myös nimellä Stretch Panic) osoittanut, että se osaa tehdä erittäin omalaatuisia pelejä, on se myös näyttänyt, että hyvän pelin ei tarvitse olla omaperäinen. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat sekä räiskintäpeli Ikaruga että Wario World.
